Helppo herkku

Herkkujen tekemisen pitää olla helppoa! Jos mielen tekee mieli makeaa, ei silloin ole voimia tuhlattavaksi monimutkaisiin hyydyttämisiin, grammojen punnitsemiseen tai ikuisuuksien kohotteluihin. Siksi tässä helpon toffeen ohje.

2dl palmusokeria tai intiaanisokeria
1 dl hunajaa
50g voita
2 dl kuohukermaa
50 g rouhittuja manteleita tai muita sattumia
ripaus aitoa vanilijaa

-Unohda kattilaan kiehumaan miedolla lämmöllä kaikki muut ainekset paitsi mantelirouhe. Anna kuplia hellalla noin 30 minuuttia.

-Testaa onko toffeesi valmista: tiputa hieman seosta vesilasiin. Jos massa jähmettyy palleroksi veteen tippuessaan, on toffee kiehunut tarpeeksi.

-Lisää joukkoon mantelit tai valitsemasi sattumat ja kaada toffee vuokaan. Anna massan jähmettyä kylmässä. Leikkaa veitsellä mukavankokoisiksi paloiksi.

Toffeen voi maustaa laittamalla seokseen esimerkiksi pari ruokalusikallista kaakaojauhetta tai jauhettua lakritsinjuurta. Klassisia yhdistelmiä sattumiksi voisivat olla rusinat ja rommi tai vaikkapa suklaapalat ja pähkinät. Ihanan jouluisen piparitoffeen saat lisämällä toffeeseen reilusti inkivääriä, kardemummaa, kanelia, neilikkaa ja muskottia. Piparotoffee maistuu herkulliselle, eritysesti niiden mielestä, jotka pipareita leipoessaan mystisesti kadottavat osan taikinasta suuhunsa....

Jos on malttamaton ja ei anna toffeemassan kiehua riittävästi, jää se pehmeäksi ja venyväksi. Ikuisesti. Silloin ei auta muu kuin jakaa syöjille lusikat tai muut tikut käsiin ja antaa jokaisen pyöritellä massasta itselleen toffeetikkari imeskeltäväksi. Kivaahan toki sekin, mutta myönnettäköön, ettei ihan esteettisimmästä päästä...

Kokeilin korvata kerman kookoskermalla, mutta se versio toffeesta ei ole jähmettynyt edes parin päivän pakastimessa olemisen jälkeen...Tosin voi olla, että malttamattomuus iski tulloin(kin) ja keittelin seosta liian vähän aikaa. Noh, onpahan hyvä syy tehdä uusi testierä!

Makeita vuoden 2012 viimeisiä päiviä!

12.12.2012

Hieno päivämäärä. Hieno päivä.
Yllätyksellinen.
Kuten kaikki päivät.
Yhtä seikkailua. Sitä elämä on.

En olisi aamulla uskonut, että iltani päättyy kultahippusamppanjaan.

Tammisaari - Ekenäs

Keskustelu:

Mie: "Kävin Tammisaaressa sunnuntaina. Siellä oli tosi kaunista."

Toinen: "Miksi sä Tammisaaressa kävit?"

Mie: "Dagmarin lähteellä hakemassa vettä kavereiden kanssa."

Toinen: "Siis ajoitte Tammisaareen saakka vain hakemaan vettä?!"

Mie: "JEP!"

Usko ja luota

                                                      "Usko sydämesi unelmiin,

                                                       luota haaveistasi hulluimpiin,

                                                       silloin kuulut meistä vahvimpiin

                                                       - kaihon kukkasiin"

Vain Elämää

Huikeaa.

Yhdistetään salainen rakkauteni iskelmään, ihastukseni Eriniin ja intohimoni Chee...suomiräppiin. Ja näytetään sitä tunnin verran televisiosta perjantai-iltaisin juuri, kun luonto on kietonut meidät hämärään huopaansa ja aurinko paennut kauas pois.

Television ei tarvitse olla pelkkää CSI:ta, murhaa, draamaa, murhaa, oikeusjuttuja, kuolemaa ja sanoinko jo -murhaa.

Se voi olla hyvää mieltä, ideoita, kasvua, hymyä, kyyneliä, voimaa, iloa, maailman parannusta, jakamista, kauneutta, musiikkia korville, säveliä sielulle. Se voi olla Vain Elämää.

Nelosen perjantai-iltoja on kaunistanut tämän syystalven uusi musiikkiohjelma Vain Elämää. Kiitos siitä. Nyt huudan ääneen "eiiiiiiiiii, ei se saa loppua!" Pakko katsoa viikonlopun Livin maratonista ainakin tämä viimeinen duetteo-jakso, joka oli huikea. Taas kerran.

Mieleni tekisi linkata tähän joku biiseistä. Mutten voi, en pysty päättämään minkä. Tahdon kuunnella kaikkia, yhtäaikaa, koko ajan. Suosittelen ohjelmaa elämän ilon lisäämiseen, kaamosmasennusta vastaan, tunteiden terästämiseen ja naururyppyjen syventämiseen.

Klik klak. Pysähtynyt hetki. Onni

Aikainen aamu. Töölönlahti.
Sumuista. Hopeista.

Linnunlaulun huviloiden takaa nousevan syysauringon säteet piirtävät kaupungin siluetin taivaalle.

Tuomiokirkko, nostokurjet.

Juna kiitää lahden toisella puolella. Aina joku lähtee, aina joku saapuu. Kaikilla päämäärä.

Töölönlahden joutsenpariskunta lipuu valtakunnassaan tyyninä, ylpeinä. Muistuttavat, että lahti kuuluu heille.

Syysauringon tuhannet kultaiset kuvajaiset hyisen veden pinnalla. Hopeiset huurteisen lehdet.

                                   "Klik klak. Pysähtynyt hetki. Onni." *
                                                 



 * Anna Gawalda kirjassaan Kimpassa)

Isänpäivänä 2012

"Ulkona kasvoi kauniita vihreitä sananjalkoja metsätähtimatolla, mutta Nuuskamuikkunen toivoi katkerasti, että siinä olisi mieluummin ollut naurismaa. Sellaiseksi kai sitä muuttuu, kun on isä, hän ajatteli."

Onnellista isänpäivää 2012 Fuge -kuvien myötä!

Sinun tarinasi

Tässä linkki YLE:llä pyörivään Sinun tarinasi -videoon. Aivan ihastuttava. Sen kuuntelu ja katselu pitäisi lisätä kansalaisvelvollisuuksiin. Kirjoittaa paksun lakikirjan ensimmäiselle pölyiselle sivulle. Äidit ja isät kertoisivat sen iltasatuna pienokaisilleen. Rippikouluissa Isä meidän -rukouksen sijasta opeteltaisiin tämä mantra. Sinun tarinasi jättää maailman jäljessään kauniimmaksi, niin kauniiksi.

 http://www.youtube.com/watch?v=Rsjgw_C97v4

Bovikin tila

Sivut tämän Bovik.fi -linkin takana kertovat Bovikin tilan tarinan. Hieno paikka, hieno tarina, hieno aate.

HES

                                                       

                                                 
                                                  Suklaabrownie, saisiko olla?

Vai sittenkin veripalttua? Sitähän tuossa kuvassa nimittäin on. Kestävää gastronomiaa -kurssilla teimme tänään lounaaksi veripalttua ja huomiseksi evääksi pyöräytimme perunamakkaraa ja verimakkaraa. Veretseisauttavaa hommaa.

Kestävää gastronomiaa on huikea kurssi. Siihen tiivistyy se miksi ylipäätänsä olen Perhossa opiskelemassa. Innostavaa seuraa, mielenkiintoisia vierailijoita, ainutlaatuisia tilaisuuksia. Olemme vierailleet mm. Eat & Joy Maatilatorilla, Savoyssa, Chef & Sommelierissa ja Bovikin ihastuttavalla tilalla Tammisaaressa. Näissä paikoissa olemme saaneet kuunnella alan innostuneimpia pioneereja ja nähdä heidän työnsä ja visionsa.

Kurssin inspiroimana käyn ylikierroksilla siitä, mitä haluan tehdä seuraavaksi! Helsingin yliopistossa voi opiskella sivuaineena Ruokakulttuurin tutkimusta. RUOKAKULTTUURIN TUTKIMUS!! Järjettömän hienoa. "Sinne, sinne", huutaa ääni pääni sisällä. Pitäisi nyt hieman malttaa, eikä juosta kansio kainalossa yliopistolle eturiviin viittaamaan.. Ja sitten: Gastronominen yliopisto Pollenzossa, Italiassa. GASTRONOMINEN YLIOPISTO!! "Sinne myös, sinne myös", viekottelee ääni pääni sisällä. Olen innoissani kuin huvipuistolaitteet kesän koittaessa!

Pitää ehkä varmuuden vuoksi alkaa opiskella italiaa. Niin, ja tietysti ennen sitä yrittää hakea sivuaineeksi tuota Ruokakulttuurin tutkimusta. Niin, ja sitten käyttäytymistieteelliseen pitää hakea myös, koska taidan haluta opiskella kotitalousopettajan pätevyyden. Niin, ja sitt....Parempi ehkä olla kertomatta enempää. Jätän siis mainitsematta sen, että haluan asua maalla omassa rauhassani ja omistautua puutarhalle, luonnolle ja eläimille. Ja olla viehättävän Bed&Breakfastin emäntä. Ja opiskella kieliä. Ja eräopas Lapissa. Ja ihan vain olla. Ja matkustella (sehän hoituu tuossa samalla, koska haluan olla ruokatoimittaja myös).

Otan pöydälle tyhjän paperin, käteeni kynän ja laadin uuden HES:in eli Henkilökohtaisen Elämän Suunnitelman (Pekalta vohkittu termi).  Piirtelen eteeni perinteisen mind map -tyyppisen kartan hahmottaakseni ajatuksiani. Mustaa valkoisella ja suunnitelmat ovat lähempänä todellisuutta.

Jep. Laittelen myöhemmin kuvia tuolta vehreältä Bovikin tilalta sekä tietysti meidän verimakkaratehtailustamme.

Rakkaani -aamupalaseni

Kaiken onnen perustana on kiireettä syöty aamiainen  

-John Gunther-

Ylemmässä kuvassa on viime aikojen aamupalani. Ja välipalani. Ja iltapalani. Onhan omena-aika.

Omenapaistokseeni laitan luomuvoita, kunnon nokareet kylmäpuristettua kookosöljyä, mantelilastuja tai muita pähkinöitä. Noin 20 minuutin uunissa vietetyn laatuajan jälkeen sekoitan joukkoon lempimaustettani luomukanelia ja Pekan diilaamaa mahtavaa hunajaa. En turhaan kypsennä hunajaa uunissa, jotta siinä säilyvät kaikki ihanat entsyymit ja ravintoaineet. Loppuvaiheessa, jos hurjaksi heittäydyn, saatan heittää omppujen päälle uuniin vielä muutaman viipaleen banaania. Lämpimät banaanit tuovat eksoottista twistiä perinteiseen herkkuun.  

Alemmassa kuvassa on hieman poikkeuksellinen aamupalalisuke. Mustaviinimarjasmoothien kanssa napsin aamun kunniaksi cocktailpaloja. Tilaisuuden pukukoodina oli se tavallinen stupid-casual, johon villasukat ja yöpaita ovat takuuvarmat asusteet. Ihastuttavan makean ja rapsakan luomukesäkurpitsan päälle sipaisin Salonimen juustolan vuohen chevreä, Syrjähyppyä. Viehättävä yhdistelmä vahvaa makeutta ja voimakasta suolaisuutta.Suomen alkuperäiskarjan vuohen luomuraakamaidosta valmistettu juusto on yhdellä sanalla kuvailtuna taivaallista. Työkaverini Marikan sanoin: "Musta tuntuu, etten ole tarpeeksi hyvä ihminen tälle chevrelle." 

Aamupala -en saa unohtaa sinua. Haluan antaa sinulle, meille, yhteistä aikaa. Ansaitsemme sen.

Juurta jaksain

Sain tänään sattumalta lahjana leipätaikinajuuren. Rakkaudella vaalitun, Lapin lähdevedellä ruokitun. Olen sanaton. (Melkein) Aivan uskomattoman hienoa.

Eipäs kun pelottavaa! Kaamea vastuu....Mitä, jos en osaakaan hoitaa sitä? Mitä, jos se kuolee? Pakko mennä tarkistamaan vieläkö se pihisee!

Huh. Se on kunnossa. Vielä. Jännittää. Miksei tällaiseen valmenneta mitenkään? Missä on neuvola? Miten tämän rakkauden, huolen, vastuun ja pelon kanssa voi elää? Pian on sen ensimmäinen yö kotona...

Niin paljon kysymyksiä. Niin vähän vastauksia. Äitiiiiiiii!!!

Ja äiti ei kuule, on kaukana Espanjassa.

Annan sille rakkautta ja aikaa. Hellyyttä ja rajoja. Ruokin ja hoivaan.

Kiitos Toma ja Krista tästä hienosta lahjasta, lupaan arvostaa sitä. Ja ennen kaikkea käyttää ja jakaa.

Kaupunkikulttuuria

Parkkipäivä -kuvittele päivä ilman autoja.

Eilen Helsingin katuja kuvitti värikkäästi yhteinen parkkipaikkojen valtaus. Julisteissa ihmisiä kehotettiin valtaamaan parrkipaikka kadun varrelta kestävämmän ja viihtyisämmän kaupunkiympäristön puolesta. Espan lavalta seurasin kuinka kadun toisella puolella muun muassa tanssittiin balettia ammattilaisvoimin, tehtiin sirkustemppuja, syötiin ja ilmeisesti myös leikittiin kotileikkiä.

Tapahtuman takana olivat Ilmastoinfo ja Siivouspäivä. Pari viikkoa sitten ollut Siivouspäivä oli mahtava. Vanhan naapuritalon vinttiä tyhjennettiin ja lavalta sai käydä hakemassa tarpelliseksi näkemänsä. Ja minähän näin! Kainalooni pakkasin rättimaton (rakastan vanhoja kunnon rättimattoja, jotka alkavat ikävä kyllä olla uhanalaisia), suuret vanhat taulunkehykset koristamaan kirjahyllyä (tabula rasa, tyhjä taulu, johon jokainen katselija voi kuvitella mieleisensä kuvan. Tai ehkä vaihtelen kehysten sisälle kuvaa tunnelman mukaan) Lisäksi kannoin varastoon hienon puutuolin, jonka arvelen olevan 50-luvulta. Varastossa se kävi tekemään seuraa edellisen Temppelikadun jätelavalta pelastamani puutuolin viereen. Joku päivä vedän haalarit ylleni ja kunnostan nuo kaunokaiset. Joku päivä nuo tuolit saavat paljon istujia ja tulevat maailman onnellisimmiksi tuoleiksi.

Ravintolapäivä, Siivouspäivä ja Parkkipäivä ovat upeita esimerkkejä elävästä ihmisten kaupungista. Ystäväni Bettina kuvaili Helsinkiä eräänä päivänä näin: "Ennen Helsinki oli sellainen paikka, josta piti välillä päästä nopeasti mahdollisimman kauas ulkomaille. Mutta nyt Helsinki on sellainen paikka, jota rakastan ja jossa viihdyn." Bettina oli ylpeä kaupungistaan, eurooppalaisesta Helsingistä.

Erilaista, entisten aikojen kaupunkikulttuuria voi tänään lauantaina ja huomenna sunnuntaina ihailla Helsingin historiallisessa keskustassa, johon olen nyt Espalla ollessani aivan korviani myöten ihastunut. Autonomian aika -festivaalin ohjelmaa löytyy tämän linkin uumenista http://www.autono.fi/.

"1800-luvussa oli paljon hyviä puolia. Nykyisinkin pitäisi voida nauttia enemmän rauhallisuudesta ja itse tekemisestä", kertoo tapahtuman ohjelman suunnitellut Marja Rumpunen.

Lähden iltavuorooni Espalle ajoissa, jotta ehdin kierrellä kaduilla hengittämässä entisten aikojen energiaa.

Syksyisellä Espalla

Lakukakkua luomu speltistä ja spelttilakusta

Tärähtänyt jengimme koossa!

Keskiviikosta lähtien Espan lavalla on pyörinyt hieman erilaisia artisteja kuin tavallisesti.

Tulen joka kerta iloiseksi, kun saavun kahvilalle. Miten soma! Miten värikäs! Miten oma! Huikean kaunis ja aurinkoinen sunnuntai oli kiireinen, mutta ah, niin ihana. Ympärillä hyväntuulisia ihmisiä, syysauringon kuultavaa kirkautta ja lämpöä, pullan tuoksua, ihastuttavaa iloitsa musiikkia, leppoisaa kaupunkitunnelmaa...

Mieletön projekti, kaikissa sanan merkityksissä. Vielä sunnuntaihin saakka syömme hyvin ja teemme hyvää Espan lavalla.

Tässä linkki Vallilan blogiin, josta tarkkasilmäisimmät tai vahvimmat rillit omistavat voivat bongata tuttuja...

Hiii, se on täällä!

Eilisessä Hesarissa oli ihanasta kahvilastamme pieni maininta. Siinä se nyt on, niin Espan lavalla loistossaan kuin tuossa musteena paperilla. Ja olemmepa päätyneet jo blogimaailmaankin: http://aijaruokaa.blogspot.fi/

Se on muuten mie, joka tuijottaa tuossa Äijäruokaa -blogin kuvassa lasin takaa....vartion pikku kahvilaamme.

Kesän kuvia