Hupsista! Mies-, nais- ja koiramuistiin ei ole kulunut kokonaista kuukautta ilman Riippumattoajattelijan yhtäkään kirjoitusta. Syy on helppo ja nopea nimetä: Indy Indiska Inkkari.
Ihana pieni musta maahanmuuttajamme, Romanian rottakoira, kenties Mustallamerellä seilanneen laivakoiran jälkeläinen antaa valtavasti iloa ja onnea, mutta vie siinä samalla kaiken huomioni ja aikani. Tuo pieni valkotassu myös varastaa yöuneni, koska Indy herää joka aamu viimeistään kuuden ja seitsemän välillä ja minä puolestani en ole oppinut menemään samassa suhteessa aiemmin nukkumaan. Ennen nukuin yössä aina vähintään 8-9 tuntia, Indyn tulon jälkeen olen zombeillut menemään 6 tunnin yöunilla. Kun koiranpentuelämään lisää vielä kaksi työtä, ei ole ihme, että hieman väsyttää.
Havahduin tähän huhtikuun lopussa ja karsin toisen työn minimiin. Vaikka kuinka viihtyisi työssään, ei ole järkevää olla kolme kertaa viikossa kellonympäri duunissa. Varsinkin, kun koko sen ajan kaipaa kuitenkin kotiin karvakuonon viereen. Olen kyllä varsin höpsähtänyt koiranainen, tunnustan.
Kuinka kaunis, aurinkoinen ja lämmin olikaan toukokuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti