Puiset rappuset verannalle. Kaunis Katin ja Markuksen sisustama veranta. Maailman parhaat seinänaapurit. Toivat eilen herkullisesti koristeltuja pipareitakin. Herkät jouluvalot viileällä verannalla. Kristalleja. Keväällä istun rappusille teekupin kanssa. Haluan keittiön ikkunan alle kanervia nyt talveksi...
Oma sukunimi ovessa. Voisin jäädä katselemaan sitä vaan.
Tilaa hiihdellä villasukissa pitkin lattioita. Niin paljon tilaa, että melkein hävettää. Niin kaunis koti, että hykerryttää. Teekuppeja joka puolella. Pakuria helllalla kuumenemassa.
Keittiön ikkunasta näen rauhallisen pienen sisäpihamme peränurkan, joka nyt on hiljainen, mutta keväällä täyttyy iloisista iltaa istuvista naapureista. Naapurusto, jonka tuntee, joilta voi aina lainata kananmunia.
Keittiö. Kodin sydän. Ehdottomasti. Mietin jo mitä kaikkea voinkaan leipoa!
Onnea tuonut kristallikruununi. Ehkä se toi minulle kodin ja lämmön tullessaan Fugesta tänne.
Kuvat huitaistu koneen Photo Boothilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti