Kirje Vuodelle 2013

Hei Vuosi 2013,

Olen saanut kokea kanssasi aikamoisen matkan.

Alkutaipaleellamme koin suuria muutoksia, luopumisen haikeutta, kun työt CocoViBarilla loppuivat. Samaan aikaan kuitenkin olin jo Eat&Joylla ja pikku hiljaa myös Armaalla. Heihin minut Vuosi 2013 tutustutit. Vaikka ihastuin heti, en kutenkaan arvannut kuinka armas tästä tuttavuudesta tuleekaan.

Keväällä kuljimme yhdessä kuukaudeksi keväiseen Espanjaan ja toukokuussa ihastelemaan Cannesia. Olen todella kiitollinen kevään matkoista, hienoja työmatkoja molemmat. Ihania muistoja, aurinkoa, yllätyksiä.

Kesällä meillä oli vaikea jakso. Punkaharju koetteli suhdettani sinuun Vuosi 2013. Olin jo valmis eroamaan myrskyisästi ja siirtymään seuraavaan vuoteen. Loppukesä, erakkokesäni, kuitenkin helli vadelmilla, auringolla, ajalla perheen kanssa ja loistavilla matkoilla Saksaan ja Ranskaan. Ja nyt muistelen jo lämmöllä aamu-uintejani Punkaharjulla ennen töitä....Tai en ihan lämmöllä, mutta haaleasti kuitenkin jo. Sain lenkkeillä kansallismaisemissa, mökkeillä oikein työkseni ja tutustuin oikein mukaviin ihmisiin.

Voi Vuosi 2013, veit minut hetkeksi pois kotoa Hämeentielle, mutta ohjasit kuitenkin takaisin kotiin, oikeaan kotiin. Kiitos. Kiittää haluan myös auringosta. Kesällä sain viettää paljon aikaa tuon rakkaan ystäväni kanssa ja tänä syksynä ja talvena olen saanut usein nauttia aamuauringon kirkkaasta tervehdyksestä työmatkoillani pyörän selässä.

Olen saanut loistavaa ruokaa, niin Suomessa kuin reissuillani. Olenpa jopa oppinut syömään ja nautiskelemaan jälkiruoistakin! Olet opettanut minulle uutta Vuosi 2013.

Olen valmistunut kanssasi uuteen ammattiin. Ja uusi ammattini on tuonut elämääni hienoja ihmisiä, ennalta-arvaamattomia tilainteita, paikkoja ja tilaisuuksia, joita en koskaan olisi osannut kuvitella kohdalleni.

Olet tuonut minulle uusia sukulaisia, perheenjäseniä! Hienoa Vuosi 2013, olet todella jättänyt jalanjälkesi elämäämme kauniilla tavalla.

Olen haaveillut kanssasi. Olen saanut nauraa! Oi miten paljon olenkaan saanut nauraa tänä vuonna.

Vuosi 2013, meillä on totisesti ollut hieno yhteinen matka. Toivon seuraavastakin vuodesta yhtä villiä, antoisaa ja seikkailullista kuin sinä olet ollut. Olkoon tuleva kumppanini Vuosi 2014 toisaalta myös turvallinen, persoonallinen ja vähintäänkin yhtä täynnä rakkautta kuin sinä Vuosi 2013. Vaikka olet alusta alkaen ollut minulle hyvä, niin loppua kohden olet muuttunut entistäkin paremmaksi ja suhteemme on syventynyt. Tunnustan, että taitaapa tulla sinua Vuosi 2013 ikävä! Mutta laastarina toimikoon Vuosi 2014.

Kiitos yhteisestä ajasta Vuosi 2013, olet tärkeä ja rakas. Tunnen itseni onnelliseksi ja onnekkaaksi.

Kardemumma-semifreddo

Kardemumma. Suloisen makuisella mausteella suloinen nimi. Kardemumma kuullostaa aivan idylliseltä ruotsalaiselta kylältä, jossa asuu onnellisia ja hyväntahtoisia ihmisiä.

Ystävältäni Tarulta sain vinkin tehdä semifreddoa ja maustaa sen jouluisesti kardemummalla.
Varoitus: Ohje on ihastuttavan helppo ja nopea ja saattaa siksi aiheuttaa jokailtaista semifreddon tekemistä ja syömistä erilaisilla mausteilla. Sisältää myös paljon vatkaamista.

Kardemumma-semifreddo (4 henkilölle)

3dl hyvää sokeria esim. inkkari tai kookossokeri
4 kananmunaa
5 dl kuohukermaa
2-2,5 rkl kardemummaa
suolaa

Erottele valkuaiset ja keltuaiset omiin kulhoihinsa.
Vatkaa sokeri ja keltuaiset vaahdoksi.
Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää siihen kardemumma.
Vatkaa valkuiset ja ripaus suolaa kovaksi vaahdoksi. Niin kovaksi, että voit kääntää kulhon ympäri. Niin, ja että vaahto ei tipu lattialle. Ripaus suolaa tekee vaahdosta kestävämmän.
Lisää keltuaisvaahtoon kermavaahto ja nostele varovaisesti valkuaisvaahto joukkoon.

Laita semifreddo pakastimeen jähmettymään. Voit laittaa semifreddon myös muottiin tai kivan muotoiseen vuokaan. Kun seos on jäätelömäistä, lohko paloja tai pyöräytä lusikalla palloja. Sopii erityisen mukavasti cappuccinon seuraksi.

Nautinnollisia, kardemumman makuisia talvihetkiä!

Oi ja voi, on kulhokin jo kaalittu ja tyhjä!

Annetaan olla

Helsingin Sanomat muistuttavat tärkeästä asiasta tässä artikkelissaan.

Herättelevä otsikko karistaa unihiekat takuulla yhdessä jos toisessakin aamupalapöydässä. "Mitä, laiskaksiko tässä olisi ryhdyttävä! Juuri, kun olen vuosikymmenien aikan opetellut ahkeraksi muurahaiseksi! Juuri, kun pitäisi juosta töihin!"

Riippumattoajattelijana olen aina arvostanut joutilaisuutta. Tosin vaihtelevalla menestyksellä, koska olen taipuvainen myös korkeamman asteen suorittamiseen, itseni piiskaamiseen niin, että Da Vinci koodin albiinomunkki Silas kalpenisi entisestään rinnallani ja lisäksi kahdessa työssä juokseminen yhtäaikaa kuuluu myös erityisosaamisalueeseeni. Taustalla kuitenkin vaikuttaa aina suuri rakkauteni lukemiseen, mietiskelyyn, riippumatossa tai viltillä unelmointiin, vilttiin kääriytymiseen, meressä kahlailuun, siintävään horisontiin tuijotteluun, simpukoiden keräilyyn.

Artikkelin kunniaksi en mennytkään aamulla kuntosalille, vaan herättyäni luin mielenkiintoista kirjaa lakanoiden uumenissa. Teekuppi kämmenten välissä katselen sisäpihan kauniita jouluvaloja. Tarkkailen aamua, joka lempeästi karistaa pimeyttä hartioiltaan.

Suositeltavan laiskuuden ja joutilaisuuden teemoihin voi syventyä lisää Tom Hodgkinsonin kirjan Joutilaisuuden ylistys (Basam 200&) avulla. Löytyy kirjahyllystäni. Mielelläni lainaan ja suosittelen luettavaksi. Tällaista tietoa ei pidä hillota hyllyssä, vaan jakaa.

Löytö

Päätin aamulla ennen töihin menoa ostaa harmaata lankaa neulomista varten. Kävi kuitenkin niin, että pistäydyinkin matkan varrelle sattuneeseen antikvariaatiin. Mielenkiintoni herätti sympaattinen liitutaulumainos oven vierellä: Tee 0€.

Antikvariaatti Sofia oli täynnä ihastuttavia kirjoja, kutsuvia takakansitekstejä, teen ja glögin tuoksua. Jo heti ulko-ovelta nappasin kainalooni yhden kirjan ja tarttuipa mukaan pari muutakin. Samovaari ja tuolit nurkassa odottivat istujiaan, hyllyt esittelivät kauniita käsintehtyjä kortteja, vanhoja kirjoja ja uudemman näköisiä opuksia. Tällä kertaa en ehtinyt jäädä pidemmäksi aikaa nautiskelemaan kirjojen lumosta, rauhallisesta ja ystävällisestä tunnelmasta, mutta lähipäivinä varmasti palaan. Heti sisälle astuttuani ja myyjän kanssa juteltuani tunsin oloni oikein tervetulleeksi.

"Vanhoja kirjoja, kahvin ja teen tuoksua, rauhaa keskellä kaupunkia, debatteja, nykykirjallisuutta ja ja nostalgiaa. ---Tervetuloa kirjojen ja kulttuurin maailmaan", kertovat sanat Sofian nettisivuillakin. Pieni hetki tuossa kaupassa ennen töitä vastaa varmasti tunnin joogaa. Rauhoittava kirjojen lumottu maa! Tosin mieli kyllä alkaa seikkailemaan: Mitähän kaikkia tarinoita täältä löytykään, uusia maailmoja.

 Myyjä kertoi, etteivät ihmiset oikein uskalla jäädä istuskelemaan ja nauttimaan teestä, kun mielessä taitaa kolkutella ajatus: Voinko tehdä näin? Voinkohan ihan oikeasti vain istuskella ja juoda kupposen, vaikken ostaisikaan mitään...? Ja vastaus on: Enemmän kuin mielellään!

Niin, oikeanlaista lankaa en reissullani löytänyt, mutta kolme kirjaa kylläkin. Antikvariaatti Sofia löytyy osoitteesta Vuorikatu 5 ja nettisivut tästä.

Ja minkälainen kirja Antikvariaatti Sofiasta löytyikään! Emännän kodinhoito-opas vuodelta 1959, onnekseni viides ja uusittu sekä laajennettu painos, onkin ovallinen opas taloudenpitoon. Olen tänään oppinut jo, että "Tilavassa keittiössä voi ruokailla. Perhe viihtyy siellä muutenkin hyvin äidin lähettyvillä"

Lisäksi nyt tiedän, että "Linnunsiivet ja jäniksen käpälät ovat vanhastaan käytettyjä puhdistusvälineitä. Siivet kuivatetataan ja käpälistä poistetaan kynnen ennen käyttöä." Pitää muistaa tämä.

"Sukka ripustetaan kärjestään kuivumaan" Luonnollisestikin tämä tieto löytyi otsikon Sukat ja niiden hoito alta.

Nyt joulun lähestyessä on hyvä muistaa: "Joulun alla valmistavat nuoret mielellään erilaisia koristeita." 

Kirjan suloisesta kuvituksesta vastaa Maija Karma.

Hei universumi, kiitos tästä päivästä!

Koti-ihminen

Koti. Rauha. Oma paikka. Hyvä henki. Onnea täynnä.

Puiset rappuset verannalle. Kaunis Katin ja Markuksen sisustama veranta. Maailman parhaat seinänaapurit. Toivat eilen herkullisesti koristeltuja pipareitakin. Herkät jouluvalot viileällä verannalla. Kristalleja. Keväällä istun rappusille teekupin kanssa. Haluan keittiön ikkunan alle kanervia nyt talveksi...

Oma sukunimi ovessa. Voisin jäädä katselemaan sitä vaan.

Tilaa hiihdellä villasukissa pitkin lattioita. Niin paljon tilaa, että melkein hävettää. Niin kaunis koti, että hykerryttää. Teekuppeja joka puolella. Pakuria helllalla kuumenemassa.

Keittiön ikkunasta näen rauhallisen pienen sisäpihamme peränurkan, joka nyt on hiljainen, mutta keväällä täyttyy iloisista iltaa istuvista naapureista. Naapurusto, jonka tuntee, joilta voi aina lainata kananmunia.

Keittiö. Kodin sydän. Ehdottomasti. Mietin jo mitä kaikkea voinkaan leipoa!

Onnea tuonut kristallikruununi. Ehkä se toi minulle kodin ja lämmön tullessaan Fugesta tänne.

Kuvat huitaistu koneen Photo Boothilla.

Ruokaintoilua

Olen pitänyt hieman taukoa ruoka- ja ravitsemusintoilusta. En tietoisesti, vaan jotenkin väsyin selittämään asioita, jotka ovat omasta mielestäni itsestäänselvyyksiä. Intoilin niin monta vuotta sydämeni pohjasta, että tarvitsin kai hieman lepoa. Monta kertaa olen viime kuukausien aikana ollut ihan vaan hiljaa ja katsellut tyynenä seiniä, kun keskustelukumppanit ovat puhuneet hyvistä ja pahoista rasvoista tai vertailleet vitamiinivalmisteitaan. Mielessäni olen ajatellut, että pitäisi sanoa mielipiteeni rasvojen laadusta ja siitä kuinka ei kannata ostaa sitä marketin halvinta vitamiiniporetta, joka on vain täynnä keinotekoisia makeutusaineita, mutta olen mieluummin vetäytynyt keskustelusta. 

Lepokausi on tehnyt tehtävänsä, sillä kun äsken silmiini osui Joonas Konstigin kolumni Helsingin Sanomissa, teki mieleni mennä siltä seisomalta herättämään koko naapurusto ja kertoa heille ruoan evankeliumia kattilan kansia paukuttaen ja kehottaa lukemaan tämä kirjoitus. Loistavaa asiaa kerrassaan. Mahtava kolumni täynnä tärkeää asiaa löytyy tästä: Kasvirasvoilla tehdään suurta ihmiskoetta tai torstain 4.12. Hesarin Ruoka-osiosta.

Parhaita paloja: "Modernit kasviöljyt, margariineista puhumattakaan, ovat uusruokaa, synteettinen kemistin luomus, jonkinlaista ravinnon muovia. Suurin osa kasvirasvasta on siemenöljyä, ja siemenet sisältävät huomattavan paljon omega-6-rasvahappoja. Sen liikasaanti voi olla tulehdustauti- ja syöpäriski."

Olen usein sanonut itsekin, että margariini on ihan sama kuin sulattaisi muovilusikan leivän päälle. Paitsi, että se lusikka maistuu paremmalle. Ja on terveellisempi.

"Elämme nyt suuren luokan ihmiskoetta, jossa testataan, kuinka hyvin ihminen sopeutuu näihin uusiin kukkaisrasvoihin."

Hei, ethän jää koe-eläimeksi häkkiin. Meidän ei tarvitse. Jätä laaduttomat muovirasvat marketin hyllyyn ja pakene laboratoriosta, koska sinulla on vapaus tehdä niin.

Jepu jee, ihanaa istua saarnastuolissa pitkästä aikaa ja olla valmis tuomitsemaan kaikkia kaupassa kävijöitä! Ruokaterroristi is back!

Elämässä pitää olla hömppää

On aika torstai-illan loppukevennyksen. Torstai oli toivoa ja työtä täynnä, mukava ja mainio päivä tosiaan. Pitäisi toki olla jo nukkumassa, mutta työkeikan jälkeen olen vielä liian pirteä. Ja aamulla väsyttää kuitenkin, koska klo 8.00 nojaan jo salaattibaarimme tiskiin Armaalla ja juonin suuren kahvikupillisen siemailua. Kokki pilkkoo puita savustamon uuniin ja odotan kielipitkällä sieltä tulevaa lohta...Toden totta Helsingin ydinkeskustassa on aito puilla lämpiävä savustusuuni. Oi sitä tuoksua, siinä tuoksuu kesä ja mökkiranta. No mutta, vielä ei ole aamu, vaan pian juon Taika -mukillisen valeriaanateetä ja luen muutaman sivun kirjaa.

Tässä  äsken lupaamani loppukevennys, tai alkukevennys, koska kuitenkin luet tätä aamulla: Luontodokumentti

Kuvattu kaiketi Korvenkylän metsissä.

Mikä marraskuu!

Kuinka kaunis voikaan olla marraskuu. Aurinko värittää talojen katot,
aamuisin Tokoinlahti suorastaan säkenöi, aamuaurinko talojen ja tornien takaa häikäisee. Kaksi venettä odottavat vielä laiturin kyljessä nostajiaan.

Keskuspuiston rauhassa oravat kapuavat pitkin puunrunkoja, kirkkaanvihreä sammal on saanut huurteisen valkoisen kuorrutteen, kirkas aurinko kurkistaa vielä matalalta.

Elämässä tarvitaan kauneutta, nauruja, pieniä kohtaamisia ihmisten kanssa. Minulla oli aamulla mukava kohtaaminen rappukäytävässäni. Samaan aikaa ovesta oli tulossa vanhempi mies, jota kiitin oven avaamisesta ja huikkasin jotain hyvästä ajoituksesta. Mies katsoi minua silmälasiensa takaa mietteliäästi ja kysyi: "Mistäs sinä siihen oikein tupsahdit?" Ajattelin miehen kysyvän mistä olen kotoisin, sillä sitä ihmiset minulta useimmien kysyvät. "Siis asutko tässä rapussa, kun en ole sinua ennen nähnyt?" Kerroin miehelle asuvani täällä, mutta lisäsin myös, että muutan kylläkin pian pois. "Ai no, siinä tapauksessa tervetuloa ja tervemenoa!",  mies huikkasi oven sulkeutuessa.

Kuinka hyvä mieli tulikaan lyhestä, mutta persoonallisesta keskustelusta, jaksaa hymyilyttää nyt vielä illallakin. Pieniä tekoja, pieniä sanoja, mutta suuri vaikutus.

Luin eilen eräästä krjoituksesta elämänohjeen, yksinkertaisen, mutta lyömättömän: "Yritä olla hyvä ihminen. Heitä ei koskaan ole liikaa." Toisen ihmisen päivää voi valaista juttelemalla rappukäytävässä, hymyilemällä kassalla, katsomalla silmiin kohdatessa, kysymällä mitä kuuluu, kertomalla tarinan. Helppoa.

Runoutta kauniiseen syksyyn

Saima Harmaja: Syysmetsässä

Oi loistoa syksyn metsän! Oi kirkasta voimaa sen! 
Ylt'ympäri ruskeat rungot läpi havujen vehreyden, 
märät kiiltävät lehdet mullassa ja kostea sammalmaa, 
— en mitään maailmassa voi siten rakastaa. 

Joka ainoan lehden kauneus koskee sydämeen, 
joka mättään väliin silmäni jää kuin uuteen syvyyteen. 
Ja havut hohtavat helmissään, ja haapa alaston 
käsivartensa paljaat ja voimakkaat ylös tuuliin nostanut on. Tätä tuoksua syksyn mullan! Ei ole sen vahvempaa. 

Uudet tuulet

No matter what, no matter where, it's always home, if love is there.

Missä ja millainen se koti, jonka rakkaudella täyttää?
En malta odottaa, vaan intoilen jo: pääsen kotiin. Kristallikruunu ja minä pääsemme kotiin.

Palaan Vaalean sinisen puutalon pihalle, muutan talon toiseen päätyyn Keltaiseen puutaloon. 

Kiitollinen olen elämälle, sattumalle, kohtalolle. Kun kolme vuotta sitten suunnittelin Helsinkiin muuttoa, haaveilin hulluissa haaveissani ja taivaanrannan maalailuissani nimenomaan keltaisessa puutalossa asumisesta. Ihan vitsilläni, se oli yksi Annan Salaisen Päänsisäisen Ihmemaan ajatuksista. Pitää olla varovainen mitä toivoo: elämä aukaisi ensin oven siniseen taloon, otti sieltä pois ja kenties tämä kaikki tapahtui, jotta päätyisin keltaiseen. Sinne minne pitikin?

Asioilla on tapana järjestyä. 

On taaskin sunnuntai. Aurinkoa kuin keväällä, tuulta voimakasta ja puhdistavaa. Tuuli pyyhkii syksyn pois, tekee talvelle tilaa. 

Avokado

Yksi nerokkaimmista hedelmistä on avokado. Avokado sopii syötäväksi sellaisenaan, salaattiin, smoothieen, suklaamousseen, munakkaaseen, kasvohoidon osaksi naamioina -hei, mihin vain! Avokadon hyvät rasvat hellivät ihoa niin sisäisesti kuin ulkoisestikin käytettynä, se sisältää paljon kaliumia seka K- ja B-vitamiineja ja roppakaupalla mahtavia hivenaineita.

Varsinainen pikaruoka on halkaistu avoado, jonka päälle puristaa hieman sitruunamehua, kunnon ripaukset hyvää suolaa ja mustapippuria.

Liian raaka avokado kypsyy tuottamansa etyleenin ansiosta muovipussissa muutamassa päivässä, mukaan voi pakata kaveriksi vaikkapa banaanin tehostamaan kypsymistä. Joskus kuitenkin avokado pitäisi saada heti käyttöön eikä muovipussissa asumiselle olisi aikaa. Siihen sain hyvän vinkin kaverilta eilen: avokado kääritään huolellisesti folioon ja laitetaan 200-asteiseen uuniin 10-15-minuutiksi. Lämpö pistää etyleenin tuotannon vitosvaihteelle ja hedelmä kypsyy hetkessä käyttökuntoon.

Avokadon kiven voi myös istuttaa kukkaruukkun multaan ja saa päivien piristykseksi persoonallisen näköisen viherkasvin. Nuorempana huoneeni nurkassa huojui lopulta kattoon asti ulottunut Avokado. Kirjoitan sen nimen isolla, koska kiinnyn kasveihini aika paljon ja Hän todella oli Avokado isolla A:lla.

Tässä arkistojen kätköstä kuva maaliskuulta Benalmadenasta. Kuin buddhamaisen valaistumisen avokadon pikakypsytyksestä eilen, siksi tämä kuva. 

Isänpäivänä Isälle

"Kaikki haluaisivat sellaisen isän kuin Mufasa. Voimakkaan, ankaran, rakastavan, hellän, leikkisän, kunnioitusta herättävän, ylivoimaisen. Sellaisen, joka yli kaiken rakastaa lastaan, ja on valmis mihin tahansa tämän puolesta." (Katja Kallion kirjasta, jonka nimeä en muista. Löytyy Kaisan kirjahyllystä. Hienoin lähdeviite kautta kirjallisuushistorian)

Sitten joskus, kun minulla on lapsia, he eivät kutsukaan isää Ukiksi, vaan Mufasaksi. Hienoa isänpäivää, Espanjan lämpöä!

Tunnustuksia mustaherukkasmoothien äärellä

Ihmiseksi, joka ei syö leipää, syön yllättävän paljon leipää.
Ihmiseksi, joka ei juo kahvia, juon yllättävän paljon kahvia.
Ihmiseksi, joka syö aina aamupalan, syön yllättävän harvoin aamupalan.

Tänään menen Armaalle töihin vasta iltapäivällä, joten aion syödä aamupalan. Tosin syön aamupalani niin myöhään, että muut kutsuisivat sitä lounaaksi. Aamulla herättyäni minulle ei maistu ruoka muutamaan tuntiin, joten siksi aamupala on pikemminkin aamupäiväpala.

Aamulla on tärkeää juoda vettä. On järkevää herättää keho kunnon vesilasillisella heti, kun kömpii peittojen alta. Välillä on hyvä antaa tehoherätys keholle ja aineevaihdunnalle ja puristaa sitruunamehua kunnon luraus aamun vesilasilliseen. Sitten hieman (eli kunnon kulhollinen) teetä ja päivä voi alkaa!

Parasta mitä aamulla voi mielestäni syödä on kunnon täyteläinen smoothie. Tämän tiistain smoothie pitää sisällään 2 dl mustaviinimarjoja, 5 yön yli liotettua taatelia, 1 pienen avokadon, 1 sellerin varren ja ruokalusikallisen maca-jauhetta. Mustaherukka on ehdottomasti lempimarjani, voittaa mansikatkin mennen tullen vahvalla maullaan. Taatelit antavat makeutta, kuituja ja mm. K- ja C-vitamiinia, avokado täyteläisen rankenteen ja hyviä rasvoja ja selleri poistaa viikonlopun aika hankitut ylimääräiset nesteet kehosta...

Älä tee niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon. Syö aamulla jotakin, älä syö liikaa leipää, älä juo liikaa kahvia. Muuten, kaikista kolmesta alussa mainitsemastani tunnustuksesta voi syyttää töitä. Töissä on liian hyvää tuoretta itse leivottua leipää ja voita, liian hyvää kahvia, liian hyvää kahvia liian lähellä minua ja kaunista Iittalan kahvikuppia ja ennen töitä ei vielä maistu ruoka. Pitää varmaan ryhtyä taas opiskelijaksi, niin korjautuisvat nuokin asiat. Silloin hörpin zenmäisesti vihreää teetä, joka aamu join terveyssmoothien ja kahvia join kerran kuussa.

-Kuvittele tähän valokuva smoothiestani. Meinasin ottaa kuvan tietokoneen kuvaohjemalla, mutta koska kuvaussessio oli hyvin lähellä päättyä dramaattisesti siihen, että viehättävän väristä mustaherukkasmoothieta oli melkein pari desiä valkoisella näppäimistölläni, luovuin hankkeesta. Joskus on parempi vain käyttää mielikuvitusta.

Sunnuntain kielletty soittolista

On aika kääriytyä vilttiin, nostaa jalat syliin, käpertyä. Lämmin kaakaokuppi kämmenten välissä on hyvä tuijottaa paljaaseenm sumuiseen syysmaisemaan, joka avautuu ikkunan takana. Tämän hetken kruunaa seuraavanlainen soittolista, jota ei todellakaan pitäisi kuunnella. Ei, ei, ei, tämä on juuri se tunnetila, jossa ei todellakaan pitäisi kuunnella näitä kappaleita. Tämä soittolista musertaa sydämen. Mutta ei se mitään, sydämen palaset eivät putoa kauas, koska ne on helppo löytää viltin uumenista. Kun sydän on taas jotenkuten kasassa voi jättää viltin lämmön hetkeksi ja mennä ikkunasta kurkistamaan, josko Prinssi Rohkea valkoisella ratsullaan olisi karauttanut ikkunan alle ja laulu ei olisikaan kuulunut Youtubesta, vaan ulkoa.

Ei näy. Tällä kertaa. Kuuntelen siis vielä kerran tuon Kuulut unelmiin ja lämmitän lisää kaakaota.

Reino and the Rhinos Kuulut unelmiin Sietämättömän söpö kappale. Ei voi olla. Ei voi olla tuollaisia sanoja. Huokaus.

Egotrippi Mestaripiirros No just. Ei ole todellista. Ei muuta lisättävää.

Juha Tapio Mä tykkään susta niin että halkeen No just. Kun luulit, ettei Juha Tapio enää voi tehdä hellempää kappaletta, niin sitten tämä tapahtui. Just.

Jätän tuon vilttiin käpertymisen sittenkin illan huviksi ja nyt suuntaan pyöräilemään märkien, keltaisten vaahteran lehtien peittämille kaduille päämääränäni jokin lämmin kahvila keskustassa ja hyvä ystävä. Kuullostaa muuten ihan sunnuntailta. Oi sunnuntai, sinä päivien aatelinen.

Kookosöljyä, kiitos

Tätä tekstiä kun klikkaa pääsee lukemaan lyhen ja ytimekkään tekstin kylmäpuristetun kookosöljyn puolesta. Hetki sitten tätä rasvaa nimittäin parjattiin isoin otsikoin Hesarin artikkelissa. Itseasiassa siitä artikkelista en edes vaivautunut lukemaan kuin otsikon. Sen verran kalkkeutunutta tekstiä (kuten epäilemättä kirjoittajansa verisuonet) se oli, että jo pelkkä vilkaisu riitti. Tässä kuitenkin fiksu vastine sille.

Tänään olen itse laittanut aimo lusikallisen kookosöljyä töissä kahvini sekaan ja ilalla laitan sitä vielä omenapaistokseen. Kahvin seassa kookosöljy suojaa herkkää vatsaa tujulta kahvilta. Illalla saunan jälkeen käytän kookosöljyä vielä vartalovoiteena. Jos minulta kysytään lempi elintarvikettani, on vastaus ehdottomasti kookosöljy, tuo keittiö monipuolisin lasipurkki. Juomaan, niin suolaisten kuin makeiden ruokien paistamiseen, lettujen päälle, leivontaan, hiuksiin hoitoaineeksi, vartalovoiteeksi, meikin poistamiseen...Vaihtelua vartalovoiteeseen saa, kun lisää kookosöljyyn eteeristä öljyä. Joku päivä käyn ostamassa Neroli -öljyn, joka on applesiininkukkaöljyä ja laitan sitä kosmetiikkakäytössä olevan kookosöljyni sekaan. Sitten ei muuta kuin Yölintu laulamaan tätä kappaletta: Appelsiinilehtoon.

Alla oleva kuva liittyy erittäin kiinteästi aiheeseen, sillä kookosöljyä voi käyttää myös kevyenä aurinkovoiteena ja luulen, että postikortin henkilö on käyttänyt juurikin kookosöljyä keholleen... Kookosöljyssä on luonnollinen suojakerroin 3-4.

Ensi kesää ja aurinkoa odotellessa...

Merta edemmäs lounaalle

Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa....Viro ja Tallinna nimittäin.

Kävimme eilen päiväreissulla Tallinnassa Alppilan naapureideni kanssa. Ravintola Sfäär lähellä satamaa oli kaunis, välitön ja viihtyisä paikka nauttia erinomaisen makuinen ja häkellyttävän edullinen tasokas lauantailounas.

Alukupalaksi nautiskelin acai-marjasorbetin, joka kylläkin oli oikeasti jälkiruoka, mutta sain onneksi hymyileväisen tarjoilijamme tilaamaan sen minulle alkuun. Täyteläisesti acaille maistuva sorbetti, joka sopi alku- tai väliruokaksi erinomaisesti, koska maistui aidosti acaille eikä ollut liian makea. Pääruokaksi söin todella maistuvan klassisen äyriäispastan, joka liemi oli todella vahva ja vivahteikas -täydellisen makuinen.

Jälkiruokamme, tuo kaunis valkoinen pavlova kuin kesähäiden morsian, vietteli minut ja Katin täysin.

Katille kiitos valokuvista!

Annan kirjallisuuskerho

Minulla on kirjallisuuskerho. Siihen kuuluu minä ja kirjani.

Omistan vain vähän tavaroita, maallinen omaisuuteni siirtyy paikasta toiseen muutamassa laatikossa henkilöauton takapenkillä. Mutta itseasiassa omistan paljon kirjoja. Kirjojeni kanssa minulla on kuitenkin etäsuhde, he nimittäin elävät elämäänsä hyllyssä Korvenkylän huoneessani ja osa tällä hetkellä laukkuihin pakattuna täällä Helsingissä.

Fuengirolassa ollessani perinteisiini kuuluu etsiä käsiini englannin kielistä luettavaa. Kaupungissa asuu paljon brittejä, joten minua on onnistanut. Tänä vuonna olen lukenut kaksi mukaansa tempaavaa romaania: Denyse Devilin Hopscotch ja Jojo Moyersin Me before you. Aloitin tällaisten romanttisten Rom-Com-kirjojen lukemisen aikoinaan L'Estartissa, josta ostin myöskin paikallisilta brittiläisiltä asukkailta Karen Quinnin Sisters Diaries -kirjan. Cecilia Ahernin kirjat haluan myös lukea englanniksi. Selitän itselleni näiden kirjojen lukemisen sillä, että opin samalla englantia. Hienoa itsepetosta!

Vaikka eihän lukemiseni selittelyjä kaipaa, sillä itseasiassa puolustan näitä kevyiksi viihdekirjoiksi luokiteltuja kirjoja. Ne kätkevät sisälleen enemmän kuin takakansi antaa ymmärtää, niiden maine on kevyempi kuin luonne. Ihmiset pitävät tällaisia kirjoja helppoina aivot-narikkaan-kirjoina, mutta voin kertoa, että Me before you:n 500 sivua neliraajahalvautuneen nuoren miehen ja hänen hoitajansa elämästä eivät olleet aivotonta luettavaa, vaan laittoivat miettimään siinä missä klassikotkin. On väärin arvottaa kirjoja genren perusteella.

Cafe Frescon työntekijä lainasi minulle viime viikolla Cecilia Samartinin romaanin Nora&Alicia. (Hän halusi pelastaa minut tuolta edellä mainitsemaltani kirjallisuudelta. Kun kerroin itse Frescon pitäjälle millaisen tunneryöpyn kirja sai minusa aikaan, hän myös muistutti minua siitä, että "Anna, it's just a book, you now. You should go out more" )

Ehdottomasti haluan lukea Samartinin muutkin kirjat. Samartin loihti Kuuban tuoksut, värit ja hengen niin elävästi sivuilleen, että tuntui kuin olisin itse seisonut hiekkarannalla, jalat pehmeässä hiekassa ja valtameren lempeä, mutta vahva tuuli kasvoillani. Nora&Alicia laittoi miettimään perheiden, ystävien ja rakastavaisten kohtaloita yhteiskunnan myllerryksessä. Kuinka paljon ihmisten elämät voivatkaan muuttua yhteiskunnallisten olojen ja ristiriitojen takia.

Samartin on nähtävissä Bettina S:n haastateltavana tämän linkin takaa. Kannattaa lukea ja katsoa.

Ja okei, kyllä siihen tavaroideni siirtämiseen tarvitaan myös se auton takakontti. En minäkään ihan niin antimaterialisti enää ole.

Parhaat asiat eivät noudata suunnitelmia

Lempi tapahtumiani tämän vuoden Espanjan reissulla ovat olleet:

-Viime maaliskuussa Benalmadenassa järjestetty koirakävely. Emme kylläkään nähneet yhtään koiraa.
-Viime viikolla järjestetty näyttävä feria-kulkue kirkolta feria-alueelle. Emme kylläkään nähneet siitä vilaustakaan.
-Eilen Feria-viikon alkamisen kunniaksi esitettiin Espanjan kansallishymni Plaza de la Pazilla. Emme kylläkään kuulleet hymnistä säveltäkään.

Tämän syksyn Fugea

Käyty Malagan Picasso-museon viileissä saleissa tutkimassa Picasson kädenjälkeä ja valokuvia hänen perheestään.
Syöty etanoita suuri kulhollinen.
Rannalla makoiltu, merelle tuijoteltu, uitu ja luotu kaihoisa katse vuorille.
Luettu riipaisevan rakastettava Jojo Moyersin Me Before you, jonka lainasin Cafe Frescon hyllystä ja tavallaan luettu myös Pitkät kihlajaiset, vaikka nimenä voisi mielestäni olla myös Pitkästyttävät kihlajaiset.
Katsottu valloittava kokoelma Tauno Palo -elokuvia. Paras: Isän vanha ja uusi.
Nautittu aamupala Cafe Frescossa, cappuccino, cafe mocha, cafe con leche, porkkanakakku, suklaa-kahvikakkua, applesiini-inkiväärimehu ja täytettty sämpylä. Eri syöjillä kaikki tosin.
Paskahousu-korttipelin voi hävitä kädessään kolme ässää ja neljä kakkosta. Testattu.

Kristallikruunun uusi elämä

Eräänä hieman pilvisenä lauanaina tyttö löysi fuengirolalaiselta kirpputorilta kristallikruunun. Vain 12 euroa piti etsiä rahapussista ja tuon välkehtivän kaunokaisen sai hymy huulilla kuljettaa kotiin. Myyjä katseli kateellisena tuota löytöä, samoin kuin eräs rouva, joka oli tullut myös katsomaan ostaisiko tuon kaunottaren tänään itselleen. Helpotin hänen päätöstään viemällä sen mukanani. 

Ihana kristallikruunu. Olen haaveillut sellaisen sopivan löytymisestä. Enää tarvitsee löytää katto, johon sen ripustaa. Olen vakaasti päättänyt löytää itselleni tammikuusta alkaen miellyttävän kodin, johon tuon ripustan. Kotini olkoon viihtyisä, hiljainen, rauhallisella paikalla, ympärillä kauneutta ja persoonallisuutta. Kodissa pitää olla hyvä henki. Kotini löytyköön Töölöstä, Kalliosta, Kruununhaasta tai Puu-Vallilasta. Hieman olen nyt kranttu. Oli se sitten missä tahansa niin iltojani valaisee espanjalaisen kattokruunun iloinen välke.

Asunnon vuokraajan opas

Hei, tässä pieni opas asunnon vuokraajalle. Mitä kannattaisi ottaa huomioon ENNEN KUIN vuokraa itselleen kämpän?

1. Pakastin. Jos elät pääosin pakastemarjoilla, ota selvää minkä kokoinen pakastin asunnossa on. Voi olla, että käytössäsi on jääpalakuution kokoinen pakastin.

2. Sänky. Ei aikuista ihmistä ole tehty nukkumaan 80cm leveällä sängyllä. Se ei ole sänky, se on sohva.

3. Äänimaailma. Kun on vahingossa vuokrannut huoneen Helsingin kenties vilkkaimmin liikennöidyn tien varrelta, voi huomata ettei päähän mahdu enää ajatuksia. Rummmm, hrrrrr, koli koli, rummmm. Korvatulpat ovat petikaverini seuraavat neljä kuukautta. Noh, ei siihen kapealle sängylle muita mahtuisikaan.

4. Palvelut. Varmista ovatko palvelut lähellä. Vankila on onneksi ihan lyhyen kävelymatkan päässä. Alakerrassa kokoontuu päihdekuntoutus. Seinänaapurina seurakunta. Check, check, check!

5. Kulkuyhteydet. Äänimaailmasta päätellen raitiovaunulinjat 8 ja 6 sekä kaikki pääkaupunkiseudun ja ehkä myös etelä-Lapin bussit kulkevat huoneeni läpi. Kätevää, hyvien kulkuyhteyksien päässä!

6. Asunnon lämmitys. Lämpeneekö uusi asuntosi kenties aurinkoenergialla, joka paistaa ikkunasi läpi ihan koko päivän tehden makuuhuoneestasi hikisen pätsin vielä syyskuussakin? Jippijei miten ekologista, seuraavaksi ostan hamppupaidan ja muutan metsään.

7. Syyt. Ja seuraukset. Mieti mitkä syyt ovat saaneet sinut vuokraamaan tämän asunnon. Vaikuttivatko päätökseesi kenties vuokranantajan musta-valko-raidalliset verhot, jotka olivat sinusta tyylikkäät? Kyllä, hyvä syy päätökseen! Savonlinnassa kävin kerran katsomassa erästä asuntoa, josta en jälkikäteen muistanut mitään muuta kuin keittiön sympaattisen pirttipöydän ja penkit. Koska keittiön pöydän ympärillä on kotona ollut aina penkit, olivat ne minusta kodikkaat. Olin valmis vuokraaman asunnon, vaikken muistanut edes seinien väriä tai kylppärin kaakeleita..


Summa summarum, onneksi sentään sitoutumiskammoisuudessani olen tehnyt vuokrasopimuksen vain joulukuun loppuun. Ja nyt on hyvä viettää seuraavat kaksi viikkoa Andalusian kuuman auringon alla.

Viesti mereltä

Uusi lenkkeilyreittini kulkee merenlahtea pitkin Arabianrannassa pitkin Vanhankaupunginlahtea. Juoksin eilen ennen illan pimeää ensimmäistä kertaa tuota rantatietä. Askeleeni pysähtyivät rannalla veden rajassa olevan suuren kiven kohdalle, johon joku on kirjoittanut mustin kirjaimin:

"Joskus sydän vielä rauhoittuu
rakastuu ja täyttyy.
Tietää, ettei juoksemalla pääse perille eikä karkuun."

Kiitos tuntemattomalle kirjoittajalle viisaista sanoista. Vaikka juoksemista kyllä jatkoin.

Skonssit

It's tea time!

Pehmoisen pimeät syysillat, pihamaan peittävät keltaiset lehdet, varpaita lämmittävät värikkäät villasukat, syysleimukukan ja kypsyvien omenoiden tuoksu viekoittelevat vannoutuneimmankin kesänlapsen ihastumaan hieman myös syksyyn. Tunnustan, minulla on tukahdutettuja, salattuja tunteita myös syksyä kohtaan! Oi syksyni, olemme kuin Ridge ja Brooke...

Olen eläinhoroskoopiltani ehdottomasti vilukissa, tuo tähtitaivaan ikuinen palelija. Siksi aamuni alkavat, ja iltani päättyvät kupillisella teetä. Englantilaiset teeleivät eli skonssit sopivat teehetkeen täydellisesti. Ihastuin skonsseihin Eat&Joy Maatilatorilla, jonne Leipomo Limbbu toimitti kerran viikossa tuoksuvan korillisen skonsseja. Tuo makean ja happaman koukuttava yhdistelmä! Etelä-Ranskan matkalla luin vanhaa Glorian keittiö&viini -lehteä (ah, tuo ihana lehti), josta onnekseni löysin tämän kaipaamani Limbun skonssien ohjeen.

Mielestäni skonssin kanssa maistuu parhaimmalle kuohkea stevialla makeutettu kermavaahto ja vadelmahillo tai pelkkä juokseva luomuhunaja. Nyt omena-ajan kunniaksi skonssien kanssa söimme omena-inkivääri-hilloa ja kesän muistoksi mesiangervo-vanilijakastiketta.

Mesiangervokastike syntyy samoin kuin aiemmin kuvailemani ruusu-vanilijakastike. Kuivasin kesällä mesiangervon kukintoja ja laitoin nyt kattilaan 4 dl kermaa, 1 muna, 1 rkl perunajauhoja, kourallisen pohja kuivattuja mesiangervon kukkia. Jos et kerännyt alkukesästä mesiangervoa, niin enpä tiedä yhtään mistä sitä voisit saada. Hah, pahoittelut! Jos vaihtokaupasta sovitaan, niin minulta löytyy...

Reseptin alku kuuluu siis: Odota 9 pitkää talvikuukautta ja kerää sitten metsästä mesiangervonkukkia ja... Olen Anna -todellinen Slow Food -kokki.

Koska luultavasti pääset kokeilemaan tätä kastiketta vasta ensi kesänä, kerron nyt, että mesiangervon kukat antavat kastikkeelle ihastuttavan hienostuneet kukkaisan ja hunajaisen makean maun! Metsän keijut juovat takuulla mesiangervonkukkamehua aamulla...

Nopea omenahillo syntyy pehmentämällä omenalohkoja kattilassa, jonka pohjalla porisee vesitilkka. Kun omenat ovat mukavasti pehmennet ja hieman sekoittaessa muussaantuvat, lisää joukkoon haluamasi määrä hunajaa ja inkiväärijauhetta tai raastettua inkiväärijuurta.

Skonssit Leipomo Limbun ohjeella. Melkein.

9,5 dl luomu vehnäjauhoja
270 g voita
1,5 tl soodaa
1 tl suolaa
1 dl sokeria
4 dl piimää

Sekoita kulhossa kuiva-aineet keskenään. Nypi kylmä, kuutioiksi leikattu voi ja kuiva-aineseos murumaiseksi taikinaksi. Lisää joukkoon piimä kevyesti käännellen ja sekoittaen. Alkuperäisessä ohjeessa taikinasta muotoillaan paksu kaulittava levy, josta skonssit nostellaan pyöreällä muotilla pellille. Itse kuitenkin oikaisin ja nostelin taikinasta lusikalla isohkoja nokareita pellille ja muotoilin hieman öljytyin käsin. Myös muffinssivuoat sopisivat tähän.

Paista 200 astetta, 10-12 min.

Testattu vinkki: Kannattaa sekoittaa sooda kunnolla kuiviin aineksiin, ettei vahingossa soodamyrkytä rakasta kälyään, joka pahaa aavistamatta nauttii soodamöykkyskonssin aamupalaksi...

Bonjour!

Oui, huikeat kahdeksan päivää fransmannien maassa takana. Ihana Riviera helli minua ja Tarua paahtavalla auringon paisteella, viilentävällä turkoosilla merellä, raikkaalla viinillä, simpukoilla, herkullisilla hedelmillä. Asuimme somassa pikku kodissa Sante-Maximen kylässä ylhäällä rinteellä, makuuhuoneen parvekkeelta aukesi eteemme niin kaunis maisema, ettemme meinanneet iltaisin raaskia nukahtaa. Vaan onneksi aukinaisista parvekkeen ovista maisema kaappasi meidät syleilyynsä heti herättyämme auringon säteisiin. Nautiskelimme kilokaupalla täyteläisiä ja maistuvia juustoja,  haukkasimme rapeita patonkeja, kävelimme kuin beduiinit, hoimme sanaa "ihanaa, ihanaa", kuuntelimme pimentyvässä illassa kukkuloilla tuikkivien valojen hehkussa Kirkaa, veneilimme lahden toiselle puolelle viehättävään St. Tropeziin ja luimme kirjoja.

Pariisi, oi Pariisi! Kaunis kiehtova kaupunki. Hanhenmaksaa ja viikunahilloa, täydellisen kahvilan metsästystä pohkeet hellinä, samppanjaa, rakkauden lukkoja, hiiri hotellihuoneessa, jälkiruokia, croissant aamukahvin kanssa, ravintola, johon ei kannata mennä, ravitoloita, joihin kannattaa mennä, liian lyhyitä hameita(allekirjoittaneen päällä), picnic Versaillesin puistossa sinfonian ja tanssivien suhkulähteiden ympäröimänä, ruuhkaa metrossa, kodittomien patjoja kaduilla.

Opimmepa senkin, että cafe gourmand, jota tarjoilija kuvailee sanoilla "coffee, little sweet" on ihastuttava miniatyyrilajitelma jälkiruokia kera espresson. Little sweet, endeed! Olen ylpeä siitä miten reippaana tyttönä söin koko matkan jälkiruokia, vaikken tavallisesti tyrkin pikkulusikalla jälkiruokia lautasella kunnes joku tarjoutuu syömään sen puolestani. Niin, ja maanantain aamupalani Pariisissa oli kävelymatkalla leipomosta ostettu pullataikinasta ja suklaapaloista leivottu patonki....Ah, taivas. Ei hätää, en syönyt ainoastaan sitä, vaan kiltisti söin tuolla päivän tärkeimmäksi tituleeratulla aterialla myös croissantin.

Matkallamme meitä siunattiin myös todella hauskoilla ja hyväntuulisilla stuerteilla, jotka nauroivat ja vitsailivat, vaikka saavuimmekin lennolle ruhtinaalliset 5 minuuttia ennen koneen nousua. Pääsimmepä myös henkilökunnan vierelle kiittämään ja hyvästelemään koneesta poistuvia kanssamatkustajia. Oeln aina miettinyt kuinka ihmeessä matkustajia joudutaan kuuluttamaan kentällä, kuinka on mahdollista melkeinpä myöhästyä lennolta. Noh, tiedänpähän nyt siihenkin ainakin kolme syytä, yhtä monta kuin oli lentoja matkallamme!

(Kuvat ovat Tarun otamia, sillä oma siirtopiuhani on yhä siellä jossain missä lie...)

Ranskalainen suklaakakku

Elokuun lopussa koittava lomamatka Nizzaan ja Pariisiin sekä sunnuntaina naapureiden kanssa vietettävä ranskalainen brunssi innoittivat minut leipomaan pitkästä aikaa suklaakakun. Kolmantena, ja takuulla pikkuriikkisimpänä inspiraationa, toimi siskon pikkuriikkinen poikanen, jolle kakkua vietiin rotinoiksi.

Hauskaa muuten sinänsä, suklaakakku saattaa olla tämänhetkisen elämäni takana oleva voima. Neljä vuotta sitten ihanien katalaaniherkkujen keskellä inspiroiduin leipomaan mutakakun -oi ensimmäistä kertaa elämässäni. Etelä-Euroopassa on tapana viedä päivälliskutsun saatuan mukanaan esimerkiksi leipää, viiniä tai jälkiruokaa. Huumautuneena paikallisesta rikkaasta ruokakulttuurista leivoin tummasta suklaasta, voista ja kananmunista viemisiksi ensimmäisen kakkuni. Nyt vain neljä vuotta myöhemmin olen valmistunut kokiksi. Se, mihin elämä on minua kuljettanut kumpuaa siis täyteläisestä tummasta suklaasta.

Tämän kakun tein tuota Gironan aikojen reseptiä mukaillen. Ainesosat ovat samat, mutta rakenteesta saa kuohkeamman erottelemalla keltuaiset ja valkuaiset. Ah ja ranskalaiset pitävät elämästään kuohkeana!

******

Ranskalainen suklaakakku

200g tummaa suklaata (itse käytän Pirkan Luomu Tummaa suklaata)
200g voita
2 rkl puhdistamatonta sokeria (itselläni palmusokeria)
2 rkl mantelijauhoja
5 kananmunaa

Sulata voi ja suklaa vesihauteessa. Anna jäähtyä.
Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa keltuiset ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa myös valkuiset vaahdoksi. Pieni hippunen suolaa tekee valkuaisvaahdosta kestävän ja jämäkän.
Sekoita vispilällä voi-suklaa-seos ja keltuais-sokeri-vaahto sekä mantelijauho keskenään. Toivottavasti annoit voi-suklaa-seoksen jäähtyä tarpeeksi, sillä muutoin sinulla on nyt edessäsi munakokkeli-suklaa-seos. Pieni ripaus suolaa taikinassa korostaa suklaan makua, suosittelen siis.
Nostele nuolijalla tai lastalla seoksen sekaan valkuiaisvaahto.

Kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaan, paista 200:ssa astessa ja noin 10 minuuttia. Ota kakku uunista silloin, kun kakku on keskeltä vuokaa heiluttaessa vielä hieman hyllyvä, haluammehan nauttia tämän suklaisen unelman mehevänä ja kosteana. Nauti kakku joko lämpimänä tai vaikkapa jääkaappikylmänä kermavaahdon kera seuraavana päivänä.

******

Teen juojaksi juon yllättävän paljon kahvia. Suosittelen nauttimaan kakusta vaikkapa kaardemummalla maustetun kahvikupposen kera. Ripaus lempimaustettani kaardemummaa lämmittää ihanasti kahvin makua ja intialaisen ayurveda-opin mukaan tasapainottaa kahvin elimistöä happamoittavaan vaikutusta.

Elokuun lopun lähestyessä virittäydyn ranskalaiseen lomatunnelmaan nautiskelemalla palan tätä kakkua illan hämyssä ja katsomalla Amelien,  elokuvan, jonka katsomista olen epätyttömäisesti onnistunut välttelemään tähän asti. Aion kohdata sen kuten Pariisin, kaupungin, jota olen jotenkin kummallisesti onnistunut välttelemään tähän asti.

Hiljaisen heinäkuun jälkeen

 Heinäkuu on sujunut ihanasti erakoituen. Olen poiminut vadelmia, syönyt vadelmia ja katsellut vadelmia. Haaveillut kirjoittavani Vadelmakuningattaren valtakunta -kirjan lapsille. Lisäksi olen lukenut, nukkunut hyvin(varsinkin Reima-koira kainalossa), uinut, lenkkeillyt...Siinäpä se onkin, eikä tarvinnut edes tiivistää. Oi ihana erakkoelämä. Oi ihan kuumuus ja aurinko. Kesä minun makuuni.

Nyt olen kuitenkin suostunut laittamaan kengät jalkaan ja harjaamaan hiukseni, ronjaryövärintytär jääköön hetkeksi kotiin. Luvassa työntäyteinen viikonloppu Nomad-kitchenin parissa Flow-festivaaleilla.

Kesällä on ollut toki myös EWÄS mielessä. Tätä klikkaamalla pääsee katsomaan EWÄS -videon:

http://www.flowfestival.com/2013/07/kommentoi-peloton-startupeja-ja-voita-liput/

Äänestysaika on jo loppunut, mutta tuolta kolmannelta videolta voi bongata tutun kokkailijan -ei niin tutussa ympäristössä. Tulevaisuuden katuruokaa, joka syrjäyttää vielä kaikenmaailman subit ja mäkkärit, varokaas vaan!

Hei hei heinäkuu, tervehdys omenan tuoksuinen elokuu!

Ruusun aika

Ruusu-vanilijakastike

1. Kerää pihaltasi (tai yöllä salaa naapurin pihalta) ruusun terälehtiä noin kourallinen (tai niin paljon kuin kuun valossa hädissäsi ehdit survomaan taskuihisi ennen kuin naapurin koira alkaa haukkua).

2. Laita ruusun terälehdet 4 dl maitoa ja kiehauta nopeasti. Jäähdytä ja anna ruusumaidon olla jääkaapissa yön yli.

3. Siivilöi terälehdet pois maidosta

4. Tee ruusumaidosta vanilijakastike:

-4dl ruusumaitoa
-1 kananmuna
-1 rkl perunajauhoja
-3 rkl hyvälaatuista sokeria (kookossokeri)
-hippunen vanilijajauhetta

Sekoita kunnolla kylmä maito, muna ja perunajauhot kattilassa.

Kuumenna seosta koko ajan hämmentäen kunnes seos sakenee ja pulpahtaa kerran. Älä anna kiehua! Ellet halua liisteriä remonttihommiin...

Siirrä kattila siis pois levyltä tai vaikkapa kylmään vesihauteeseen, lisää sokeri ja vanilijajauhe. Jos käytät kookossokeria, niin älä säikähdä: se värjää kastikkeen hieman ruskeaksi.

Tarjoile vaikkapa omenapaistoksen kanssa. Ruusunterälehtiä kannattaa nyt keräillä pakkaseen talteen, väri ja tuoksu säilyvät ihanasti ja tuovat sitten joskus kesän talven keskelle!

Juhannus

Hyvää juhannusta kansallismaiseman keskeltä! 

Juhannuksena kannattaa muistaa yksi asia. Ei kannata hukkua tilastoihin. Olisi todella tavanomaista ja tylsää esimerkiksi hukkua juhannuksena, kuolla tieliikenteessä juhannuksena, kadota kokkoreissulla juhannuksena, järjestää aseistettu piiritystilanne juhannuksena... Todella mielikuvituksetonta, sitä ajautuisi vain numeroksi iltapäivälehden lööppiin ja musteeksi muiden lukujen joukkoon poliisin papereihin. Ei, ei, ei, sen verran huomionkipeä drama queen kannattaa olla, että säästää soutuveneestä horjahtamisen tai pää edellä rantaveteen hyppäämisen vaikka sitten heinäkuun puolelle.

Täällä Punkaharjun Valtionhotellissa vietetään juhannusta 70-luvun merkeissä. Jo näin aamutuimaan olen nähnyt pitsihuvilan liepeillä varsin vetävän respatytön sinisessä minimekossaan, jonka suurilla kukkakuvioilla onnittelisi joukon ylioppilaita ja aulabaarin neidon suurilla kehyksillä kehystäisi helposti Taistelevat metsot. 

Itse lähden kohta aamupalalle ja puen päälleni äidin vanhan ihanan kukkamekon. Iltapäiväksi töihin laitan kokkitakin seuraksi kunnolla hulmuavat hippilahkeet. Rauhaa&rakkautta keittiöön. 

Itselläni juhannus taittuu työn merkeissä, mutta jos haluaa grillin tai kokon loisteessa lukea, niin juhannuslukemiseksi löytyy vaikka mitä! On Hannu Salaman Juhannustanssit, Tove Janssonin Muumi ja Vaarallinen Juhannus, F.E. Sillanpään Ihmiset suviyössä tai vaikkapa William Shakespearen Juhannusyön uni. Noita minä lueskelisin kukkaseppele päässä laiturilla...

Illalla kerään, kuten jo ihan lapsesta asti olen joka juhannus kerännyt, seitsemän erilaista kukkaa tyynyni alle ja näen kauniita, vai pitäiskö sanoa komeita unia sulhasista...Jännittää ihan!

Punkaharjulla

Tässä hotellissa yöpyvät onnekkaat matkaajat. Valkoista, vaaleanpunaista, hennon vihreää. Liljoja, ruusuja, ikivanhaa puuta, pitsiliinoja. Mäntymetsä, takana välkehtivä Saimaa. Historiaa, saatan kuulla askeleet, jotka ovat vuosisatojen saatossa näitä käytäviä täyttäneet.

Punkaharjun Valtionhotelli

Viisaita sanoja

"Älä kysy itseltäsi, mitä maailma tarvitsee.

Kysy itseltäsi, mikä saa sinut eläväksi.

Lähde sitten tekemän sitä.

Maailma tarvitsee ihmisiä, jotka ovat alkaneet elää."

-Howard Thurman

Pitää muistaa unelmoida! Tehdään suunnitelmia, niitä ihan pieniä ja suuren suuria, helppoja ja vaikeita, järjettömiä ja itsestäänselviä, katsotaan ihan vain tähän hetkeen ja samalla kauas, kauas tuntemattomaan tulevaisuuteen. Nyt!

Valmistujaispäiväni!

Tässä linkki, joka paljastaa arkeni. Tällaista se on. Kiitos Riikalle linkistä!

Tänään olen valmistunut kokiksi Ravintolakoulu Perhosta. Pistää hymyilyttämään hieman tämä elämä! Hienoakin hienommat kaksi vuotta, huikeita ihmisiä, uusia ihania ystäviä, mahtavia makuja, erilaisia seikkailuja, mielenkiintoisia töitä, raikkaita tuulia, niin paljon uutta. Kiitos elämä näistä ja paljosta muusta.