Saima Harmaja: Syysmetsässä
Oi loistoa syksyn metsän! Oi kirkasta voimaa sen!
Ylt'ympäri ruskeat rungot läpi havujen vehreyden,
märät kiiltävät lehdet mullassa ja kostea sammalmaa,
— en mitään maailmassa voi siten rakastaa.
Joka ainoan lehden kauneus koskee sydämeen,
joka mättään väliin silmäni jää kuin uuteen syvyyteen.
Ja havut hohtavat helmissään, ja haapa alaston
käsivartensa paljaat ja voimakkaat ylös tuuliin nostanut on. Tätä tuoksua syksyn mullan! Ei ole sen vahvempaa.
Runo ystäville:
VastaaPoistahttp://topikutvonen.blogspot.fi/2013/12/mina-ja-sina-me-ja-te.html
Sinä kansikuvassa. :) (Jos saa luvan?)
Hih!
Oi Runoilja, saatte toki luvan sanalliseen ja kuvalliseen valssiin. Kaunis kuva, kaunis teksti. Ihan sanattomaksi veti hetkiseksi tämän lukijan!
Poista*kumartaa kohteliaasti hymyillen*
VastaaPoista