Sain tänään sattumalta lahjana leipätaikinajuuren. Rakkaudella vaalitun, Lapin lähdevedellä ruokitun. Olen sanaton. (Melkein) Aivan uskomattoman hienoa.
Eipäs kun pelottavaa! Kaamea vastuu....Mitä, jos en osaakaan hoitaa sitä? Mitä, jos se kuolee? Pakko mennä tarkistamaan vieläkö se pihisee!
Huh. Se on kunnossa. Vielä. Jännittää. Miksei tällaiseen valmenneta mitenkään? Missä on neuvola? Miten tämän rakkauden, huolen, vastuun ja pelon kanssa voi elää? Pian on sen ensimmäinen yö kotona...
Niin paljon kysymyksiä. Niin vähän vastauksia. Äitiiiiiiii!!!
Ja äiti ei kuule, on kaukana Espanjassa.
Annan sille rakkautta ja aikaa. Hellyyttä ja rajoja. Ruokin ja hoivaan.
Kiitos Toma ja Krista tästä hienosta lahjasta, lupaan arvostaa sitä. Ja ennen kaikkea käyttää ja jakaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti