HES

                                                       

                                                 
                                                  Suklaabrownie, saisiko olla?

Vai sittenkin veripalttua? Sitähän tuossa kuvassa nimittäin on. Kestävää gastronomiaa -kurssilla teimme tänään lounaaksi veripalttua ja huomiseksi evääksi pyöräytimme perunamakkaraa ja verimakkaraa. Veretseisauttavaa hommaa.

Kestävää gastronomiaa on huikea kurssi. Siihen tiivistyy se miksi ylipäätänsä olen Perhossa opiskelemassa. Innostavaa seuraa, mielenkiintoisia vierailijoita, ainutlaatuisia tilaisuuksia. Olemme vierailleet mm. Eat & Joy Maatilatorilla, Savoyssa, Chef & Sommelierissa ja Bovikin ihastuttavalla tilalla Tammisaaressa. Näissä paikoissa olemme saaneet kuunnella alan innostuneimpia pioneereja ja nähdä heidän työnsä ja visionsa.

Kurssin inspiroimana käyn ylikierroksilla siitä, mitä haluan tehdä seuraavaksi! Helsingin yliopistossa voi opiskella sivuaineena Ruokakulttuurin tutkimusta. RUOKAKULTTUURIN TUTKIMUS!! Järjettömän hienoa. "Sinne, sinne", huutaa ääni pääni sisällä. Pitäisi nyt hieman malttaa, eikä juosta kansio kainalossa yliopistolle eturiviin viittaamaan.. Ja sitten: Gastronominen yliopisto Pollenzossa, Italiassa. GASTRONOMINEN YLIOPISTO!! "Sinne myös, sinne myös", viekottelee ääni pääni sisällä. Olen innoissani kuin huvipuistolaitteet kesän koittaessa!

Pitää ehkä varmuuden vuoksi alkaa opiskella italiaa. Niin, ja tietysti ennen sitä yrittää hakea sivuaineeksi tuota Ruokakulttuurin tutkimusta. Niin, ja sitten käyttäytymistieteelliseen pitää hakea myös, koska taidan haluta opiskella kotitalousopettajan pätevyyden. Niin, ja sitt....Parempi ehkä olla kertomatta enempää. Jätän siis mainitsematta sen, että haluan asua maalla omassa rauhassani ja omistautua puutarhalle, luonnolle ja eläimille. Ja olla viehättävän Bed&Breakfastin emäntä. Ja opiskella kieliä. Ja eräopas Lapissa. Ja ihan vain olla. Ja matkustella (sehän hoituu tuossa samalla, koska haluan olla ruokatoimittaja myös).

Otan pöydälle tyhjän paperin, käteeni kynän ja laadin uuden HES:in eli Henkilökohtaisen Elämän Suunnitelman (Pekalta vohkittu termi).  Piirtelen eteeni perinteisen mind map -tyyppisen kartan hahmottaakseni ajatuksiani. Mustaa valkoisella ja suunnitelmat ovat lähempänä todellisuutta.

Jep. Laittelen myöhemmin kuvia tuolta vehreältä Bovikin tilalta sekä tietysti meidän verimakkaratehtailustamme.