Myönnän, etten aluksi ollut kovinkaan innostunut ajatuksesta vuorille lähdöstä. Kuulin, että siellä on vielä kylmää ja yöllä lämpötila horjuu nollan tuntumassa..Mutta heti tallustettuamme polkua pitkin ylemmäs, olin myyty: olimme saapuneet uskomattoman idylliseen Teletappilaaksoon! Soliseva puro, vihreä pehmeä nurmi, kirkaat kukkaset nurmipedillä ja kirkas valo olivat kuin suoraan Teletappien lavasteista.
Tässä kuvassa pullotan vuoristolähteestä pulppuavaa vettä. Kylmää, raikasta, puhdasta eliksiiriä. Kaupungin vesijohtoveden jälkeen lähdevesi maistui paremmalta kuin kallein cava. En viitsi edes ajatella kaupungissa juomani veden alumiini-, kloori-,ja raskasmetallijäämiä. Vaikka suomalaisen vesijohtoveden laatu on esimerkiksi Espanjan kaupunkien johtoveteen verrattuna puhdasta ja laadukasta, olisi jokaisen parasta hankkia vetensä oikeasta lähteestä. Putkistosta ja puhdistuksesta kertyy veteen kuitenkin kaikenlaista. Vesijohtoveden voi puhdistaa myös suodatinkannulla, jollaisen kyllä vielä hankin. Lähdevesi on hyvä säilyttää tummassa lasipullossa. Kuvassa kerään vettä muovipulloon, koska se on kevyempi kantaa kuin lasinen. Muutoin en enää muovisiin pulloihin koske, sillä en halua juoda vettäni muovista liuonneilla aineilla höystettynä. Muutenkin pyrin karsimaan kaiken muovin elämästäni, sen sisältämien muun muassa hormonitoimintaa häiritsevien yhdisteiden takia. Jep, nyt meni jälleen hieman asian ohi ja saarnamiehen puheiksi:) Nämä vesijutut ja muoviasiat on vaan niin mielenkiintoisia ja olin aivan innoissani tuosta lähteestä! Ja vesi on kuitenkin olennainen osa kokonaisvaltaista hyvinvointia... Juu, nyt takaisin Pyreneille:
Tällä harjanteella vaeltajan voimat alkoivat olla jo aika vähissä. Näky ei suoranaisesti rohkaissut...
Jalat ylös! Lepo voi tuntua niiiin hyvältä.
Fintelligensin ja Lauri Tähkän sanoin: Mä en tiedä teistä, mutta meille matka on määränpää...
Hei, lupasin tuoda tuliaisiksi auringon ja lämmön. Kuten huomaatte, sanani pitää! Huomenna taidankin ripustaa riippukeinuni omenapuiden väliin. Katselen vanhojen oksien välistä sinisellä taivaalle, tuoksuttelen, luen ja ajattelen. Suunnittelen tulevaisuutta ja syksyä.
Aion jatkaa vielä tämän blogin kirjoittlemista. Ehkäpä silloin tällöin, kunhan maltan pysähtyä koneelle, ilmestyy sivuille uutta katseltavaa tai luettevaa. Blogi saa olla kutsumukseni leikkikenttä. Toivottavasti kirjoittelen tänne kesällä ravitsemuksesta, terveydestä ja herkkuresepteistä! Lähiaikoina voisin lisätä sivuille vaikkapa Johannan toivoman idätysoppaan ja ehkäpä myös ikavalkisminakin tunnetun ruoka- ja hyvinvointifilosofiani peruspilarit..
Nyt nukkumaan, jotta saan nauttia päivän parhaasta hetkestä: varhaisesta kesäaamusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti