Helsingin Sanomat muistuttavat tärkeästä asiasta tässä artikkelissaan.
Herättelevä otsikko karistaa unihiekat takuulla yhdessä jos toisessakin aamupalapöydässä. "Mitä, laiskaksiko tässä olisi ryhdyttävä! Juuri, kun olen vuosikymmenien aikan opetellut ahkeraksi muurahaiseksi! Juuri, kun pitäisi juosta töihin!"
Riippumattoajattelijana olen aina arvostanut joutilaisuutta. Tosin vaihtelevalla menestyksellä, koska olen taipuvainen myös korkeamman asteen suorittamiseen, itseni piiskaamiseen niin, että Da Vinci koodin albiinomunkki Silas kalpenisi entisestään rinnallani ja lisäksi kahdessa työssä juokseminen yhtäaikaa kuuluu myös erityisosaamisalueeseeni. Taustalla kuitenkin vaikuttaa aina suuri rakkauteni lukemiseen, mietiskelyyn, riippumatossa tai viltillä unelmointiin, vilttiin kääriytymiseen, meressä kahlailuun, siintävään horisontiin tuijotteluun, simpukoiden keräilyyn.
Artikkelin kunniaksi en mennytkään aamulla kuntosalille, vaan herättyäni luin mielenkiintoista kirjaa lakanoiden uumenissa. Teekuppi kämmenten välissä katselen sisäpihan kauniita jouluvaloja. Tarkkailen aamua, joka lempeästi karistaa pimeyttä hartioiltaan.
Suositeltavan laiskuuden ja joutilaisuuden teemoihin voi syventyä lisää Tom Hodgkinsonin kirjan Joutilaisuuden ylistys (Basam 200&) avulla. Löytyy kirjahyllystäni. Mielelläni lainaan ja suosittelen luettavaksi. Tällaista tietoa ei pidä hillota hyllyssä, vaan jakaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti