Jouluterveisiä Taivalkoskelta!

Päivä on alkanut tänään lehden mukaan noin kymmeneltä ja aurinko laskee kello 13. Kolmen tunnin päivä.

Joulun kunniaksi pakkanen on kirinyt lähemmäs kolmeakymmentä, joten tänään sukset saavat jäädä nojailemaan pirttiin. Täällä puut nuokkuvat lumivaipan alla ja pakkaslumi narskuu töppösten alla. Ladulla edellämme hölkyttelivät toissa päivänä porot.

Taivalkosken Sanomien pääkirjoituksesta poimin viisaan ajatuksen:

"Oikea tieto varjelee ihmistä monilta turhilta kotkotuksilta. Varsinkin se tieto, että ei ole pakko elää niin kuin kaikki toiset elävät. Sitä voi ihan hyvin katsoa vierestä ja hymyillä ymmärtäväisesti."

Niinpä. Tuo ajatus mielessä on hyvä muistella hienoa, kaunista vuotta 2014 ja suunnata jo hieman uteliaana katseensa uuteen vuoteen 2015. Kuinka hieno siitä tuleekaan!

Kaunis Kruununhaka

Tässä hän on...

...Ruskovillan tyyny, jonka sisällä on tattariakanoita. Päällinen 100% puuvillaa. Valinta oli vaikea, koska sekä lampaanvillatyyny että tämä tattarityyny olivat erittäin mukavia pään alla. Mulperipuu-liikeessä sai kaikessa rauhassa pötkötellä futonilla ja testata mikä tyynyt olisi sopivin.

Lampaanvillatyyny oli pehmeä, tukeva ja sanoisinko luksus. Kuin kutsu pehmeään unimaahan. Todella hyvä.

Päädyin pitkällisten pötkättelyjen ja tyynyn halaamisten jälkeen kuitenkin tattarityynyyn. Tattarityyny mukautuu alleni juuri niin kuin haluan ja juuri kuten nukun. Nukun paljon vatsallani, joten on tärkeää, ettei tyynyni ole liian korkea. Toki lampaanvillaisessa tyynyssä voi villan määrää myös itse vaihdella. 

Myyjä kertoi lampaanvillatyynyn olevan aina lämmin, kun taas tattariakanatäytteinen pysyy viileänä. Siinäpä se erottava tekijä miksi Päkä jäi kauppaan. Tarvitsen viileyttä ympärilleni nukkuessani ja ajatus viileän raikkaasta tyynystä ratkaisi tasaisen tyynyjen taiston.

Näillä tattareilla tyynyä voi käyttää noin 5 vuotta, sitten tattarit voi vaihtaa. Siinä välillä tyynyn voi tyhjentää ja päällisen pestä koneessa. 

Olisipa jo ilta!

Miten nukut yösi?

Yöunet. Ihanaa. Nukkuminen on ihanaa. Olen vasta viime vuosina alkanut arvostaa tuota suloista, kummallista tapaa horrostaa tiedostomattomana.

Nukkuminen on todella iso osa elämää. Valtava tuntimäärä. Ja kuinka sen vietät? Oletko käärityneenä muoviin? Nukutko 8 tuntia joka yö muovihautomossa? Luultavasti kyllä.

Meillä on ollut nyt puoli vuotta hengittävä ja luonnonmateriaaleista valmistettu futonpatja. Elokuussa toimme Liettuan matkalta mukanamme 100% lampaanvillaa olevat peitot. Mutta tyyny! Voi Anna mitä olet tehnyt! Tai paremminkin mitä et ole tehnyt.

Etsiessämme pimentävää verhoa makuuhuoneeseen oli ehdottomana vaatimuksenani se, että se olisi luonnonmateriaalia. Puuvillaa tai parhaimmassa tapauksessa pellavaa. Tässä vaiheessa suurin osa pimennysverhoista tippuu pelistä pois. Ne ovat useimmiten polyesteria ja pahimmassa tapauksessa käsitelty palonsuoja-aineilla.

Yhtäkkiä tajuan, että en halua polyesteria roikkumaan metrin päähän minusta nukkuessani, mutta herra varjele hautaan pääni joka yö oikeaan polyesterivuoreen. Halpa, onneton tyynyni on 100% polyesteria. Sen teennäisemmäksi ei materiaali enää muutu. Oh no!

Pienen internet-seikkailun jälkeen olen löytänyt kaksi hyvää tyynyvaihtoehtoa. Toinen on kotimaisesta lampaanvillasta valmistettu tyyny, jonka päällinen on puuvillaa. Esimerkiksi tällainen: http://www.porinvillajapeite.fi/tuotteet.php?id=5

Toinen mielenkiintoinen tyynykandidaatti on kotimaisesta luomu hirssin tai tattarin akanoista valmistettu tyyny, tällainen: http://www.ruskovilla.fi/tuotteet/Vuodevaatteet/Hirssiakanatyynyt

Hirssiakanatyyny kuulostaa todella ekologoselta, puhtaalta ja mielenkiintoiselta. Akanatyyny on kuitenkin niin erikoinen, että käyn ensin kokeilemassa ja vertailemassa sitä ja lampaanvillatyynyä Mulperipuu-nimisessä liikkeessä Fredrikinkadulla. Heti huomenna. Enää yksi yö erottaa minut ja ihanan uuden tyynyni.

En malta odottaa huomiseen ja siihen, että saan uuden puhtaan, ekologisen ja myrkyttömän tyynyn pääni alle. Olen läksyni oppinut ja tässä aiheessa ei pidä säästää ja kitsastella.

Tosin eivätpä nuo tyynyt niin kauhea investointi ole. Molemmat tyynyt ovat hengittäviä, pitkäikäisiä ja jatkuvassa käytössä. Erityisesti lasten villaiset petivaatteet ovat varsin edullisia, pieniä kun ovat. Ja mikä olisi tärkeämpää kuin antaa vauvan ja lasten nukkua laadukkaissa petivaatteissa.

Tatadaaa -siinä oli viikon terveyssaarna!

Jouluihminen?

Pidän itseäni jouluihmisenä. Rakastan joulun ajan tunnelmaa. Myyttejä, satuja, tarinoita. Voisin tuijotella joulukuusta koko aaton, pitäisin sen sisällä kesään saakka. Joulu muistuttaa lapsuusajan muistoista ja lapsen uskosta. Oi kynttilät, tuoksut, joulurauhan julistus. Mikä kinkun paistamisen jännitys! Kaihoisat joululaulut. Varpunen jouluaamuna ja Tonttu vaan ei saa unta. Rakastan kanelia ja pimeyttä valaisevia valoja.

Mutta. Joulun rakastajan imagossani on särö. Aika paha sellainen. En nimittäin pidä tavallisista joulutortuista. Enkä pipareista. En myöskään syö suklaakonvehteja. En juo glögiä.

O-ou.

Terveysterroria: Ongelmana alumiini

Olen onneksi jo vuosia käyttänyt alumiinitonta luomu deodoranttia. Ikävä kyllä silloin, kun olen ollut teini-ikäinen ja alkanut käyttää deodoranttia, näistä asioista ei vielä ollut tarpeeksi tietoa. Noh, toivottavasti sanonta parempi myöhään kuin ei milloinkaan pätee tässä asiassa.

Tästä pääset klikkaamaan Yle Areenan dokumenttiin Ongelmana alumiini, joka pureutuu kattavasti alumiinin ongelmiin ja sen aiheuttamiin mahdollisiin terveyshaittoihin. Ohjelman voi katsoa 22.12. saakka.

Varsinkin tuotteissa, joita käyttää iholleen päivittäin, on tärkeää panostaa puhtauteen, luomuun ja laatuun. Tehokkaita luomu dödöjä ovat mielestäni ainakin Urtekramin ja Speickin deodorantit. Urtekramiahan saa nykyään jo ihan Prismoistakin. Speickiä varten täytyy mennä ostoksille esimerkiksi Ruohonjuureen tai muuhun ekokauppaan. Urtekramin deodorantteja saa mukavan miedon tuoksuisina. Speick näyttää ja tuoksuu laitettaessa hyttysmyrkyltä. Mutta on tehokas. Kissat ovat muuten aivan hulluina tähän tuoksuun. Testattu. Kissa kiehnäävät kainaloissa, koska dödö sisältää valeriaanaa. Jos kaipaat eläinrakkautta, käytä Speickiä!

Olen testannut useita luomu deodorantteja, mutta tähänastisen kokemukseni mukaan vain nämä kaksi ovat toimineet kunnolla. Testejä tehdessä on vahingoitettu useita paitoja...ja läheisiä.

Kannattaa muistaa, että alumiinisiin keittiöastioihin ei saa laittaa mitään kuumaa, sillä kuuma neste ja ruoka irrottavat mukaansa alumiinia astioista. Alumiinisiin astioihin voi vaikka istuttaa kukkia ja ostaa niiden tilalle lasisia tai teräksisiä astioita.

Siinä tämän viikon terveysterrori-iskuni. Raikasta päivää!

Ruokatunnustuksia

Suutarin lapsella ei ole kenkiä. Tuon vanhan sanonnan kaikki tuntevat. Kokin kotona ei ole ruokaa. Tuo on hieman tuntemattomampi, mutta erittäin todenpitävä inhorealistinen versio sanonnasta.

On fakta, että kokin kotiruokailut eivät useinkaan kestä päivänvaloa. Siis, jos kotona ruoan laittoa ylipäätänsä joskus tapahtuu. Syömistä kyllä tapahtuu toki. Ylijäämää. Ruokaa, jonka jokainen muu olisi jo laittanut biojätteeseen ja jota ei voi tarjoilla ihmisille. Eikä eläimille. Nam, tämän voi vielä syödä, ajattelee kokki ja tuunaa sen mausteilla uudeksi ruokalajiksi, biojätteen Fenix-linnuksi. Kotona kokki menee siitä, missä aita on jo kaatunut.

Haluan ripitttäytyä. Minulla on muutamia ruokia, joita häpeän, mutta rakastan. Tässä on pimeä listani. Ruoat, joita syön salaa keittiössä valojen sammuttua.

1. Riisikakut. Ah, tuo kuiva, natiseva, mauton styrox-pala. Himoitsen niitä. Voita päälle vaan ja narskuttelu alkakoon. Kuvassa riisikakun päällä on merilevää. Olen vesikielellä, kun vain ajatelenkin sitä.

2. Ketsuppi. Paljon, paljon! En koskaan komentaisi lapsia, ettei ruokaa saa peittää ketsuppilla. Kyllä saa. No okei, ihan mitä tahansa tomaattisoosia en jääkaappiini hyväksy. Bisfenoli-A-Heinzilla ei ole asiaa meille, vaan lasipurkkiin pakattu Lidlin luomuketsuppi, Bioanan ihana agavella makeutettu punainen kulta tai Urtekramin ketsuppi ovat enemmän kuin tervetulleita. Ja hei, tomaatin sisältämä lykopeeni vapautuu elimistön käyttöön paremmin on kypsennetystä tomaatissa kuin raa'asta. Selittelyn makua, mutta olkoon. Win-win.

3. Aamupalan korvaaminen kahvilla, johon olen sekoittanut kookosöljyä. Siinä vaiheessa, kun muut suunnittelevat lounasta, minä suunnittelen varsinaista aamupalaa niin nälkäisenä, että voisin syödä seepran.

4. Sushi-himo. En viitsi mennä kalliille sushi-aterialle. En jaksa pilkkoa ja kääriä niitä nyt kotona. Tai jaksaisin, mutten halua mennä kauppaan. Siispä syön himooni palasia merileväarkista riisikakun päällä. Melkein sama.

Verenluovutus

Kiillottelen nyt hieman sädekehääni.

Kävin ensimmäistä kertaa luovuttamassa verta. Olen aika ylpeä itsestäni.

Vaeltelin päivällä kamera kaverinani pitkin kaupungin katuja ja päädyin Kruununhaan uumenista lopulta Rautatieaseman sykkeeseen ja sisälle avaraan ja valoisaan Sanomataloon.

Sanomataloon minut houkutteli Helsingin Sanomien 125-vuotisjuhlan tapahtumat. Kävin katsomasa ja kuuntelemassa tarinoita Hesarin valokuva-arkiston kätköistä. Huomasin siinä luentoa odotellessani, että toisessa kerroksessa sijaitsee SPR:n Veripalvelu. Punaisen huulipunani ja punaisten kynsieni inspiroimana päätin astua sisään. Kannatti! Hoitajat olivat erittäin miellyttäviä ja koko luovutus sujui hienosti osaavissa käsissä. Otan tämän ehdottomasti tavaksi.

Hyvä fiilis.

Gibraltar

Lystikkäitä apinoita, The Rock, inkiväärin värisiä brittejä, luolia, kauheasti luolia. Gibraltar.

Naapurit

                                                                                              Parhaat naapurimme. 

"Oli kerran kaupunki. 

Aurinko,se Naama Suuri, 

punainen kuin punajuuri 

taikka vaikka tomaatti, 

aamusella varhaisella 

kaupunkia väritti. 

herätteli kaikki talot. 

Nipsis napsis, ikkunoihin 

syttyi aamukahvivalot. 

Aurinko kurkisti joka pihaan ja sisään ikkunoista. 

- Herätkää, herätkää! Minä matkustan Aamumaasta Iltamaahan joka päivä. Minulla on kiire! 

Mitä kummaa? Aurinko näki, että pieni kissa nukkui kerälle kiertyneenä hiekkalaatikossa korkeiden talojen välisellä pihalla. Aurinko kosketti säteellään kissanpojan nenänpäätä. 

-Mikä mantelisilmä sinä olet? ihmetteli Aurinko.- Ja miksi nukut täällä ulkona, miksi et ole kotonasi? 

-Manteli...santeli...toisti kissanpoika haukotellen.- Minä nukun täällä, koska minulla ei ole kotia.-Sinäpä lämmität hauskasti. 

Minne olet matkalla? Saanko minä tulla mukaasi? 

-Jos saat minut kiinni, Mirri Manteli! nauroi Aurinko ja kapusi korkeammalle taivaalla.- Minulla on kiire Aamumaasta Iltamaahan."

(Maijaliisa Kauppinen: Mirri Manteli, 1979)

Jos meillä on joskus kissa, haluaisin nimetä hänet Manteliksi lapsuuden rakkaan kirjan Mirri Mantelin mukaan.

Nerja

Sympaattinen Nerja on Costa del Solin itäisin kaupunki. Nerja lepäilee houkuttelevien hiekkapoukamien keskellä noin 50 kilometrin päässä Malagasta. Vuokrasimme auton, jolla huristelimme ensin vaeltamaan Nerjan tippukiviluoliin. Vaikuttavan luolaston löysivät pikkupojat vuonna 1959. Voi vain kuvitella poikien innostusta ja seikkailua, kun he ovat löytäneet tämän massiivisen ja korkean, Euroopan suurimpien tippukiviluolastojen joukkoon lukeutuvan Cueva de Nerjan. Seuranamme luolastossa oli bussilastillinen italialaisia...

Voi aurinko ja sininen taivas kuinka kaipaan teitä!

Lainakoirarakkautta

Olemme Espanjasta paluun jälkeen toimineet koirahoitolana. Ensin viikonloppukylässä Kruununhaassa olivat ystäväni jo tutut mötkylät, ranskanbulldogit Sulo ja Tuhtis. Kotimme täyttyi tuhinasta ja kuorsauksesta.

Viikolla meitä on ilahduttanut sukulaiskoira Mocca. Viehättävä Englanninspringerspanieli on hellyydenkipeää ja riemukasta seuraa. Mocasta saa luottoystävän niin syksyiselle pirteälle metsälenkille kuin pitkille päiväunille kainaloon. Löysimmepä lenkillä Pomarkun metsästä vielä lampaankääpiä ja painoin visusti mieleeni paikan, josta käyn keräämässä ensi syksynä mustattorvisienet talteen. Löytyneistä torvisienistä, lampaankäävistä ja saaduista shiitakkeista syntyi keittiössä sienirisotto. Mocca seurasi tapahtumaa lähietäisyydellä, suurella toiveikkuudella makupaloista.

Oi tätä lainakoirien tuomaa iloa ja onnea!

Malagaan

"Meen Malagaan, tai mihin vaan. Elämän kevääseen, elämän kevääseen!"

Näihin säveliin, näihin tunnelmiin! Tavataan kahden viikon päästä.

Blue Congo, Blå Kongo, Korvenkylän Sininen

Kesäkuussa Korvenkylän multiin istutettujen sini-violettejen Blue Congo -perunoiden taivalta seurattiin huolella ja rakkaudella. Kauniin vaalean sinisen kukinnan jälkeen perunat kohtasivat kuitenkin kaamean tragedian. Rutto!

Olin vakuttunut, että suloisiin pieniin perunoihini oli viereisen rivin tavallisista perunoista tarttunut hirvittävä perunarutto. Noh, syyskuussa syytökseni osoittautuivat vääriksi ja mullan suojista paljastui täydellisiä pieniä Blue Congo -perunoita! Mikä ilo. Ja asianosaisille pahoittelut ruttosyytöksistä.


Kuvia sinisten perunoiden matkan varrelta:

Innokkat apulaiset istuttivat jokainen myös omat perunansa. Kuvassa kastematojen tarhausta.

Onnen suukko joka perunalle.

Alkukesän valosta syksyyn ja keittiöön:

Kongot säilyttävät värinsä melko hyvin, kun ne paahtaa uunissa. Peruna saa värinsä muuten samoista antosyaaniväreistä kuin metsiemme terveyspommi mustikka. Täytyypä kokeilla seuraavaksi sinistä perunamuussia.

Clippakioski

Kiasman ja Kansalaistorin välissä sijaitsevalla Kansalaistorilla on vielä 26.9. asti ihastuttava ja suloinen Clippakioski, joka tarjoilee teetä. Eikä mitä tahansa teetä, vaan Clipperin luomu teetä.

Tässä Clipperin kioskissa erikoista on myös se, että maksuvälineenä ei käy raha, vaan hyvät teot ja hyvä mieli!

Pyörämatkallani Baanaa pitkin pysähdyin isolle kupillisellä höyryävän kuumaan ja huikean punaista marjahauduketta. Kuinka hyvä mieli tuli jo pikku kioskia katsellessa ja seuratessa ihmisten iloa.

Kaunis idea, kaunis toteutus. Kaunis syksy!

Terveyden avaimet -kuuntele itsesi iloiseksi ja terveeksi

Kuin olisin tavannut hyvän ystävän vuosien takaa. Paula Heinosen Terveyden Avaimet -ohjelma, kiva törmätä jälleen! Ei, en ole unohtanut, jotenkin vain kuuntelemisesi on jäänyt. Nyt onkin kiinni otettavaa, vaihdetaan kuulumiset!

Paula Heinosen, tuon uskomattoman teräsnaisen, luotsaama radio-ohjelmaa Terveyden Avaimet voi kuunnella Iskelmältä torstaisin klo 21.00 ja sunnuntaisin klo 09.00, mutta kätevämpää on kuunnella ohjelmaa missä vain ja milloin vain Iskelmän nettissivuilta http://www.iskelma.fi/radio/terveydenavaimet .

Pitkä bussimatkani Helsingistä Pomarkkuun muuttui suorastaan liian lyhyeksi näitä puolituntisia kuunnellessani. Ohjelmassaan Heinonen vastaa kuuntelijoiden lähettämiiin terveys- ja ravintoaiheisiin kysymyksiin. Studio pursuilee tiedon ja vinkkien lisäksi niin paljon huumoria ja naurua, että tunsin takaraivossani kanssamatkustajien kysyvät katseet naurunpyrskähdyksilleni.

Jos Paula Heinonen luennoi lähiseudullasi, mene kuuntelemaan. Parempaa aikaa et voi itsellesi suoda.

Kuuntele, opi, naura ja inspiroidu!