Huhtikuu.
Huhtikuu on sitä, kun katsoo ulos kalpeaan auringon paisteeseen. Ilahtuneena lumen alta vihdoinkin paljastuneesta asfaltista vetää jalkaansa ensimmäistä kertaa tennarit. Juoksee ulos ja tuntee ihanan harmaan kiven kenkien pohjan läpi ja kuulee hiekoitushiekan rapinan jalkojen alla.
Huhtikuu on sitä, kun kotimatkalla nuo tennarit kuitenkin kastuvat läpimäriksi ja kurkku tulee kipeäksi, kun aurinko ei vielä jaksanutkaan lämmittää poskia.
Huhtikuu on täynnä lupauksia ja odotuksia. Huhtikuu on täynnä kaihoa. Huhtikuu on Sir Elwoodin Hiljaiset värit -yhtyeen Neiti Kevät. Helsingin huhtikuussa parasta on sen rujo kauneus. Koko kaupunki on niin paljas ja rehellinen. Harmaa asfaltti, hiekka, harmaan ruskeat talot. Jalkakäytävälle räiskyvä vesi, paljastuvat roskat, eri harmaan sävyissä paljastuvat kadut. Kaikki on vasta edessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti