Mereltä tuulee. aallot lyövät ikiaikaista rytmiään vasten rantahiekkaa. On viileää, juuri sopivan, jotta sormeni kaipaavat kuumaa kahvikuppia lämmittäjäkseen. Tuulesta huolimatta rantakadun terassin suojissa istuu ihmisiä. Istahdan tyhjään pikku pöytään puheensorinan keskelle. Puhe levittäytyy ympärilleni pehmeäksi sametiksi -englantia, espanjaa, tanskaa. Kahvi tuoksuu kermaiselle, siitä nouseva höyry tanssii ilmassa viettelevää koreografiaa. Uppoudun laukusta kaivamani kirjan maailmaan. Jokaisesta ympärilläni olevasta pöytäseurueesta voisi kirjoittaa omansa.
Täydellinen kolminaisuus: Olla, miettiä, tarkkailla.
Pauli Hanhiniemi laulaa pääni sisällä: Niin yksinkertaista voi vain onni olla, niin yksinkertaista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti