On fakta, että kokin kotiruokailut eivät useinkaan kestä päivänvaloa. Siis, jos kotona ruoan laittoa ylipäätänsä joskus tapahtuu. Syömistä kyllä tapahtuu toki. Ylijäämää. Ruokaa, jonka jokainen muu olisi jo laittanut biojätteeseen ja jota ei voi tarjoilla ihmisille. Eikä eläimille. Nam, tämän voi vielä syödä, ajattelee kokki ja tuunaa sen mausteilla uudeksi ruokalajiksi, biojätteen Fenix-linnuksi. Kotona kokki menee siitä, missä aita on jo kaatunut.
Haluan ripitttäytyä. Minulla on muutamia ruokia, joita häpeän, mutta rakastan. Tässä on pimeä listani. Ruoat, joita syön salaa keittiössä valojen sammuttua.
1. Riisikakut. Ah, tuo kuiva, natiseva, mauton styrox-pala. Himoitsen niitä. Voita päälle vaan ja narskuttelu alkakoon. Kuvassa riisikakun päällä on merilevää. Olen vesikielellä, kun vain ajatelenkin sitä.
2. Ketsuppi. Paljon, paljon! En koskaan komentaisi lapsia, ettei ruokaa saa peittää ketsuppilla. Kyllä saa. No okei, ihan mitä tahansa tomaattisoosia en jääkaappiini hyväksy. Bisfenoli-A-Heinzilla ei ole asiaa meille, vaan lasipurkkiin pakattu Lidlin luomuketsuppi, Bioanan ihana agavella makeutettu punainen kulta tai Urtekramin ketsuppi ovat enemmän kuin tervetulleita. Ja hei, tomaatin sisältämä lykopeeni vapautuu elimistön käyttöön paremmin on kypsennetystä tomaatissa kuin raa'asta. Selittelyn makua, mutta olkoon. Win-win.
3. Aamupalan korvaaminen kahvilla, johon olen sekoittanut kookosöljyä. Siinä vaiheessa, kun muut suunnittelevat lounasta, minä suunnittelen varsinaista aamupalaa niin nälkäisenä, että voisin syödä seepran.
4. Sushi-himo. En viitsi mennä kalliille sushi-aterialle. En jaksa pilkkoa ja kääriä niitä nyt kotona. Tai jaksaisin, mutten halua mennä kauppaan. Siispä syön himooni palasia merileväarkista riisikakun päällä. Melkein sama.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti