Liekö syynä CATalynan vaikutus vai mikä, kamerani zuumautui reissussa yhä useammin ja useammin kissoihin. Tällä viikolla pääsin nukkumaan kahden ihastuttavan kissan viereen, nukuin pehmeän turkin kosketuksessa ja syvän kehräyksen saattelemana ihanan rauhaisaa unta. On takuuvarmasti totta, mitä tutkijat sanovat eläinten suotuisasta vaikutuksesta ihmisen psyykeeseen. Vaikkapa koiran tai kissan läsnäolo ja silittäminen rauhoittaa ihmistä ja saa mielihyvähormonit liikkeelle.
Olin viime yön töissä, pitkästä aikaa. Vaikean auringonpalvonta-AD/HD:n ja lupaillun ennätyslämpimän päivän takia heräsin jo reippaiden kolmen tunnin unien jälkeen aamukahdeksalta. Eihän tällaista päivää voi viettää sisällä nukkuen! Taivas on kuitenkin vielä pilvessä ja talo tyhjä, joten innostuin kaivelemaan esille jo Kataloniassa kirjoittamaani ravintofilosofiaani aikeissa päivittää sitä ja ladata ajatukseni tänne. Tietotekniikka on kuitenkin minua vastaan, enkä saa tekstiäni tänne kopioitua, joten jätän asian tällä kertaa sikseen ja painun mustaviinimarjapuskaan ja sen jälkeen riippukeinuun maksamaan viime yön univelkani takaisin.
Voi kissa vieköön, tahdon kissan!
p.s Kirjoitus omistettu lämmöllä Johannalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti