Kirje Vuodelle 2013

Hei Vuosi 2013,

Olen saanut kokea kanssasi aikamoisen matkan.

Alkutaipaleellamme koin suuria muutoksia, luopumisen haikeutta, kun työt CocoViBarilla loppuivat. Samaan aikaan kuitenkin olin jo Eat&Joylla ja pikku hiljaa myös Armaalla. Heihin minut Vuosi 2013 tutustutit. Vaikka ihastuin heti, en kutenkaan arvannut kuinka armas tästä tuttavuudesta tuleekaan.

Keväällä kuljimme yhdessä kuukaudeksi keväiseen Espanjaan ja toukokuussa ihastelemaan Cannesia. Olen todella kiitollinen kevään matkoista, hienoja työmatkoja molemmat. Ihania muistoja, aurinkoa, yllätyksiä.

Kesällä meillä oli vaikea jakso. Punkaharju koetteli suhdettani sinuun Vuosi 2013. Olin jo valmis eroamaan myrskyisästi ja siirtymään seuraavaan vuoteen. Loppukesä, erakkokesäni, kuitenkin helli vadelmilla, auringolla, ajalla perheen kanssa ja loistavilla matkoilla Saksaan ja Ranskaan. Ja nyt muistelen jo lämmöllä aamu-uintejani Punkaharjulla ennen töitä....Tai en ihan lämmöllä, mutta haaleasti kuitenkin jo. Sain lenkkeillä kansallismaisemissa, mökkeillä oikein työkseni ja tutustuin oikein mukaviin ihmisiin.

Voi Vuosi 2013, veit minut hetkeksi pois kotoa Hämeentielle, mutta ohjasit kuitenkin takaisin kotiin, oikeaan kotiin. Kiitos. Kiittää haluan myös auringosta. Kesällä sain viettää paljon aikaa tuon rakkaan ystäväni kanssa ja tänä syksynä ja talvena olen saanut usein nauttia aamuauringon kirkkaasta tervehdyksestä työmatkoillani pyörän selässä.

Olen saanut loistavaa ruokaa, niin Suomessa kuin reissuillani. Olenpa jopa oppinut syömään ja nautiskelemaan jälkiruoistakin! Olet opettanut minulle uutta Vuosi 2013.

Olen valmistunut kanssasi uuteen ammattiin. Ja uusi ammattini on tuonut elämääni hienoja ihmisiä, ennalta-arvaamattomia tilainteita, paikkoja ja tilaisuuksia, joita en koskaan olisi osannut kuvitella kohdalleni.

Olet tuonut minulle uusia sukulaisia, perheenjäseniä! Hienoa Vuosi 2013, olet todella jättänyt jalanjälkesi elämäämme kauniilla tavalla.

Olen haaveillut kanssasi. Olen saanut nauraa! Oi miten paljon olenkaan saanut nauraa tänä vuonna.

Vuosi 2013, meillä on totisesti ollut hieno yhteinen matka. Toivon seuraavastakin vuodesta yhtä villiä, antoisaa ja seikkailullista kuin sinä olet ollut. Olkoon tuleva kumppanini Vuosi 2014 toisaalta myös turvallinen, persoonallinen ja vähintäänkin yhtä täynnä rakkautta kuin sinä Vuosi 2013. Vaikka olet alusta alkaen ollut minulle hyvä, niin loppua kohden olet muuttunut entistäkin paremmaksi ja suhteemme on syventynyt. Tunnustan, että taitaapa tulla sinua Vuosi 2013 ikävä! Mutta laastarina toimikoon Vuosi 2014.

Kiitos yhteisestä ajasta Vuosi 2013, olet tärkeä ja rakas. Tunnen itseni onnelliseksi ja onnekkaaksi.

Kardemumma-semifreddo

Kardemumma. Suloisen makuisella mausteella suloinen nimi. Kardemumma kuullostaa aivan idylliseltä ruotsalaiselta kylältä, jossa asuu onnellisia ja hyväntahtoisia ihmisiä.

Ystävältäni Tarulta sain vinkin tehdä semifreddoa ja maustaa sen jouluisesti kardemummalla.
Varoitus: Ohje on ihastuttavan helppo ja nopea ja saattaa siksi aiheuttaa jokailtaista semifreddon tekemistä ja syömistä erilaisilla mausteilla. Sisältää myös paljon vatkaamista.

Kardemumma-semifreddo (4 henkilölle)

3dl hyvää sokeria esim. inkkari tai kookossokeri
4 kananmunaa
5 dl kuohukermaa
2-2,5 rkl kardemummaa
suolaa

Erottele valkuaiset ja keltuaiset omiin kulhoihinsa.
Vatkaa sokeri ja keltuaiset vaahdoksi.
Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää siihen kardemumma.
Vatkaa valkuiset ja ripaus suolaa kovaksi vaahdoksi. Niin kovaksi, että voit kääntää kulhon ympäri. Niin, ja että vaahto ei tipu lattialle. Ripaus suolaa tekee vaahdosta kestävämmän.
Lisää keltuaisvaahtoon kermavaahto ja nostele varovaisesti valkuaisvaahto joukkoon.

Laita semifreddo pakastimeen jähmettymään. Voit laittaa semifreddon myös muottiin tai kivan muotoiseen vuokaan. Kun seos on jäätelömäistä, lohko paloja tai pyöräytä lusikalla palloja. Sopii erityisen mukavasti cappuccinon seuraksi.

Nautinnollisia, kardemumman makuisia talvihetkiä!

Oi ja voi, on kulhokin jo kaalittu ja tyhjä!

Annetaan olla

Helsingin Sanomat muistuttavat tärkeästä asiasta tässä artikkelissaan.

Herättelevä otsikko karistaa unihiekat takuulla yhdessä jos toisessakin aamupalapöydässä. "Mitä, laiskaksiko tässä olisi ryhdyttävä! Juuri, kun olen vuosikymmenien aikan opetellut ahkeraksi muurahaiseksi! Juuri, kun pitäisi juosta töihin!"

Riippumattoajattelijana olen aina arvostanut joutilaisuutta. Tosin vaihtelevalla menestyksellä, koska olen taipuvainen myös korkeamman asteen suorittamiseen, itseni piiskaamiseen niin, että Da Vinci koodin albiinomunkki Silas kalpenisi entisestään rinnallani ja lisäksi kahdessa työssä juokseminen yhtäaikaa kuuluu myös erityisosaamisalueeseeni. Taustalla kuitenkin vaikuttaa aina suuri rakkauteni lukemiseen, mietiskelyyn, riippumatossa tai viltillä unelmointiin, vilttiin kääriytymiseen, meressä kahlailuun, siintävään horisontiin tuijotteluun, simpukoiden keräilyyn.

Artikkelin kunniaksi en mennytkään aamulla kuntosalille, vaan herättyäni luin mielenkiintoista kirjaa lakanoiden uumenissa. Teekuppi kämmenten välissä katselen sisäpihan kauniita jouluvaloja. Tarkkailen aamua, joka lempeästi karistaa pimeyttä hartioiltaan.

Suositeltavan laiskuuden ja joutilaisuuden teemoihin voi syventyä lisää Tom Hodgkinsonin kirjan Joutilaisuuden ylistys (Basam 200&) avulla. Löytyy kirjahyllystäni. Mielelläni lainaan ja suosittelen luettavaksi. Tällaista tietoa ei pidä hillota hyllyssä, vaan jakaa.

Löytö

Päätin aamulla ennen töihin menoa ostaa harmaata lankaa neulomista varten. Kävi kuitenkin niin, että pistäydyinkin matkan varrelle sattuneeseen antikvariaatiin. Mielenkiintoni herätti sympaattinen liitutaulumainos oven vierellä: Tee 0€.

Antikvariaatti Sofia oli täynnä ihastuttavia kirjoja, kutsuvia takakansitekstejä, teen ja glögin tuoksua. Jo heti ulko-ovelta nappasin kainalooni yhden kirjan ja tarttuipa mukaan pari muutakin. Samovaari ja tuolit nurkassa odottivat istujiaan, hyllyt esittelivät kauniita käsintehtyjä kortteja, vanhoja kirjoja ja uudemman näköisiä opuksia. Tällä kertaa en ehtinyt jäädä pidemmäksi aikaa nautiskelemaan kirjojen lumosta, rauhallisesta ja ystävällisestä tunnelmasta, mutta lähipäivinä varmasti palaan. Heti sisälle astuttuani ja myyjän kanssa juteltuani tunsin oloni oikein tervetulleeksi.

"Vanhoja kirjoja, kahvin ja teen tuoksua, rauhaa keskellä kaupunkia, debatteja, nykykirjallisuutta ja ja nostalgiaa. ---Tervetuloa kirjojen ja kulttuurin maailmaan", kertovat sanat Sofian nettisivuillakin. Pieni hetki tuossa kaupassa ennen töitä vastaa varmasti tunnin joogaa. Rauhoittava kirjojen lumottu maa! Tosin mieli kyllä alkaa seikkailemaan: Mitähän kaikkia tarinoita täältä löytykään, uusia maailmoja.

 Myyjä kertoi, etteivät ihmiset oikein uskalla jäädä istuskelemaan ja nauttimaan teestä, kun mielessä taitaa kolkutella ajatus: Voinko tehdä näin? Voinkohan ihan oikeasti vain istuskella ja juoda kupposen, vaikken ostaisikaan mitään...? Ja vastaus on: Enemmän kuin mielellään!

Niin, oikeanlaista lankaa en reissullani löytänyt, mutta kolme kirjaa kylläkin. Antikvariaatti Sofia löytyy osoitteesta Vuorikatu 5 ja nettisivut tästä.

Ja minkälainen kirja Antikvariaatti Sofiasta löytyikään! Emännän kodinhoito-opas vuodelta 1959, onnekseni viides ja uusittu sekä laajennettu painos, onkin ovallinen opas taloudenpitoon. Olen tänään oppinut jo, että "Tilavassa keittiössä voi ruokailla. Perhe viihtyy siellä muutenkin hyvin äidin lähettyvillä"

Lisäksi nyt tiedän, että "Linnunsiivet ja jäniksen käpälät ovat vanhastaan käytettyjä puhdistusvälineitä. Siivet kuivatetataan ja käpälistä poistetaan kynnen ennen käyttöä." Pitää muistaa tämä.

"Sukka ripustetaan kärjestään kuivumaan" Luonnollisestikin tämä tieto löytyi otsikon Sukat ja niiden hoito alta.

Nyt joulun lähestyessä on hyvä muistaa: "Joulun alla valmistavat nuoret mielellään erilaisia koristeita." 

Kirjan suloisesta kuvituksesta vastaa Maija Karma.

Hei universumi, kiitos tästä päivästä!

Koti-ihminen

Koti. Rauha. Oma paikka. Hyvä henki. Onnea täynnä.

Puiset rappuset verannalle. Kaunis Katin ja Markuksen sisustama veranta. Maailman parhaat seinänaapurit. Toivat eilen herkullisesti koristeltuja pipareitakin. Herkät jouluvalot viileällä verannalla. Kristalleja. Keväällä istun rappusille teekupin kanssa. Haluan keittiön ikkunan alle kanervia nyt talveksi...

Oma sukunimi ovessa. Voisin jäädä katselemaan sitä vaan.

Tilaa hiihdellä villasukissa pitkin lattioita. Niin paljon tilaa, että melkein hävettää. Niin kaunis koti, että hykerryttää. Teekuppeja joka puolella. Pakuria helllalla kuumenemassa.

Keittiön ikkunasta näen rauhallisen pienen sisäpihamme peränurkan, joka nyt on hiljainen, mutta keväällä täyttyy iloisista iltaa istuvista naapureista. Naapurusto, jonka tuntee, joilta voi aina lainata kananmunia.

Keittiö. Kodin sydän. Ehdottomasti. Mietin jo mitä kaikkea voinkaan leipoa!

Onnea tuonut kristallikruununi. Ehkä se toi minulle kodin ja lämmön tullessaan Fugesta tänne.

Kuvat huitaistu koneen Photo Boothilla.

Ruokaintoilua

Olen pitänyt hieman taukoa ruoka- ja ravitsemusintoilusta. En tietoisesti, vaan jotenkin väsyin selittämään asioita, jotka ovat omasta mielestäni itsestäänselvyyksiä. Intoilin niin monta vuotta sydämeni pohjasta, että tarvitsin kai hieman lepoa. Monta kertaa olen viime kuukausien aikana ollut ihan vaan hiljaa ja katsellut tyynenä seiniä, kun keskustelukumppanit ovat puhuneet hyvistä ja pahoista rasvoista tai vertailleet vitamiinivalmisteitaan. Mielessäni olen ajatellut, että pitäisi sanoa mielipiteeni rasvojen laadusta ja siitä kuinka ei kannata ostaa sitä marketin halvinta vitamiiniporetta, joka on vain täynnä keinotekoisia makeutusaineita, mutta olen mieluummin vetäytynyt keskustelusta. 

Lepokausi on tehnyt tehtävänsä, sillä kun äsken silmiini osui Joonas Konstigin kolumni Helsingin Sanomissa, teki mieleni mennä siltä seisomalta herättämään koko naapurusto ja kertoa heille ruoan evankeliumia kattilan kansia paukuttaen ja kehottaa lukemaan tämä kirjoitus. Loistavaa asiaa kerrassaan. Mahtava kolumni täynnä tärkeää asiaa löytyy tästä: Kasvirasvoilla tehdään suurta ihmiskoetta tai torstain 4.12. Hesarin Ruoka-osiosta.

Parhaita paloja: "Modernit kasviöljyt, margariineista puhumattakaan, ovat uusruokaa, synteettinen kemistin luomus, jonkinlaista ravinnon muovia. Suurin osa kasvirasvasta on siemenöljyä, ja siemenet sisältävät huomattavan paljon omega-6-rasvahappoja. Sen liikasaanti voi olla tulehdustauti- ja syöpäriski."

Olen usein sanonut itsekin, että margariini on ihan sama kuin sulattaisi muovilusikan leivän päälle. Paitsi, että se lusikka maistuu paremmalle. Ja on terveellisempi.

"Elämme nyt suuren luokan ihmiskoetta, jossa testataan, kuinka hyvin ihminen sopeutuu näihin uusiin kukkaisrasvoihin."

Hei, ethän jää koe-eläimeksi häkkiin. Meidän ei tarvitse. Jätä laaduttomat muovirasvat marketin hyllyyn ja pakene laboratoriosta, koska sinulla on vapaus tehdä niin.

Jepu jee, ihanaa istua saarnastuolissa pitkästä aikaa ja olla valmis tuomitsemaan kaikkia kaupassa kävijöitä! Ruokaterroristi is back!