On aika kääriytyä vilttiin, nostaa jalat syliin, käpertyä. Lämmin kaakaokuppi kämmenten välissä on hyvä tuijottaa paljaaseenm sumuiseen syysmaisemaan, joka avautuu ikkunan takana. Tämän hetken kruunaa seuraavanlainen soittolista, jota ei todellakaan pitäisi kuunnella. Ei, ei, ei, tämä on juuri se tunnetila, jossa ei todellakaan pitäisi kuunnella näitä kappaleita. Tämä soittolista musertaa sydämen. Mutta ei se mitään, sydämen palaset eivät putoa kauas, koska ne on helppo löytää viltin uumenista. Kun sydän on taas jotenkuten kasassa voi jättää viltin lämmön hetkeksi ja mennä ikkunasta kurkistamaan, josko Prinssi Rohkea valkoisella ratsullaan olisi karauttanut ikkunan alle ja laulu ei olisikaan kuulunut Youtubesta, vaan ulkoa.
Ei näy. Tällä kertaa. Kuuntelen siis vielä kerran tuon Kuulut unelmiin ja lämmitän lisää kaakaota.
Reino and the Rhinos Kuulut unelmiin Sietämättömän söpö kappale. Ei voi olla. Ei voi olla tuollaisia sanoja. Huokaus.
Egotrippi Mestaripiirros No just. Ei ole todellista. Ei muuta lisättävää.
Juha Tapio Mä tykkään susta niin että halkeen No just. Kun luulit, ettei Juha Tapio enää voi tehdä hellempää kappaletta, niin sitten tämä tapahtui. Just.
Jätän tuon vilttiin käpertymisen sittenkin illan huviksi ja nyt suuntaan pyöräilemään märkien, keltaisten vaahteran lehtien peittämille kaduille päämääränäni jokin lämmin kahvila keskustassa ja hyvä ystävä. Kuullostaa muuten ihan sunnuntailta. Oi sunnuntai, sinä päivien aatelinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti