Makuuhuoneen katto. Se oli kuin piste i:n päälle, kun kävimme katsomassa asuntoa ensimmäistä kertaa. Vanhat tiilit ja vanhat parrut ovat kauniisti näkyvissä ja muistuttavat historiasta. Niitä pieniä, mutta ah niin tärkeitä asioita! Niin...ja korkeuksista tuijottaa yötä päivää flamencotanssija Joaquin Cortes...
Vastakkaiselta seinältä saa katseen espanjalaisen kitaramusiikin suurelta gurulta, Paco de Lucíalta. Jostain tuntemattomasta syystä minulla on aamuisin kummallinen, pakonomainen tarve tanssia flamencoa espanjalaisen kitaran soidessa...
Makuuhuoneen ovet aukeavat pienelle ranskalaiselle parvekkeelle, jonka alla kulkee carrer de Ballesteries. Aivan vastapäätä asuntoa on ikivanhalta ja autiolta näyttävä harmaa rakennus, josta löytyvät lähimmät naapurimme. Vaikuttavat ihan mukavilta ja yritän pitää heihin hyvät välit, sillä olisi tärkeää saada kontakti paikallisiin asukkaisiin. Aika puheliaita ovat, mutta en kyllä saa mitään selvää niiden puheesta. Tervehdimme kuitenkin aamuisin kohteliaasti toisiamme. Kuvat näkymästä molempiin suuntiin ja naapureista alla:
Vastakkaiselta seinältä saa katseen espanjalaisen kitaramusiikin suurelta gurulta, Paco de Lucíalta. Jostain tuntemattomasta syystä minulla on aamuisin kummallinen, pakonomainen tarve tanssia flamencoa espanjalaisen kitaran soidessa...
Makuuhuoneen ovet aukeavat pienelle ranskalaiselle parvekkeelle, jonka alla kulkee carrer de Ballesteries. Aivan vastapäätä asuntoa on ikivanhalta ja autiolta näyttävä harmaa rakennus, josta löytyvät lähimmät naapurimme. Vaikuttavat ihan mukavilta ja yritän pitää heihin hyvät välit, sillä olisi tärkeää saada kontakti paikallisiin asukkaisiin. Aika puheliaita ovat, mutta en kyllä saa mitään selvää niiden puheesta. Tervehdimme kuitenkin aamuisin kohteliaasti toisiamme. Kuvat näkymästä molempiin suuntiin ja naapureista alla:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti