Harmi, etten ehtinyt ahmimiseltani ottaa kuvaa tämän päivän lounaasta. Olin niin innoissani. Olin odottanut ja suunnitellut tätä kulinaristista makumatkaa useita päiviä. Olin haalinut raaka-aineita useista kaupoista eri puolilta Los Bolichesia. Minä, pian valmis kokki, valmistin lounaan innostuneena, nälkäisenä ja odottavana. Enkä turhaan, santasinkin vähintään kolmesti.
Pastaa, tonnikalaa ja ketsuppia. Kuinka jokin näin kamala voi olla näin hyvää!
Ja mitkä makumuistot. Kuinka monta kertaa olenkaan tätä syönyt nuorempana. Oikeasti en todellakaan halua tietää vastausta tuohon. Tonnikalapurkista olen saanut kammottavan kemikaalikuorman mm. hormonitoimintaa häiritsevää bisfenoli-A:ata, kuten myös muinoin syömästäni Heinz-ketsupista. Katsoin taannoin erään todella hyvän dokumentin, jossa mainittiin amerikkalaisten saavan suurimman bisfenoli-A hyökkäyksensä juuri Heinz-pullon muovista. Tonnikala oli silloin aikoinaan tietenkin pakattu vielä johonkin ö-luokan öljyyn ja pasta oli mitä lie valkoista, täysin ravintoköyhää mömmöä. Oi niitä aikoja.
Tällä kertaa tein tuota entistä perinneruokaani laadukkaammista raaka-aineista. Täällä Fuengirolassa lähikaupasta saa tonnikalaa säilöttynä kylmäpuristettuun oliiviöljyyn ja lasipurkkiin, luomukaupasta ostin tanskalaista luomuketsuppia, joka oli makeutettu agavesiirapilla ja marketista nappasin ostoskoriin gluteenitonta pastaa.
Lievittääkseni huonoa omaatuntoa tästä mitätänäänsyötäisiin -tyyppisestä purkkien avaamisesta ja sekoittamisesta tein pikku lisukkeeksi lautaselle tomaatti-härkäpapusalsaa, onhan keväinen härkäpapusesonki täällä juuri alkamassa.
Virkkukoukkusta siteeratakseni: gourmeeta vai karmeeta?
p.s. Äiti söi kiltisti lautasensa tyhjäksi. Harvemmin näkee isän jättävän ruokaa, mutta tätä herkkua jäi lautaselle pyörimään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti