Ja simpukan, niin vaahdonvalkoisen sä ojensit ja katsoit hymyillen...

Eräänä keväisenä iltana sattui niin, että Kampissa, Narinkkatorin laidalla, sain ystävältäni pussillisen sinisimpukoita. Kotona harjasin simpukat veden alla ja poistin terävällä veitsellä simpukoiden parran. Kattilassa kuulotin voissa valkosipulia, salottisipulia ja l'Estartista keräämääni timjamia. Joukkoon kunnon luraus valkoviiniä ja runsaasti tuoretta persiljaa mukaan. Hmm, herkullinen tuoksu! Sinisimpukat liemeen noin 4-6 minuutiksi kypsymään. Kunpa minulla olisi hyvää, vaaleaa maalaisleipää, jolla voisin pyyhkiä lautaselta vielä viimeiset liemet syötyäni simpukat...

Hmm, jännittävä tuoksu! Kunpa minulla olisi hyvää, vaaleaa maalaisleipää, jota voisin syödä, koska simpukat ovat puisevia, mauttomia ja nahkeita. Ostamani valkoviini ei sopinut lainkaan tähän tarkoitukseen, vaan maistui rehellisesti kuvailtuna ällöttävältä. Söin kuitenkin kaksi ja Miikka pakotettuna, kiristettynä tai lahjottuna puolikkaan. En enää muista mikä metodeista oli käytössä.

Oli noita simpukoita kuitenkin kiva tehdä.