perjantai 9. joulukuuta 2016

Nyhtökauraa lautasella


Nyhtökaura eli Nyhtis. Melkein hävettää myöntää kuinka kauan minulla meni ennen kuin testasin nyhtökauraa ensimmäisen kerran.

Varsinkin, kun tuote on loistava!

Nyhtökauran saapuminen lautaselleni viivästyi, koska elin keskustahippikuplassa ja kuvittelin super suositun Nyhtiksen olevan aina jatkuvasti loppu kaikkialta ja saadakseni sitä käsiini minun pitäisi jonottaa Ruohonjuuren edessä puoli yötä ja viedä kylmäaltaan viimeinen paketti lopulta nälkäisen vegaanin käsistä viekkaudella.

Mutta kappas vain, ihan naapurissa, työmatkani varrella Kruununhaan ihanassa Anton&Anton -kaupassa on Nyhtökauraa aina saatavilla. Pienessä kivijalkakaupassa kysyntä ja tarjonta kuulemma ovat hyvin tasapainossa ja hylly ei ammota tyhjyyttään. Mahtavaa!

Ja kuinka hieno raaka-aine tämä onkaan, suorastaan hykertelen tästä. Lihan ostaminen ei nimittäin ole ihan mutkatonta. Haluan ostaa vain sellaista lihaa, jonka elämää, kuolemaa ja päätymistä lautaselleni pystyn ajattelemaan myös syödessäni ilman. Siispä ostoskoriin ei voi päätyä perus halppislihaa marketista. (Okei, joskus ostan alennuksessa olevia lihoja, sen verran voin tehdä myönnytystä, 30% pois hinnasta- 30% pois omastatunnostani ;)) 

Itse olen Nyhtiksellä korvannut lihan pastakastikkeessa, lämpimissä voileivissä, wokissa, pizzassa, tortilloissa, chili con (tai nyt siis sin) carnessa -missä vain! Suutuntumaltaan Nyhtis muistuttaa mielestäni hyvällä tavalla purkkitonnikalaa. Se on pehmeä, miellyttävä, tavallaan melko huomaamaton. 



Meillä nyhtökaura kutsutaan ruokapöytään tästä lähtien joka viikko!

tiistai 6. syyskuuta 2016

Muuttaako koiran hankkiminen elämää?

Kyllä.



1. Ulkoilet monta kertaa päivässä. Myös kummallisiin kellonaikoihin. Voit oppia kotikaupungistasi uusia asioita aivan uudessa valossa. Kirjaimellisesti, koska kortteli näyttää erilaiselta aikaisen aamun valjetessa ja yön pimeydessä.
2. Puhut 95% koiristasi.
3.Ajattelet 99% koiriasi.
4. Puhut aivan höpöjä. Kuten "Voi Annan pikku mamut, rakkauspakkaukset, Indipindi ja Maddupaddu" Häpeät, mutta laajennat vain sanavarastoasi entistäkin hempeämmäksi ja älyttömämmäksi.
5. Koiranmakkara tuoksuu hyvälle. 
6. Kotiin saapuminen on aina yhtä juhlaa ja riemua, koska saat pyytettömän rakkauden hyökyaallon ja suuren ilon aateloiman vastaanoton joka kerta. Vaikka olisit käynyt vain viemässä roskat.
7. Tutustut uusiin ihmisiin niin koirapuistossa kuin ihan vain kadulla. Elämäni sosiaalistui aivan hurjan paljon heti Indyn saavuttua. Olen kiitollinen kaikista isoista ja pienistä jutteluhetkistä, ne ovat tuoneet suunnattoman paljon iloa minulle.
8. Tutustut naapureihin. Niihinkin, joille ennen vain moikkasit rappukäytävässä, sillä koirat rikkovat jään ja aina tulee vaihdettua muutama sananen enemmän kuin pelkkä tervehdys.
9. Käsityksesi siisteydestä muuttuu radikaalisti. Nykyään aluslakanan imurointi vaikuttaa vallan hygieeniseltä ja raikkaalta ratkaisulta ennen nukkumaan käymistä. 
10. Rikoit periaatteitasi ja nukut koiralauman kanssa yösi. Sinulla on 15cm tilaa käytössäsi ja opit nukkumaan yösi todella kummallisissa ja takuulla epäergonomisissa asennoissa.
11. Kadut periaatteiden rikkomista toisinaan. Katso kohta 9 ja 10.
12. Heräät onnellisena joka aamu, koska Madde tuijottaa sinua 5 senttimetrin päässä pää tyynylläsi ja näyttää maailman onnellisimmalta pikku koiralta ja Indy hiippailee juuri Akin selän päällä valmiina herättämään tämän lipomishyökkäyksellä ja näyttää maailman onnellisimmalta pikku koiralta.
13. Hyvästi ulkomaanreissut ainakin tältä vuodelta. En uskalla edes ajatella kuinka kalpea olen tänä talvena. Edessä piiiitkä talvi.
14. Et ymmärrä kuinka koskaan ikinä milloinkaan voisit edes harkita koiriesi hoitoon jättämistä, jotta pääsisit kaipaamallesi matkalle.
15. Tarvitset teippurullan. Olet karvakasa.
16. Et ymmärrä kuinka koirien omistajat voivat käydä kokopäivätyössä. Itse pystyn juuri ja juuri olemaan poissa koirieni luota 4 tuntia kestävän osa-aikatyöpäiväni ajan.
17. Vaadit mielessäsi mammalomaa koirien saavuttua.
18. Ostat koirille kalliita herkkuja ja et todellakaan ostaisi itsellesi mitään sen hintaista.
19. Toivot ikuista kesää tai nopeaa ilmastonmuutosta, koska koirien ulkoiluttaminen talvella tuskin on mukavampaa kuin kesällä. 
20. Katsot kotisi tekstiilejä aivan uudesta näkökulmasta. Koiraa on (irtoaviin) karvoihin katsominen.
21. Vietät koiranruokaosastolla enemmän aikaa kuin muilla kaupan osastoilla ja luet koirien herkkujen pakkaustekstejä kuin Hesarin kuukausiliitettä.
22. Instargam-tilistäsi päätellen maailmasta ovat kadonneet kaikki muut kuvausaiheet paitsi Indy ja Madde.
23. Tämänkin kirjoittaminen haastavaa, koska Madde kiipeää syliisi koko ajan ja haluaa hellyyttä. Ja kosketella naamaasi märällä pikku kuonolla.
24. Elämäsi on erilaista kuin ennen. Täynnä rakkautta, karvaa, lipaisuja, naurua, hellyyttä, lämpöä, ulkoilua ja iloa.





tiistai 2. elokuuta 2016

Ja taas Annan linkkivinkkinurkka!

Kemikaalit. Ihan kamalan mielenkiintoisia. Kirjaimellisesti. 

Tästä tekstinä Ylen juttu Ihmiskoe: 


Ja tästä ohjelmana A-studio:


Jutussa esiintyvän Noora Shinglerin Kemikaalicocktail -blogin löysin aikoinaan, kun minun olisi pitänyt lukea tenttiin yliopiston kirjastossa. Kielioppikirja sai jäädä pöydän nurkalle lojumaan, kun aloin ahmia blogin kirjoituksia siltä istumalta. Luin kunnes kirjasto sulkeutui ja jatkoin kotona pitkälle yöhön. Siitä kiinnostukseni ja tiedon janoni terveellistä ruokaa, puhdasta elämää ja luomua kohtaan sai valtavan potkun eteen päin. Ja sillä tiellä olen edelleen. 

torstai 7. heinäkuuta 2016

Ohjelmasuositus

Tomi Kokon 30 päivän ihmiskoe -dokkari oli silkkaa lehtivihreää, lähdevettä ja luomuruokaa ruokaintoilijan sielulleni. Riippumattoajattelija suosittelee sadepäivän viettoon: http://www.katsomo.fi/#!/jakso/613762?


Joskus on hyvä kolkutella isoilla ovilla ja kyseenalaistaa vanha ja tuttu. Kuva Pariisista muutaman vuoden takaa,

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Madde


Pienen pieni ruskea tassu.


Pienen pieni pehmeä kirsu.


Valtavan iso dumbokorva.


Sehän on Madde Madeleine!


Mitähän Indy Inkeri tykkää tästä entisen Romanian ruhtinattaren, nykyisen Kruununhaan kreivitär Madden ilmestymisestä elämäämme?



Jaiks! 

Kyllä. Tunnustan. Minusta on tullut hullu koiranainen. Hän, joka puhuu vain koiristaan. Hän, jolla on kiire koiriensa luo (Vaikka koirat vain nukkuvat tyytyväisinä kaikessa rauhassa kotona). Hän, jonka ääni kaikuu rappukäytävässä ja puhelitannia on jotakuinkin aina sama: Voi kultapienet, heiiii onpa kiva nähdä, oliko ikävä muruset tai tule tänne, tule vain, tule vain --hyyyyvääää tyttö!

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Tuplaonni

Tammikuussa sydämeni rutistui rusinaksi, kun näin nämä kuvat ja luin tämän tekstin Pelastetaan koirat Ry:n sivuilta.  Mietin Melinaa koko päivän ja illalla tunnustin Akille kyyneleet silmissä, etten saa tuota koiraa mielestäni. Aki sanoi, että miksei laitettaisi hänestä viestiä, ja niin sydän pamppailen jännityksestä kirjoitimme sähköpostin yhdistyksen yhteyshenkilölle -olisimme hyvin kiinnostuneita tarjoamaan Melinalle rakastavan kodin.

Jännitti aivan kauheasti, onko Melina mahdollisesti jo varattu. Sitten jännitti puhelinhaastattelu yhteyshenkilön kanssa. Sitten jännitti, että mitä me oikein olemme menneet tekemään. Sitten alkoi jännittää koiran odottaminen ja tulo.

Mutta sitten saimme puhelun, jossa kerrottiin Melinan odottavankin pentuja. Koiran kannalta ei olisi enää turvallista lentää Suomeen, vaan M menisikin Saksaan.  Monta viikkoa elimme epätietoisuudessa, kuinka pitkällä tiineys on ja voisiko kuitenkin olla mahdollista saada tämä koira meille. Koska halusimme koiralle vain parasta, sovimme, että etenemme totta kai koiran etu edellä ja jos ja kun tilanne niin vaatii, Melinalle etsitään Saksasta koti, sinne koira voidaan viedä tarhalta autolla.

Vaikka kaikki koirasta olikin siinä vaiheessa vain pääni sisällä, kaikki kuvitelmat, odotukset ja haaveet, tuntui Melinan menetys todella pahalta.

Kun olin muutaman viikon niellyt kyyneliä, varasimme Indymme sivuilta. Samalla sovimme yhdistyksen kanssa, että myös Melina pysyy varmuuden vuoksi meille varattuna, vaikka oli äärimmäisen epätodennäköistä, ettei M menisi Saksaan. Odotimme pientä mustaa Indy-pentuamme innolla ja malttamattomina.

Mutta sitten saimme puhelun. Pennut olivatkin jo syntyneet Romaniassa koiratarhalle, joten M olisikin tulossa Pelastetaan koirat Ry:n kautta Suomeen joka tapauksessa. Niin, mitäs nyt tehdään? 

Mietimme mukamas asiaa yön yli, vaikka tiesin heti puhelun jälkeen, ettei ole muuta mahdollisuutta kuin tarjota koti molemmille. Niin meille saapui ensin maaliskuussa pieni mustavalkoinen Indy ja nyt  M eli Madde. Madde, jota olemme odottaneet jo tammikuusta lähtien. Madde, joka jo kerran menetettiin ja itkettiin, tulee sittenkin kotiin.


Nyt pieni kauan kaivattu Maddemme on todella saapunut kotiin! Kotiin, jossa tämä pieni löytökoira on turvassa aina. Mitä nyt pieni musta paholaiskoiranpentu Inkkari vähän puree korvasta ja pakottaa leikkimään. Liikuttavasti Indy on kantanut pallon ja lintulelun Madden viereen ja tuijottaa vaativasti leiki kanssani tulokas.

Tänä aamuna saimme suuren onnen hetken, kun reissuväsymyksestään selvinnyt Madde vihdoin ja viimein leikki Indyn kanssa!


Madde on uskomattoman luituinen, herttainen, pehmeääkin pehmeämpi kaunosielu. Kuinka jonkun kuono voi olla niin silkkinen? Madde painaa päänsä usein vasten kasvojamme ja sivelee pienellä kuonollaan kasvot huolellisesi läpi. Hän on lempeä ja ihmisrakas. Madde ei pidä sateesta ja on jo oppinut, että koti on kiva paikka ja sinne kannattaa juosta rappuset ylös.  Ruoka on prinsessa Madeleinen mielestä ihanaa ja sitä on paras kytätä Indyn vierellä korvat terhakkaasti pystyssä. Hän näyttää miniatyyriselta sakanpaimenkoiralta. Tai noh...itseasiassa paremminkin kojootilta. 

Tämä oli pieni tarina siitä kuinka meistä tuli kohtalon oikusta hullu rescuekoiraperhe! Maailman onnellisin oikku.




Perhepotretit lentokentältä.

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Riippumattoajattelijan hiljaisuus

Hupsista! Mies-, nais- ja koiramuistiin ei ole kulunut kokonaista kuukautta ilman Riippumattoajattelijan yhtäkään kirjoitusta. Syy on helppo ja nopea nimetä: Indy Indiska Inkkari.

Ihana pieni musta maahanmuuttajamme, Romanian rottakoira, kenties Mustallamerellä seilanneen laivakoiran jälkeläinen antaa valtavasti iloa ja onnea, mutta vie siinä samalla kaiken huomioni ja aikani. Tuo pieni valkotassu myös varastaa yöuneni, koska Indy herää joka aamu viimeistään kuuden ja seitsemän välillä ja minä puolestani en ole oppinut menemään samassa suhteessa aiemmin nukkumaan. Ennen nukuin yössä aina vähintään 8-9 tuntia, Indyn tulon jälkeen olen zombeillut menemään 6 tunnin yöunilla. Kun koiranpentuelämään lisää vielä kaksi työtä, ei ole ihme, että hieman väsyttää. 

Havahduin tähän huhtikuun lopussa ja karsin toisen työn minimiin. Vaikka kuinka viihtyisi työssään, ei ole järkevää olla kolme kertaa viikossa kellonympäri duunissa. Varsinkin, kun koko sen ajan kaipaa kuitenkin kotiin karvakuonon viereen. Olen kyllä varsin höpsähtänyt koiranainen, tunnustan.


Kuinka kaunis, aurinkoinen ja lämmin olikaan toukokuu! 

lauantai 30. huhtikuuta 2016

Tykkään...

...kävelymatkastani töihin. Kaunis Kruunuhaka, kaunis Katajanokka, kaunis meri.


...olla ensimmäistä kertaa elämässä maanantaista-perjantaihin -työssä.
...työstäni koulun IP-ohjaajana. Ja tästä 7-vuotiaan pojan minulle tekemästä manikyyristä. En olisi koskaan itse osannut valita noin hienoja värejä.


...kevään valosta.


...Sir Elwoodin Hiljaiset värit -yhtyeen kappaleesta Neiti Kevät.






torstai 21. huhtikuuta 2016

Periaatteet ja todellisuus

Maaliskuu 2016: "Miun mielestä koira ei kyllä todellakaan saa olla sängyssä." 

Todellisuus huhtikuussa 2016:


Niin no, sopiihan hän väritykseltäänkin noihin lakanoihin niin hyvin.

Indy käy illalla kilttinä koirana omalle paikalleen nukkumaan. Aamuyöllä ihmisten syvimmän unen aikana hän hiipii sänkyyn meidän väliimme joko mahan päälle peiton alle tai selälleen pää tyynylle.

Toisaalta juuri nyt suurinta onnea on herätä pieni koiran kuono vasten poskea ja kuulla onnellinen tuhina kainalosta. Hus, periaattet, hus!


tiistai 5. huhtikuuta 2016

Mä olen tässä

Uutta musiikkia radioaalloille! Tästä linkistä  http://poptop10.radiosuomipop.fi/# pääsee äänestämään Mikko Harjun Mä olen tässä -kappaletta Radio Suomi Popin Top 10 -listalla! 

Äänestäminen on super helppoa. Klikkaile vain peukutuksia Mikon kohdalla (kappale ansaitsee ihan ne kaikki 40 käytettävissäsi olevaa peukkua ja tietysti vielä ne 10 lisätykkäystä, jotka saa jakamalla linkin Facebookissa ;)) 

Sehän on ihan selvä missä minä olen. Koira sylissä lattialla. Indy ja minä, me ollaan tässä.


perjantai 25. maaliskuuta 2016

Kruununhaan Indiana


Voi mikä blogihiljaisuus on vallannut Riippumatoajattelijan! Kuluvan viikon aikana siihen on ollut tavallista vilkkaampi, suloisempi, kauniimpi ja hauskempi syy kuten Instagramin puolelta on voinutkin huomata. Pieni tyttöpuolinen Indiana Jones seikkaili tiensä Romanialaisesta betonibunkkerista Kruununhakaan, Helsingin pikku Pariisiin. Nyt Indyn valkoiset etutassut tepsuttelevat rinnallamme Krunan katukivillä ja Itämeren rannoilla. 

Indy on pieni ja siro. Kiiltävä ja musta. Iloinen ja ystävällinen. Reipas ja herttainen. Hieman maailman äänet ja uudet ihmiset vielä jännittävät nuorta koiranalkua. Indy vasta opettelee koira- ja ihmismaailman tavoille ja siihen, että meihin ihmisiin voi luottaa ja, että tahdomme hänelle vain hyvää. Ja opetteleehan Indy Inkkari vasta siihenkin, että vierellä ei olekaan emo ja sisko. Ja että tämä on meidän lauman koti. Ja, että ulkona on tarkoitus käydä tarpeilla, ei kirjahyllyn edessä. Syli on Indystä maailman paras paikka nukkua. Pienet tassut kiipeävät heti syliin rauhoittumaan, kun siihen tarjoutuu mahdollisuus.
Voin kertoa, että tuo mahdollisuus tarjoutuu hänelle hyvin usein. 


Indy tuli meille Pelastetaan koirat ry:n koira-adoptoinnin kautta. Pitkään mielen syvissä sopukoissa salaa muhinut ajatus siitä, kuinka paljon iloa koira voisi tuoda elämään ja kuinka kaipaa vuorovaikutusta koiran kanssa, vei sormet näppämistöllä lopulta järjestön sivuille puolihuolimattomasti ja puolivahingossa ja ennen kaikkea ilman konkreettista ajatusta koiran hankkimisesta juuri nyt. 

Mutta miksi ei? Ei mitään syytä.

Adoptio ei sujunut ilman jännitystä, kyyneliä, pettymystä ja surua. Palataan tähän suruun ja sen muuttumiseen yllättäväksi iloksi myöhemmin omassa kirjoituksessa. Nyt on aika keskittyä noin viiden kuukauden ikäisen Indyn pentuaikaan. Ja nyt on aika antaa noille pienille naskalihampaille puruluu purtavaksi!


Hmmm...kukakohan on vienyt kaulaliinani?



perjantai 4. maaliskuuta 2016

Hyvä lehtijuttu, parempi mieli

Ihanan Maaseudun Tulevaisuuden nettisivuilla tänään ilmestynyt artikkeli "Yliö: Margariinin pakkosyöttö ei kuulu nyky-yhteiskuntaan" on paras lukemani lehtijuttu aikoihin. Artikkelin pääset lukemaan klikaamalla tätä. 

Tekee nimittäin Riippumattoajattelijalle pahaa katsoa vierestä, kun oppilaat levittävät iltapäivän välipalalla muovin näköistä ja hajuista margariiniä näkkileivän päälle. Se, että en heitä leviterasioita Itämereen, on osoitus uskomattomasta henkisestä voimavarasta, jota ihminen kantaa sisällään. 

Joskus ehkä ihmisten silmät avautuvat ja koulussa ja päiväkodeissa leivän päälle laitetaan oikeaa luomuvoita tai vaikkapa härkäpavuista tehtyä hummusta.. I have a dream!

Kuvan osoite

torstai 4. helmikuuta 2016

Gluteeniton pataleipä



Onhan se myönnettävä, että leipä on ihanaa. Rapea kuori, pehmeä sisus, päälle sulava voi... Kuola valuu jo pelkästä ajatuksesta, tunnustan.

Mutta harvemmin kaupan leipätiskillä törmää oikeasti hyvään leipään. Sellaiseen leipään, jossa ei ole turhia säilöntä- ja lisäaineita tai huonolaatuista öljyä. Siis oikeaan leipään. 

Leivän leipominen on aina tuntunut minusta työläältä. Olen myös uskonut, että koska minua ei ole vihitty Salaiseen Leivän Leipojien Kiltaan, en voisi onnistua, vaan tuloksena olisi jotain, mikä muistuttaisi enemmän rakennusmateriaalia kuin syötävää. Leivän leipominen on kasvanut mielessäni Mount Everestiksi. Kunnes kohtasin tämän reseptin ja vuori kutistui liukumäeksi!



Pataleipä on helppo ja nopea valmistaa. Tein leivän Viljatuotteen gluteenittomasta jauhoseoksesta, joka on aivan mainio seos tattaria, perunahiutaleita, pellavansiemeniä ja psylliumia.  Joukkoon lisäsin pari ruokalusikallista auringonkukansiemeniä ja lusikallisen hampunsiemeniä. 


Valmiin leivän päälle laitan lempiasioitani eli avokadoa, kananmunaa, lipstikkaa ja Herbamare-suolaa. Tai pelkkää voita.

tiistai 12. tammikuuta 2016

Tomaattikeitto avokadolla

Tomaattikeitto ja avokadoa (kahdelle nälkäiselle tai neljälle pienemmälle vatsalle)

2 porkkanaa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä

680g eli 1 pullo Biona tomaattikastiketta
4 aurinkokuivattua tomaattia
150ml kookosmaitoa

1 chilipalko tai 1/2 tl kuivattua chiliä
puolikkaan limen mehu
suolaa, mustapippuria
1 avokado (puolikas/syöjä)

tarjoiluun oliiviöljyä ja runsaasti korianteria




Keitä porkkanat ja sipulit pehmeiksi. Säästä keitinvettä keittoon noin 2,5 dl. Lisää joukkoon tomaattimurska, pilkotut aurinkokuivatut tomaatit, chili sekä suola ja pippuri.  Lisää joukkoon kookosmaito ja limen mehu. Anna kuumentua ja muhia hetki ja soseuta keitto sitten sileäksi.

Halkaise avokado, poista kivi. Viillä veitsellä avokadon hedelmälihaan ristikko ja kaavi näin syntyneet avokadon palaset lusikalla keittolautasen pohjalle. Kaada kuuma keitto avokadon päälle, silppua päälle paljon korianteria (paitsi, jos kuulut siihen 15% eurooppalaisista, jotka geneettisen perimänsä takia inhoavat korianterin makua) ja öliiviöljyä.

Tässä keitossa yhdistyy monta suosikkimakuani -tulinen chili, pehmeä kookos ja raikas korianteri. Sekä tietenkin ruokavalioni kestotähti, perustuskivi, luottoystävä ja lempilapsi avokado

tiistai 5. tammikuuta 2016

Portugalin herkkuja


Ensimmäisen viikon matkailija on aivan innoissaan paikallisesta ruoasta. Kuinka aitoja makuja! Niin ihanan yksinkertaista! Ah, kalaa! Kyllä, grillattua mustekalaa kiitos! Vaaleaa rapeaa leipää, nam!




Seuraavan viikon aluksi on pakko mennä intialaiseen ravintolaan ja tilata listan tulisin annos.

Kun on viikon syönyt niin, että hurjin mauste on valkoviinietikka, alkaa pikku hiljaa kaivata jotain muutakin. Kalaövereistä huolimatta arvostan suuresti portugalilaisen ruoan konstailmattomuutta.


En ole mikään perinteisten herkkujen ja leivonnaisten ystävä, mutta matkalla mukana on aina ihan erityinen matka-Anna, joka syö maassa maan tavalla eli ihan mitä vain. Portugalilaiset jos ketkä arvostavat leivonnaisia. Kahvilat notkuvat erilaisia herkkuja ja niitä syödään usein kahvin kaveriksi aamupalalla. Kummasti matka-Anna jaksaa lounaaseen saakka suklaacroissantilla ja maitokahvi galaolla.

Monella kaupungilla on oma nimikkoleivoksena. Lissabonin kuuluisin herkku, pastel de Belem, on nimetty kaupunginosan Belemin mukaan. Näitä lehtitaikinakuppeja, jotka on täytetty vanilijavanukkaalla söi leivoskriittinen Riippumattoajattelijakin kiltisti pitkin matkaa, vaikkei lehtitaikinanystävä olekaan.


Sintran perinneleivokset travesseiro ja queijadas olivat diplomaattisesti ilmaistuna hyvin, hyvin perinteisiä. Toinen lehtitaikinan sisään piilotettua kreemiä ja toinen rakeista uunipuuroa. Mieluummin nautiskelen ihan vain pelkän kahvin, kiitos.



Aveiron paikallinen leivos sen sijaan ei jää kahvikupin varjoon ihan helpolla. Kevyeltä marengilta näyttävä pienen pieni makupala huijaa herkutelijaa ulkonäöllään ja painaa kuin synti. Reseptin kehittelijöinä keskiajalla olivatkin nunnat, liekö sillä osansa asiassa. Ensimmäinen haukku paljastaa kirkkaankeltaisen pehmeän sisuksen. Ja viimeiseksi tuo haukkaus saikin jäädä.



Maku on nimittäin silkkaa raa'an kananmunan keltuaista ja sokeria. Synkäksi kutsutun keskiajan synkin puoli on juuri avatunut minulle. 

Monet Portugalilaiset ruoat ovat hyvin vaaleita värimaailmaltaan. Porton erikoisuudeksi noussut Francesinha on siitä mainio esimerkki. Tämä alla näkyvä ruokalaji sisältää, usko tai älä, kaikkea seuraavaksi luettelemiani asioita kahden paahtoleivän välissä: kokolihapihvi, kinkku, leikkele, pekoni.

Tämän isäksi Francesinha on kuorrutettu äärrimäisen huolellisesti runsaalla juustolla ja kananmunalla. Lisäksi ympärillä lepäävät ranskalaiset ja olutkastiketta. Huuhdellaan alas portugalilaisella Bock-oluella. Huh. Parhaan Francesinhan saa paikallisten vinkistä Cafe Santiagosta Rua Passos Manuelilta. Mene paikalle hyvin, hyvin nälkäisenä.