Viimeisiä päiviä viedään! Tiistaista keskiviikkoon olimme valloittamassa Pyreneitä. Vaelsimme kahden päivän ajan uskomattoman kauniissa maisemissa. Parhaimmillaan kapusimme 2800 metrissä ja yöksi laskeuduimme telttailemaan Vall de Nùriaan. Matkaa taivaltaessamme saimme ihailla vesiputouksia, vapaana laiduntavia hevosia, kirmailevia varsoja, heinää rauhallisesti mussuttavia lehmiä vasikoineen, vehreitä laaksoja, lunta...Kuten kuvista näkyy, ajattelin ensin kävellä koko matkan puolialasti ("koska on kesäkuun loppu Espanjassa, niin minähän en laita takkia enää päälle"), mutta huipulla myönnyin pukeutumaan, kun vastaan alkoi tulla vaeltajia kokovartalo-GoreTexissa...Mitkä maisemat, mikä ilma, mitkä värit ja mikä kirkkaus! Mitkä rakkulat jaloissa, mikä auringon paahde, mikä jano, mikä jumitus pohkeissa! Toisena pävänä jopa minusta, Anna the Auringonpalvojasta, auringon paahde vuorilla yhdistettynä 8 tunnin vaellukseen meinasi viedä voiton. Mutta tulipahan vuoret valloitettua!

Ensi keskiviikkona lentomme nousee jo aamuvarhaisella kohti pohjoista, joten kolkuttelen kotiovella näillä näkymin keskiviikkoiltana, viimeistään torstaina. Merivesi ja etelän aurinko ovat vaalentaneet hiuksia, mutta ehkä äänestä tunnistatte!