Joulu jatkuu vaan!

Joulun ajan Riippumattoajattelija ihastelee kuusenoksia, kuusenkynttilöiden kattoon heijastamia varjoja ja tunnelmoi hyasintin ja havujen vienoa, huumaavaa tuoksua. Hankien keskelläkin mieleeni hiipivät kesäiset hetket riippumatossa omenapuun oksien varjossa...

Joulun rakastajan joulu alkaa joulukuun 20. päivä, jatkuu leppoisana läpi välipäivien uuteen vuoteen ja soljuu sujuvasti vielä loppiaiseen asti. Joten käytännössä tämä pipariresepti ei suinkaan tule myöhässä. Piparien ei tarvitse olla sokerin ja vehnäjauhojen muodostama syyllisyysöylätti, joita tunnontuskissa sitten juhlan jälkeen yritetään polttaa lenkillä ja jumpissa. Tässä siis parempi pipariohje:

150 g voita

1 dl siirappia

1-2 dl taateleista tehtyä siirappia (sosetta)

3 tl kanelia

1 tl inkivääriä

1 tl mausteneilikkaa

1 tl maustepippuria

2 luomumunaa

4-5 dl jauhoja: mantelijauhetta, ruisjauhoja, spelttijauhoja

psylliumia (kohotus)

Osan tavallisesta siirapista korvasimme lioteutuista taateleista sekoitetulla "siirapilla". Tänä jouluna taikinaan laitoimme noin desin tätä makeaa taatelisurvosta, mutta kannattaa ehkä laittaa se toinenkin desi, jos kaipaa pipareihin vähän enemmän makeutta.

Kiehauta voi, siirappi ja mausteet. Anna jäähtyä. Lisää vaahdotetut munat ja jauhoja; osa mantelijauhetta, osa ruista tai vaikkapa spelttiä. Anna taikinan olla jääkaapissa yön yli.

Uuni hoitelee piparit kauniin ruskeiksi 180 asteessa ja noin 7 minuuttissa.

Herkkuhetki

Nämä valkoiset suupalat sopivat ihanaan, talven pehmeään lumisuuteen kuin villasukat jalkoihin näillä pakkasilla.

Kookos-lime-herkut

1,25 dl kookoshiutaleita
2 rkl mantelijauhetta

2 tl kookosöljyä

2 limen mehu + raastettu kuori

hyppysellinen steviaa makeutukseksi

Ainekset sekaisin ja muotteihin pakkaseen tai jääkaappiin hetkeksi jähmettymään. Kahdella limellä namusista tuli hyvin kirpsakoita, mutta itse tykkäsin niiden raikkaasta mausta. Resepti testattiin Johannan Itsenäisyyspäivän vastaanotolla, jossa seisovaan pöytään kuului myös Johannan herkullinen vuohenjuustosalaatti, paahdettuja chilimanteleita sekä luomusuklaalla kuorrutettuja manteleita...

p.s Rosvosin alkuperäisen ohjeen kookos-lime-namusiin jostain lueskelemastani blogista, en vain millään muista mistä niistä!

Etelän hedelmiä

Lautasella poseeraavat kolme etelän kaunotarta: kirimoja, viikuna ja kaktuksen hedelmä. Kataloniassa ihastelin jyrkillä rannoilla kukkivia kaktuksia ja nyt syksyllä pääsinkin yllätyksekseni maistamaan kukinnan satoa. Tämä Amerikasta peräisin oleva kaktuskasveihin kuuluva piikikäs kaunokainen on ilmeisesti nimeltään Intian viikuna (opuntia ficus indica). Pienten piikkien vartioima kuori kätkee sisälleen helakan puna-oranssin, maultaan miedon raikkaan hedelmän.

Kuivattuihin viikunoihin ihastuneena maistoin innoissani nyt ensimmäistä kertaa myös tuoretta hedelmää. Enkä turhaan! Herkullinen ja suussa mukavalta tuntuva viikuna ei pettänyt odotuksiani.

Kirimoija tunnetaan myös nimillä kermaomena ja annoona. Kolumbuksen kerrotaan tuoneen kirimojan laivastonsa mukana Eurooppaan. Tarina kertoo, että Kolumbus pyysin Amerikkaan rantauduttuaan miehistöään tuomaan tiedusteluretkeltä hänelle jonkin hedelmän ja näin Kolumbus sai maisteltavakseen tämän makean uutuuden.

Café Fresco

Onnellinen juuri puristetun porkkana-inkivääri-sitruuna-mehun juoja.

Ekokauppojen lisäksi mieltäni auringon kanssa kilpaa lämmitti Café Fresco, viehättävä kahvila, jonka ikkunalautoja koristivat rosmariiniruukut ja jonka hauska ja persoonallinen pitäjä onnistui aina piristämään jo ennestään korkealla ollutta mieltä. Bussikadulla sijaitsevan Frescon periaatteena on tarjota tuoretta ja luonnollista ruokaa ja suosia luomua aina vain kun mahdollista. Eihän tähän voi muuta sanoa kuin...i h a n a a.

Ekoa

Fuengirolan luomutarjonta pääsi yllättämään tämän ekoilijan positiivisesti. Aivan naapurustostamme paljastui varsinaisia löytöjä. Ihastuttavan, pienen luomukaupan pitäjä kertoi BioNaturan olevan Andalucian ensimmäinen luomukauppa. Tämän aarreaitan valikoimasta löytyi aivan kaikkea: mausteita, jauhoja, jogurtteja, teetä, viinejä, kahvia, kosmetiikkaa...Puodin kaikissa väreissä hehkuva hedelmä- ja vihannestiski tarjosi vielä yhden yllätyksen: Ylpeä kauppias (syystäkin!) kertoi kaikkien tuoretuotteiden olevan lähistöllä tuotettuja. Ystävällinen ja iloinen myyjä pakkasi ruokakassiimme vielä maistiaisiksi uuden sadon ensimmäisen luomuappelsiinin. Hyvä ruoka, hyvä palvelu ja paras mieli!

Bio Naturan lisäksi toiseksi suosikikseni nousi Anni's Vitalshop. Oi kiitos, laatustietoiset tanskalaisturistit! En tahtosi olla pessimisti, mutta luulenpa, etteivät paikalliset suomalaisasukkaat, turisteista puhumattakaan, osaisi vaatia näin kattavia luontaistuotteita ja luomuvalikoimia.

Costa del Sol maistuu...

...aamun menlonivihersmoothielta

...cafe con lecheltä

...meriveden suolalta huulilla

...basilikalta ja chililtä
...makean raikkaalta kirimojalta

Aurinkorannikko kuulostaa...

...Los Bolichesin valkoisen kirkon kellojen kilinältä

...lähikuppiloista kantautuvalta puheensorinalta ja naurulta

...pikkukoirien haukahduksilta

...katusoittajien musiikilta

...rakennuksen paukkeelta

..rantaan lyövien aaltojen kohinalta

Hola ystävät! Vielä viikko ja rapiat päälle! Sen vietämme täällä imien itseemme kaiken mahdollisen auringon energian, jota tuomme tuliaisiksi mukanamme!

Nyt suuntaamme ostoksille muutamaan luontaistuote- ja luomukauppaan. Olin positiivisesti yllättynyt Fuengirolan luomutarjonnasta. Los Bolichesista löytyy kaksi erittäin tasokasta luontaistuotekauppaa, joiden valikoima saa hymyn huulille. Kiitos tarjonnan monipuolisuudesta ja laadusta taitaa kuulua alueen valveutuneille tanskalaisturisteille, jotka osaavat vaatia laatua ulkomaillakin. Kiitos Tanska!

La vida es un carneval!

La vida es un carneval, elämä on karnevaali. Kas, siinä vasta mainio elämänasenne!

Meidän karnevaalissamme on ollut eläinten kulkueen vuoro. Fuengirolan viidakkomainen eläintarha tutustutti meidät (hyvinkin läheisesti) eksoottisiin otuksiin. Tervetuloa kierrokselle:

Ensimmäisessä kuvassa näette harvinaisen, tutkijoita hämmentävän valkokäsi-homo sapiensin.

Lemurikasa. Kuka niistä on Kuningas Juliano?

Usean Please, do not touch the animals -kuulutuksen jälkeen tilanne luonnollisestikin päätyi seuraavien kuvien kertomaan tilanteeseen. Noh, puolustukseki mainittakoon, että me emme koskeneet eläimiin, eläimet koskivat meihin. (Vinkki: ennen Madagaskar-kierrosta ja lemurisaarta kannattaa syödä eväät. Banaanin ja sesaminsiemenpatukan tuoksu sormissa taitaa olla vastustamatonta...)

Pehmeät, pitkät lemurin käpälät iholla...

Niinpä: Please, do not touch the animals!

Kuten äiti Meeri-mummin sanoilla sen ilmaisee: Salaatin ja riidan nainen saa aikaiseksi vaikka tyhjästä. Ja tylsään perussalaattiin saa ilmettä ja makua pienillä tempuilla. Pinaatin, kesäkurpitsan ja tomaatin kaveriksi voi ripotella vaikkapa unikonsiemeniä ja maapähkinöitä.

Eviiivaaa Españaaa...

Tervehdys kuvien kera! Olinkin jo unohtanut kuinka kadut ja koko kaupunki heräävät eloon iltaisin. Parvekkeemme alta kantautuu naurahduksia, astioiden kilinää, pikku koirien haukahtelua, kaukaista musiikkia... Rantakadulla, Paseo Maritimolla, ihmiset vaeltelevat ihaillen vuoroin merta ja vuoroin loputtomalta tuntuvien ravintoloiden ja kahviloiden tarjontaa.

Tunnelmallisen illan jälkeen pirtsakan aamunavauksen saa kipaisemalla oveltamme paljain jaloin suoraan kadun yli rannalle. Talomme marmorirappuset vaihtuvat hetkessä hienoksi vaaleksi hiekaksi...

Hola!

Viikko takana -monta edessä!

Tiivistelmä tapahtuneesta:

-hiekkarantaa, merta, aurinkoa
-lenkkeilyä rannalla (kyllä vain, kaikki kolme)
-kirimoijaa aamupalaksi
-cappuccinovertailua
-lämpöä..siis kuumuutta.
-somia pikkulapsia (ja hämmentävän paljon kaksosia, mitä näillä oikein on juomavedessä?)
-hauskoja pikkukoiria
-käppäilyä rantakadulla illan hämärtyessä ja kaupungin herätessä yöelämään
-melonia aamupalaksi, välipalaksi, iltapalaksi...


Kuvia luvassa myöhemmin!

Kuuntele tästä terveiset:


www.youtube.com/watch?v=8iiQUNbgOYY

"Vielä on kesää jäljellä..."

Aion paeta maasta! Kuin Trappin laulava perhe karkasi musiikin pauhatessa, suuntaamme pakoreittimme Helsingin kautta kohti Costa del Solia heti varhaisesta torstaiaamusta. Tulevan kuukauden aion pyhittää aamulenkeille paljain jaloin loputtomalla hiekkarannalla, lukemiselle, auringon palvontamenoille, tuoreille kasviksille ja hedelmille, laadukkaan luomuoliiviöljyn holtittomalle lotraamiselle, kirjoittamiselle, omien kokkauksieni pakkosyöttämiselle äidille ja isälle, luomukahviloiden metsästykselle ja ennen kaikkea tulevaisuuden kuvien maalailulle ja unelmoinnille! Vaihdoin blogini kuvankin juuri uudeksi. Totes direccions kuvaa Riippumattoajattelijan elämää nyt parhaiten: luvassa uusia suuntia, uusia reittejä. Vanhat opinnot ovat historiaa (öhöm..ainakin siis melkein) ja uudet jännittävät ja kiinnostavat polut odottavat!

Travel light,
live light,
spread the light,
be the light.

Muuttolintujen perässä

Ennen kuin karkaan muuttolintujen perässä etelän rannoille on pohdittava erästä asiaa. Tai oikeastaan tunnustettava jotain. Viime aikoina olen miettinyt mistä johtuu se, että ainoa lehti, jota jaksan lukea on Maaseudun Tulevaisuus. Olenko a) asunut liian kauan Korvenkylässä b)olenko mahdollisesti vanhentunut huomaamattani 30:llä vuodella c) saat ehdottaa vastausta

Muut lehdet ovat täynnä sitä samaa. Ottipa käteensä aamuteen seuraksi melkeinpä minkä tahansa aamulehden koristavat sen sivuja täysin samat uutiset kuin televisiossa pitkin päivää. Uutisten yhdenmukaisuus ja yksipuolisuus on puuduttavaa. Vaan toisin on suosikkini Maaseudun Tulevaisuuden kanssa! Lehti tarjoilee luettavaksi asioita, joiden ulkopuolelle auttamattomasti jää, jos luottaa ainoastaan päälehtien tai -kanavien tarjontaan. Viime viikkojen aikana olen voinut lukea kiinnostavia kirjoituksia muun muassa eduskunnan kannasta eläinsuojelurikoksiin, reilunkaupan tuotteista, luomun tilanteesta, turpeen käytöstä, D-vitamiinista...

Tässä esimerkiksi mainio (ja surkuhupaisan totuudenmukainen) kirjoitus lukijan kynästä:

www.maaseuduntulevaisuus.fi/uutiset/lukijalta/viestit/09/fi_FI/taasko_lahiruokaa/

Naisten lehtien puolelta suosikkejani ovat uutukainen Evita ja vanhempi konkari Voi Hyvin. Lehdet poikkeavat piristävällä tavalla naistenlehtien tavanomaisesta, hyvinkin yksipuolisesta tyylistä. Molemmissa lehdissä on mukana mukavia tarinoita erilaisista ihmisistä, reseptejä (hämmentävän usein jopa oikeasti terveellisiä, sillä usein naistenlehtien reseptit ovat oikeaa Frankenstein-ruokaa) ja usein juttuja luonnonkosmetiikasta. Liian usein nimittäin suuret kosmetiikkafirmat jyllävät naisille suunnattujen lehtien mainoksissa ja testeissä kemikaalipommeillaan. Luvaten ikuista nuoruutta, totta kai!

Nyt keräämään viimeiset omenat, ruusunmarjat ja aroniat talven varalle! Katse kohti horisonttia ja suunnaksi lintuauran näyttämä tie.

La revolució comença a la cuina!

Luin maanantain Maaseudun Tulevaisuudesta, että Ruotsissa, Malmön kouluissa, luomun osuus kouluruoassa on 43 prosenttia. Suolaksi haavoihini lehtijuttu ripottelee tiedon siitä, että ruoka valmistetaan samalla budjetilla kuin ennenkin. Jos minulla olisi lapsia, lähettäisin heidät välittömästi lappukaulassa sotalapsiksi Ruotsiin. Täällä Suomessa ruokavallankumous on vasta alkamassa, parempi olisi pilttien olla Malmössä syömässä turvallisempaa ruokaa, kunnes Suomi saa asiansa kuntoon.

"Kauppa määrittelee luomun erikoistuotteeksi. Siitä seuraa korkeampi katevaatimus", toteaa KKK-vihannes Oy:n toimitusjohtaja Esa Kivioja Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa. Kiviojan mielestä Suomen keskusliikevetoinen kaupan rakenne aiheuttaa luomutuotteiden hinnoiteluongelman.

Kaupungeilla ja kunnilla olisi kaikki valta taivaassa ja maanpäällä lisätä puhtaiden luomutuotteiden käyttöä julkisissa ruokavalinnoissa. Kyse on arvoista ja yksinkertaisesta valinnasta. Palvelukotien, sairaaloiden, koulujen ja päiväkotien asukkaat haukkaavat päivittäin ison haukun ruoasta, jonka laadusta ei tällä hetkellä tunnu Suomessa piittaavan kukaan. Lapset kouluissa ja hoitopaikoissa saisivat hyvän alun elämälle ja kunnon esimerkin oikeista ruokailutottumuksista varhaisessa vaiheessa, jos ruoan alkuperään ja laatuun alettaisiin vihdoin kiinnittää huomiota.

La revolució comenca a la cuina -vallankumous alkaa keittiöstä!

Kaikki suunnat

Totes direccions. Ihana katalonialainen liikennemerkki. Suorastaan loistava liikennemerkki, tällaisia pitäisi olla enemmän! Totes direccions tarkoittaa suoraan käännettynä kaikki suunnat. Kuinka vapauttavaa, toivoa täynnä! "Aja tähän suuntaan, sieltä löytyvät kaikki suunnat elämääsi. Tervetuloa!"

Katalonialaisista liikenneympyröistä ei muuten parilla ensimmäisellä kierroksella selvinnyt. Useamman kuin yhden kerran armas Suzuki hurruutteli ympyrää kierroksen jos toisenkin. Kunnes tuo salaisuus paljastui -totes direccions. Sinne siis.

Kun elämässä välilä tulee asioita, jotka mietityttävät ja aiheuttavat epävarmuutta, katso tätä valokuvaa. Olon täytyy helpottua, kun muistaa, että mitä tahansa tekeekin, kaikki suunnat ovat edessä.

CATalyna

Liekö syynä CATalynan vaikutus vai mikä, kamerani zuumautui reissussa yhä useammin ja useammin kissoihin. Tällä viikolla pääsin nukkumaan kahden ihastuttavan kissan viereen, nukuin pehmeän turkin kosketuksessa ja syvän kehräyksen saattelemana ihanan rauhaisaa unta. On takuuvarmasti totta, mitä tutkijat sanovat eläinten suotuisasta vaikutuksesta ihmisen psyykeeseen. Vaikkapa koiran tai kissan läsnäolo ja silittäminen rauhoittaa ihmistä ja saa mielihyvähormonit liikkeelle.

Olin viime yön töissä, pitkästä aikaa. Vaikean auringonpalvonta-AD/HD:n ja lupaillun ennätyslämpimän päivän takia heräsin jo reippaiden kolmen tunnin unien jälkeen aamukahdeksalta. Eihän tällaista päivää voi viettää sisällä nukkuen! Taivas on kuitenkin vielä pilvessä ja talo tyhjä, joten innostuin kaivelemaan esille jo Kataloniassa kirjoittamaani ravintofilosofiaani aikeissa päivittää sitä ja ladata ajatukseni tänne. Tietotekniikka on kuitenkin minua vastaan, enkä saa tekstiäni tänne kopioitua, joten jätän asian tällä kertaa sikseen ja painun mustaviinimarjapuskaan ja sen jälkeen riippukeinuun maksamaan viime yön univelkani takaisin.

Voi kissa vieköön, tahdon kissan!

p.s Kirjoitus omistettu lämmöllä Johannalle.