On aika torstai-illan loppukevennyksen. Torstai oli toivoa ja työtä täynnä, mukava ja mainio päivä tosiaan. Pitäisi toki olla jo nukkumassa, mutta työkeikan jälkeen olen vielä liian pirteä. Ja aamulla väsyttää kuitenkin, koska klo 8.00 nojaan jo salaattibaarimme tiskiin Armaalla ja juonin suuren kahvikupillisen siemailua. Kokki pilkkoo puita savustamon uuniin ja odotan kielipitkällä sieltä tulevaa lohta...Toden totta Helsingin ydinkeskustassa on aito puilla lämpiävä savustusuuni. Oi sitä tuoksua, siinä tuoksuu kesä ja mökkiranta. No mutta, vielä ei ole aamu, vaan pian juon Taika -mukillisen valeriaanateetä ja luen muutaman sivun kirjaa.
Tässä äsken lupaamani loppukevennys, tai alkukevennys, koska kuitenkin luet tätä aamulla: Luontodokumentti
Kuvattu kaiketi Korvenkylän metsissä.
torstai 28. marraskuuta 2013
maanantai 25. marraskuuta 2013
Mikä marraskuu!
Kuinka kaunis voikaan olla marraskuu. Aurinko värittää talojen katot,
aamuisin Tokoinlahti suorastaan säkenöi, aamuaurinko talojen ja tornien takaa häikäisee. Kaksi venettä odottavat vielä laiturin kyljessä nostajiaan.
Keskuspuiston rauhassa oravat kapuavat pitkin puunrunkoja, kirkkaanvihreä sammal on saanut huurteisen valkoisen kuorrutteen, kirkas aurinko kurkistaa vielä matalalta.
Elämässä tarvitaan kauneutta, nauruja, pieniä kohtaamisia ihmisten kanssa. Minulla oli aamulla mukava kohtaaminen rappukäytävässäni. Samaan aikaa ovesta oli tulossa vanhempi mies, jota kiitin oven avaamisesta ja huikkasin jotain hyvästä ajoituksesta. Mies katsoi minua silmälasiensa takaa mietteliäästi ja kysyi: "Mistäs sinä siihen oikein tupsahdit?" Ajattelin miehen kysyvän mistä olen kotoisin, sillä sitä ihmiset minulta useimmien kysyvät. "Siis asutko tässä rapussa, kun en ole sinua ennen nähnyt?" Kerroin miehelle asuvani täällä, mutta lisäsin myös, että muutan kylläkin pian pois. "Ai no, siinä tapauksessa tervetuloa ja tervemenoa!", mies huikkasi oven sulkeutuessa.
Kuinka hyvä mieli tulikaan lyhestä, mutta persoonallisesta keskustelusta, jaksaa hymyilyttää nyt vielä illallakin. Pieniä tekoja, pieniä sanoja, mutta suuri vaikutus.
Luin eilen eräästä krjoituksesta elämänohjeen, yksinkertaisen, mutta lyömättömän: "Yritä olla hyvä ihminen. Heitä ei koskaan ole liikaa." Toisen ihmisen päivää voi valaista juttelemalla rappukäytävässä, hymyilemällä kassalla, katsomalla silmiin kohdatessa, kysymällä mitä kuuluu, kertomalla tarinan. Helppoa.
aamuisin Tokoinlahti suorastaan säkenöi, aamuaurinko talojen ja tornien takaa häikäisee. Kaksi venettä odottavat vielä laiturin kyljessä nostajiaan.
Keskuspuiston rauhassa oravat kapuavat pitkin puunrunkoja, kirkkaanvihreä sammal on saanut huurteisen valkoisen kuorrutteen, kirkas aurinko kurkistaa vielä matalalta.
Elämässä tarvitaan kauneutta, nauruja, pieniä kohtaamisia ihmisten kanssa. Minulla oli aamulla mukava kohtaaminen rappukäytävässäni. Samaan aikaa ovesta oli tulossa vanhempi mies, jota kiitin oven avaamisesta ja huikkasin jotain hyvästä ajoituksesta. Mies katsoi minua silmälasiensa takaa mietteliäästi ja kysyi: "Mistäs sinä siihen oikein tupsahdit?" Ajattelin miehen kysyvän mistä olen kotoisin, sillä sitä ihmiset minulta useimmien kysyvät. "Siis asutko tässä rapussa, kun en ole sinua ennen nähnyt?" Kerroin miehelle asuvani täällä, mutta lisäsin myös, että muutan kylläkin pian pois. "Ai no, siinä tapauksessa tervetuloa ja tervemenoa!", mies huikkasi oven sulkeutuessa.
Kuinka hyvä mieli tulikaan lyhestä, mutta persoonallisesta keskustelusta, jaksaa hymyilyttää nyt vielä illallakin. Pieniä tekoja, pieniä sanoja, mutta suuri vaikutus.
Luin eilen eräästä krjoituksesta elämänohjeen, yksinkertaisen, mutta lyömättömän: "Yritä olla hyvä ihminen. Heitä ei koskaan ole liikaa." Toisen ihmisen päivää voi valaista juttelemalla rappukäytävässä, hymyilemällä kassalla, katsomalla silmiin kohdatessa, kysymällä mitä kuuluu, kertomalla tarinan. Helppoa.
sunnuntai 24. marraskuuta 2013
Runoutta kauniiseen syksyyn
Saima Harmaja: Syysmetsässä
Oi loistoa syksyn metsän! Oi kirkasta voimaa sen!
Ylt'ympäri ruskeat rungot läpi havujen vehreyden,
märät kiiltävät lehdet mullassa ja kostea sammalmaa,
— en mitään maailmassa voi siten rakastaa.
Joka ainoan lehden kauneus koskee sydämeen,
joka mättään väliin silmäni jää kuin uuteen syvyyteen.
Ja havut hohtavat helmissään, ja haapa alaston
käsivartensa paljaat ja voimakkaat ylös tuuliin nostanut on. Tätä tuoksua syksyn mullan! Ei ole sen vahvempaa.
Oi loistoa syksyn metsän! Oi kirkasta voimaa sen!
Ylt'ympäri ruskeat rungot läpi havujen vehreyden,
märät kiiltävät lehdet mullassa ja kostea sammalmaa,
— en mitään maailmassa voi siten rakastaa.
Joka ainoan lehden kauneus koskee sydämeen,
joka mättään väliin silmäni jää kuin uuteen syvyyteen.
Ja havut hohtavat helmissään, ja haapa alaston
käsivartensa paljaat ja voimakkaat ylös tuuliin nostanut on. Tätä tuoksua syksyn mullan! Ei ole sen vahvempaa.
sunnuntai 17. marraskuuta 2013
Uudet tuulet
No matter what, no matter where, it's always home, if love is there.
Missä ja millainen se koti, jonka rakkaudella täyttää?
En malta odottaa, vaan intoilen jo: pääsen kotiin. Kristallikruunu ja minä pääsemme kotiin.
Palaan Vaalean sinisen puutalon pihalle, muutan talon toiseen päätyyn Keltaiseen puutaloon.
Kiitollinen olen elämälle, sattumalle, kohtalolle. Kun kolme vuotta sitten suunnittelin Helsinkiin muuttoa, haaveilin hulluissa haaveissani ja taivaanrannan maalailuissani nimenomaan keltaisessa puutalossa asumisesta. Ihan vitsilläni, se oli yksi Annan Salaisen Päänsisäisen Ihmemaan ajatuksista. Pitää olla varovainen mitä toivoo: elämä aukaisi ensin oven siniseen taloon, otti sieltä pois ja kenties tämä kaikki tapahtui, jotta päätyisin keltaiseen. Sinne minne pitikin?
Asioilla on tapana järjestyä.
On taaskin sunnuntai. Aurinkoa kuin keväällä, tuulta voimakasta ja puhdistavaa. Tuuli pyyhkii syksyn pois, tekee talvelle tilaa.
keskiviikko 13. marraskuuta 2013
Avokado
Yksi nerokkaimmista hedelmistä on avokado. Avokado sopii syötäväksi sellaisenaan, salaattiin, smoothieen, suklaamousseen, munakkaaseen, kasvohoidon osaksi naamioina -hei, mihin vain! Avokadon hyvät rasvat hellivät ihoa niin sisäisesti kuin ulkoisestikin käytettynä, se sisältää paljon kaliumia seka K- ja B-vitamiineja ja roppakaupalla mahtavia hivenaineita.
Varsinainen pikaruoka on halkaistu avoado, jonka päälle puristaa hieman sitruunamehua, kunnon ripaukset hyvää suolaa ja mustapippuria.
Liian raaka avokado kypsyy tuottamansa etyleenin ansiosta muovipussissa muutamassa päivässä, mukaan voi pakata kaveriksi vaikkapa banaanin tehostamaan kypsymistä. Joskus kuitenkin avokado pitäisi saada heti käyttöön eikä muovipussissa asumiselle olisi aikaa. Siihen sain hyvän vinkin kaverilta eilen: avokado kääritään huolellisesti folioon ja laitetaan 200-asteiseen uuniin 10-15-minuutiksi. Lämpö pistää etyleenin tuotannon vitosvaihteelle ja hedelmä kypsyy hetkessä käyttökuntoon.
Avokadon kiven voi myös istuttaa kukkaruukkun multaan ja saa päivien piristykseksi persoonallisen näköisen viherkasvin. Nuorempana huoneeni nurkassa huojui lopulta kattoon asti ulottunut Avokado. Kirjoitan sen nimen isolla, koska kiinnyn kasveihini aika paljon ja Hän todella oli Avokado isolla A:lla.
Varsinainen pikaruoka on halkaistu avoado, jonka päälle puristaa hieman sitruunamehua, kunnon ripaukset hyvää suolaa ja mustapippuria.
Liian raaka avokado kypsyy tuottamansa etyleenin ansiosta muovipussissa muutamassa päivässä, mukaan voi pakata kaveriksi vaikkapa banaanin tehostamaan kypsymistä. Joskus kuitenkin avokado pitäisi saada heti käyttöön eikä muovipussissa asumiselle olisi aikaa. Siihen sain hyvän vinkin kaverilta eilen: avokado kääritään huolellisesti folioon ja laitetaan 200-asteiseen uuniin 10-15-minuutiksi. Lämpö pistää etyleenin tuotannon vitosvaihteelle ja hedelmä kypsyy hetkessä käyttökuntoon.
Avokadon kiven voi myös istuttaa kukkaruukkun multaan ja saa päivien piristykseksi persoonallisen näköisen viherkasvin. Nuorempana huoneeni nurkassa huojui lopulta kattoon asti ulottunut Avokado. Kirjoitan sen nimen isolla, koska kiinnyn kasveihini aika paljon ja Hän todella oli Avokado isolla A:lla.
Tässä arkistojen kätköstä kuva maaliskuulta Benalmadenasta. Kuin buddhamaisen valaistumisen avokadon pikakypsytyksestä eilen, siksi tämä kuva.
sunnuntai 10. marraskuuta 2013
Isänpäivänä Isälle
"Kaikki haluaisivat sellaisen isän kuin Mufasa. Voimakkaan, ankaran, rakastavan, hellän, leikkisän, kunnioitusta herättävän, ylivoimaisen. Sellaisen, joka yli kaiken rakastaa lastaan, ja on valmis mihin tahansa tämän puolesta." (Katja Kallion kirjasta, jonka nimeä en muista. Löytyy Kaisan kirjahyllystä. Hienoin lähdeviite kautta kirjallisuushistorian)
tiistai 5. marraskuuta 2013
Tunnustuksia mustaherukkasmoothien äärellä
Ihmiseksi, joka ei syö leipää, syön yllättävän paljon leipää.
Ihmiseksi, joka ei juo kahvia, juon yllättävän paljon kahvia.
Ihmiseksi, joka syö aina aamupalan, syön yllättävän harvoin aamupalan.
Tänään menen Armaalle töihin vasta iltapäivällä, joten aion syödä aamupalan. Tosin syön aamupalani niin myöhään, että muut kutsuisivat sitä lounaaksi. Aamulla herättyäni minulle ei maistu ruoka muutamaan tuntiin, joten siksi aamupala on pikemminkin aamupäiväpala.
Aamulla on tärkeää juoda vettä. On järkevää herättää keho kunnon vesilasillisella heti, kun kömpii peittojen alta. Välillä on hyvä antaa tehoherätys keholle ja aineevaihdunnalle ja puristaa sitruunamehua kunnon luraus aamun vesilasilliseen. Sitten hieman (eli kunnon kulhollinen) teetä ja päivä voi alkaa!
Parasta mitä aamulla voi mielestäni syödä on kunnon täyteläinen smoothie. Tämän tiistain smoothie pitää sisällään 2 dl mustaviinimarjoja, 5 yön yli liotettua taatelia, 1 pienen avokadon, 1 sellerin varren ja ruokalusikallisen maca-jauhetta. Mustaherukka on ehdottomasti lempimarjani, voittaa mansikatkin mennen tullen vahvalla maullaan. Taatelit antavat makeutta, kuituja ja mm. K- ja C-vitamiinia, avokado täyteläisen rankenteen ja hyviä rasvoja ja selleri poistaa viikonlopun aika hankitut ylimääräiset nesteet kehosta...
Älä tee niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon. Syö aamulla jotakin, älä syö liikaa leipää, älä juo liikaa kahvia. Muuten, kaikista kolmesta alussa mainitsemastani tunnustuksesta voi syyttää töitä. Töissä on liian hyvää tuoretta itse leivottua leipää ja voita, liian hyvää kahvia, liian hyvää kahvia liian lähellä minua ja kaunista Iittalan kahvikuppia ja ennen töitä ei vielä maistu ruoka. Pitää varmaan ryhtyä taas opiskelijaksi, niin korjautuisvat nuokin asiat. Silloin hörpin zenmäisesti vihreää teetä, joka aamu join terveyssmoothien ja kahvia join kerran kuussa.
-Kuvittele tähän valokuva smoothiestani. Meinasin ottaa kuvan tietokoneen kuvaohjemalla, mutta koska kuvaussessio oli hyvin lähellä päättyä dramaattisesti siihen, että viehättävän väristä mustaherukkasmoothieta oli melkein pari desiä valkoisella näppäimistölläni, luovuin hankkeesta. Joskus on parempi vain käyttää mielikuvitusta.
Ihmiseksi, joka ei juo kahvia, juon yllättävän paljon kahvia.
Ihmiseksi, joka syö aina aamupalan, syön yllättävän harvoin aamupalan.
Tänään menen Armaalle töihin vasta iltapäivällä, joten aion syödä aamupalan. Tosin syön aamupalani niin myöhään, että muut kutsuisivat sitä lounaaksi. Aamulla herättyäni minulle ei maistu ruoka muutamaan tuntiin, joten siksi aamupala on pikemminkin aamupäiväpala.
Aamulla on tärkeää juoda vettä. On järkevää herättää keho kunnon vesilasillisella heti, kun kömpii peittojen alta. Välillä on hyvä antaa tehoherätys keholle ja aineevaihdunnalle ja puristaa sitruunamehua kunnon luraus aamun vesilasilliseen. Sitten hieman (eli kunnon kulhollinen) teetä ja päivä voi alkaa!
Parasta mitä aamulla voi mielestäni syödä on kunnon täyteläinen smoothie. Tämän tiistain smoothie pitää sisällään 2 dl mustaviinimarjoja, 5 yön yli liotettua taatelia, 1 pienen avokadon, 1 sellerin varren ja ruokalusikallisen maca-jauhetta. Mustaherukka on ehdottomasti lempimarjani, voittaa mansikatkin mennen tullen vahvalla maullaan. Taatelit antavat makeutta, kuituja ja mm. K- ja C-vitamiinia, avokado täyteläisen rankenteen ja hyviä rasvoja ja selleri poistaa viikonlopun aika hankitut ylimääräiset nesteet kehosta...
Älä tee niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon. Syö aamulla jotakin, älä syö liikaa leipää, älä juo liikaa kahvia. Muuten, kaikista kolmesta alussa mainitsemastani tunnustuksesta voi syyttää töitä. Töissä on liian hyvää tuoretta itse leivottua leipää ja voita, liian hyvää kahvia, liian hyvää kahvia liian lähellä minua ja kaunista Iittalan kahvikuppia ja ennen töitä ei vielä maistu ruoka. Pitää varmaan ryhtyä taas opiskelijaksi, niin korjautuisvat nuokin asiat. Silloin hörpin zenmäisesti vihreää teetä, joka aamu join terveyssmoothien ja kahvia join kerran kuussa.
-Kuvittele tähän valokuva smoothiestani. Meinasin ottaa kuvan tietokoneen kuvaohjemalla, mutta koska kuvaussessio oli hyvin lähellä päättyä dramaattisesti siihen, että viehättävän väristä mustaherukkasmoothieta oli melkein pari desiä valkoisella näppäimistölläni, luovuin hankkeesta. Joskus on parempi vain käyttää mielikuvitusta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)