sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Kuukausi ja yksi päivä reissussa...

...On ihmetelty Andorran rinteitä ja alennusmyyntejä, laskeuduttu alas Pyreneiltä pitkin mutkittelevia serpentiiniteitä, ajeltu pitkin Ranskan rajaa hedelmäviljelysten ohi, ihasteltu Costa Bravan karun kauniita kalliorantoja...

...On käyskennelty Gironan vanhassa kaupungissa vailla päämäärää ja juotu kahvilassa cafe amb llet ja nautiskeltu lähikuppilassa ihana mausteinen ayurvedatee...

...On kipitetty kiireessä aamulla kaupungin toiselle puolelle kielikurssille, on raahauduttu väsyneenä kielikurssilta kulttuuriluennolle ja kaupan kautta kotiin pää valmiina räjähtämään, jos sille lastataan vielä yksikin uusi katalaanini sana...

...On opeteltu sanomaan: Sóc l'Anna, sóc de Finlandia...Què vol dir? Que pot parlar més a poc a poc, si us plau...

...On etsitty tiskiharjaa, on etsitty kookosöljyä, on kaivattu suolaamattomia ja paahtamattomia pähkinöitä, on kaivattu suomalaisia marjoja...

...On ihasteltu kauppahallin värikkäitä vihanneksia, houkuttelevia hedelmiä ja erikoisennäköisiä kaloja ja mietitty mitä niistä voisi valmistaa...

...On saatu maistuva introducció a la gastronomia catalan. On tutustuttu katalonialaisen keittiön saloihin maistelemalla botifarroja (makkaroita), truita de patata i ceba (peruna-sipuli-munakas), escalivada amb anxover (uunikasviksia ja anjovista), pa amb tomàquet (leipää, johon on hierottu tomattia, suolaa ja oliiviöljyä), calçots amb salsa romesco (ah, ihanaa...ikään kuin grillattuja/kypsytettyjä kevätsipuleita, jotka nautitaan dippaamalla romesco-kastikkeeseen)..ja on annettu jälkiruoan, crema catalanan sulaa suussa...

...On syöty katalonialaisten perheiden ihanassa vieraanvaraisessa seurassa ihania perinteisiä ruokia. On ihastuttu vuohenmaitojogurttiin, juustoihin ja ihanaan pan de figaan eli kuivattuun viikuna-manteli ”leipään”..

..On ihasteltua Onyar –joen ja värikkäiden talojen maisemaa terassilta ja nautittu tammikuun lämmittävästä auringosta...

...On kuunneltu katedraalin kelloja...aamulla...päivällä...yöllä...Katedraalin kellot olivat ennen monien ihmisten ainoa kello, joten ne soivat aina kertoen kaupunkilaisille ajan. Kuudelta kellot kumahtelevat siis kuusi kertaa ja kello seitsemältä seitsemän kertaa...Ja mikä parasta: yöllä kello kaksitoista 24 kertaa. Ensin kellot soivat 12 kertaa, ikään kuin varoitukseksi, että kello on pian tasan, ja parin minuutin päästä toiset 12 kertaa! Ja aamulla kello viisi kellot soivat jälleen. On ehkä lainattava kirjastosta Kenelle kellot soivat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti