Keittiössämme, korkealla aivan katon rajassa, asustelee pieni vähemmistö espanjalaisia. Voi, kaiken tämän katalonialaisuuden keskellä! Istuessani sohvalla illan hämärässä tuosta pienestä syvennyksestä korviini kantautuu espanjalaisen kitaran kiihkeä rytmi, punaiset helmat liehuvat ja korkokengät lyövät napakasti tahtia...sunnuntai 21. helmikuuta 2010
Pieniä juttuja...
Keittiössämme, korkealla aivan katon rajassa, asustelee pieni vähemmistö espanjalaisia. Voi, kaiken tämän katalonialaisuuden keskellä! Istuessani sohvalla illan hämärässä tuosta pienestä syvennyksestä korviini kantautuu espanjalaisen kitaran kiihkeä rytmi, punaiset helmat liehuvat ja korkokengät lyövät napakasti tahtia...
perjantai 19. helmikuuta 2010
Näkymiä terassilta
Gironan herkullisen värikkäät talot alkavat vaikuttaa minuun: tekee mieli pukea jotakin keltaista päälle! Ja itse asiassa Lady in Blackin yllä on nytkin punainen villapaita...Qué pasa?Kylmän päivän loisto löytö ulkokirpparilta l'Estartista. Terassillamme kasvaa hauskoja kasveja: mehevä pastellisävyinen mehikasvi, kaktuksia ja sitruunapuu! Sitruunapuu on kyllä ylivoimainen suosikkini. Suunnitteilla olisi hankkia hieman multaa ja istuttaa salaattia ja ehkäpä muutamia yrttejä kasvamaan...Kuvassa kauimmaisena näkyvä punainen rautasilta on Eiffel-tornin suunnittelijan Gustav Eiffelin kynästä ja käsistä.
Tervetuloa sisälle la casaan!
Makuuhuoneen katto. Se oli kuin piste i:n päälle, kun kävimme katsomassa asuntoa ensimmäistä kertaa. Vanhat tiilit ja vanhat parrut ovat kauniisti näkyvissä ja muistuttavat historiasta. Niitä pieniä, mutta ah niin tärkeitä asioita! Niin...ja korkeuksista tuijottaa yötä päivää flamencotanssija Joaquin Cortes...
Vastakkaiselta seinältä saa katseen espanjalaisen kitaramusiikin suurelta gurulta, Paco de Lucíalta. Jostain tuntemattomasta syystä minulla on aamuisin kummallinen, pakonomainen tarve tanssia flamencoa espanjalaisen kitaran soidessa...
Makuuhuoneen ovet aukeavat pienelle ranskalaiselle parvekkeelle, jonka alla kulkee carrer de Ballesteries. Aivan vastapäätä asuntoa on ikivanhalta ja autiolta näyttävä harmaa rakennus, josta löytyvät lähimmät naapurimme. Vaikuttavat ihan mukavilta ja yritän pitää heihin hyvät välit, sillä olisi tärkeää saada kontakti paikallisiin asukkaisiin. Aika puheliaita ovat, mutta en kyllä saa mitään selvää niiden puheesta. Tervehdimme kuitenkin aamuisin kohteliaasti toisiamme. Kuvat näkymästä molempiin suuntiin ja naapureista alla:
Vastakkaiselta seinältä saa katseen espanjalaisen kitaramusiikin suurelta gurulta, Paco de Lucíalta. Jostain tuntemattomasta syystä minulla on aamuisin kummallinen, pakonomainen tarve tanssia flamencoa espanjalaisen kitaran soidessa...
Makuuhuoneen ovet aukeavat pienelle ranskalaiselle parvekkeelle, jonka alla kulkee carrer de Ballesteries. Aivan vastapäätä asuntoa on ikivanhalta ja autiolta näyttävä harmaa rakennus, josta löytyvät lähimmät naapurimme. Vaikuttavat ihan mukavilta ja yritän pitää heihin hyvät välit, sillä olisi tärkeää saada kontakti paikallisiin asukkaisiin. Aika puheliaita ovat, mutta en kyllä saa mitään selvää niiden puheesta. Tervehdimme kuitenkin aamuisin kohteliaasti toisiamme. Kuvat näkymästä molempiin suuntiin ja naapureista alla:
La casa
Hola! Tässä muutamia kuvia asunnosta. La casa sijaitsee Gironan vanhassa kaupungissa, kaupunginosassa nimeltä Barri Vell, jonka voisi kääntää tarkoittavan vanhaa naapurustoa. Hassu kokemus asua postikorttimaisemassa. Matkamuistomyymälät pullistelevat kortteja, magneetteja, viivottimia ja kaikenlaisia turhia tavaroita, joissa useimmissa näkyy meidän pikku kotimme. Pitäisi muistaa aina ennen parvekkeelle menoa hieman laittautua -tai edes esimerkiksi pukea jotain päälle- sillä useimmiten joen toisella puolella tai lähimmällä sillalla on joku ottamassa valokuvaa maisemastamme.
Nämä lämpimän punaisen ja keltaisen eri sävyissä vaihtelevat talot rakennettiin 1800-luvulla. Ranskalaiset piirittivät kaupunkia vuonna 1809 seitsemän kuukauden ajan ja osittain tuhoutuneen kaupungin muurin tilalle, aivan l'Onyar joen päälle roikkumaan, rakennettiin nämä talot, jotka ovat nykyään ikään kuin Gironan kasvot.
tiistai 16. helmikuuta 2010
Romesco
Romesco
Onkohan ruokaa, johon romesco –kastike ei sopisi...? Tuskin. Herkullinen, nopea ja helppo valmistaa ja mikä parasta: kypsentämätön eli raakaruokaa. Kypsentäessä ruoka muuttaa aina muotoaan ja menettää osan ravintoaineista. Siksi olisi hyvä syödä mahdollisimman paljon raakaruokaa, tai ainakin jättää kypsentäessä esimerkiksi kasvikset al dente -hampaille vähän hommia! Syksyllä pääsin aika hyvin raakaruoan ja sen tuoman hyvän olon ja energian makuun, mutta täällä reissussa se on olosuhteiden pakosta jäänyt vähemmälle. Toki viherpirtelö ja salaatit ovat täälläkin päivittäisiä herkkuja! Ja raakasushin ainekset ovat jo odottamassa inspiraation puuskaa. Voi, kun saisi vielä tehtyä raakasuklaata...Vaan ei taida onnistua, raw-meininki ei ole yleistynyt vielä täällä, joten kaakaopapuja pitäisi ehkä lähteä hakemaan itse Ecuadorista. Mutta nyt takaisin romescoon:
Maistoin romescoa yhdessä calçotsien kanssa kurssilla introducción a la gastronomia catalan, jossa kokki (hmm...kuva yllä...) piti meille demonstraation perinteisimmistä katalonialaisista ruoista. Calçots eli grillatut pienet sipulit, jotka ovat juuri tämän vuodenajan sesonkiherkkua, dipattiin tähän kastikkeeseen. Tekniikka haltuun: kuori ensimmäinen paahdettu ja luultavasti nokinen kerros sipulista, ota hyvä takakeno, pidä niska pitkänä ja tiputa käsi ojossa romescoon kastettu pitkä sipuli suuhun! Pyyhi kastike poskilta ja paidalta –ja uuden sipulin kimppuun!
Kastike on helppo valmistaa, itse vähän oikaisin alkuperäistä reseptiä, koska halusin maistaa omatekoista kastiketta heti.
Alkuperäinen resepti:
Manteleita
Hasselpähkinöitä
Tomaatteja (kypsytetty uunissa)
Kuivattua makeaa paprikaa
Oliiviöljyä
Suolaa
Valkosipulia (hieman paahdettuna tai raakana)
Viinietikkaa
Alkuperäisessä ohjeessa makeista kuivatuista paprikoista (joita oli liotettu yön yli) kaavittiin kastikkeeseen sisus, samoin kuin uunissa hieman pehmitetyistä tomaateista. Itse tosiaan poikkesin oikopolulle ja tein kastikkeen näin:
Raaka versio:
Manteleita
Hasselpähkinöitä (itse taisin käyttää saksanpähkinöitä)
Tomaatteja (ihan raakana vaan)
Punaista paprikaa
Öljyä (jotain kylmäpuristettua ja luomua, rypsi, oliivi...)
Ruususuolaa (tai muuta puhdistamatonta, laadukasta suolaa, esim. Urtekramin merisuola)
Valkosipulia
Viinietikkaa pikku loraus
Ainekset tehosekoittimessa tai tehokkaalla sauvasekoittimella sekaisin ja kastike on valmis maistettavaksi! Jos ehdit, voisi pähkinöitä liottaa ennen käyttöä. Mielellään vaikkapa yön yli, mutta myös muutama tunti on askel oikeaan suuntaan. Liottaessa pähkinät alkavat ikään kuin elää, niiden ravintoainepitoisuus kasvaa, entyymitoiminta herää ja entsyymien estäjät poistuvat, joten kroppamme käyttää pähkinät ja siemenet tehokkaammin hyödykseen.
Romesco maistuu esimerkiksi dippinä kasvisten kanssa, salaatinkastikkeena, (manteli-)leivän päällä, pastakastikkeena...ihan minä kastikkeena vain! Itse olen kokeilllut myös kastikkeen syömistä lusikalla suoraan astiasta, toimii. Mukava makeahko ja täyteläinen maku, jota voi vaihdella esim. viinietikan avulla tai ripauttaa kastikkeeseen kunnolla chiliä. Chili tehostaa kivasti ravintoaineiden imeytymistä ja saa aineenvaihdunnan hyrräämään ilosta. Tavallisesti en syö hiilihydraatteja kovinkaan paljon, joten pasta ei kuulu jokapäiväiseen (tai itse asiassa jokavuotiseen) ruokavaliooni, mutta Andorrasta ostettu luomuspagetti sai kaverikseen tämän kastikkeen höystettynä sienillä ja sipulilla. Seuraavaksi testaan spelttipastan. Joo, ei hätää, nyt loppui ruokapropaganda, hetkeksi!
P.S Kaikkien kokkien suojelupyhimys on Sant Lorenz. Ravintolakoulussa, jossa vierailimme, seisoi liesituulettimen päällä Sant Lorenzin patsas. Eli pyydäpä Lorelta suojelusta ja ala kokkailemaan, Herran –Loren- haltuun!
Onkohan ruokaa, johon romesco –kastike ei sopisi...? Tuskin. Herkullinen, nopea ja helppo valmistaa ja mikä parasta: kypsentämätön eli raakaruokaa. Kypsentäessä ruoka muuttaa aina muotoaan ja menettää osan ravintoaineista. Siksi olisi hyvä syödä mahdollisimman paljon raakaruokaa, tai ainakin jättää kypsentäessä esimerkiksi kasvikset al dente -hampaille vähän hommia! Syksyllä pääsin aika hyvin raakaruoan ja sen tuoman hyvän olon ja energian makuun, mutta täällä reissussa se on olosuhteiden pakosta jäänyt vähemmälle. Toki viherpirtelö ja salaatit ovat täälläkin päivittäisiä herkkuja! Ja raakasushin ainekset ovat jo odottamassa inspiraation puuskaa. Voi, kun saisi vielä tehtyä raakasuklaata...Vaan ei taida onnistua, raw-meininki ei ole yleistynyt vielä täällä, joten kaakaopapuja pitäisi ehkä lähteä hakemaan itse Ecuadorista. Mutta nyt takaisin romescoon:
Maistoin romescoa yhdessä calçotsien kanssa kurssilla introducción a la gastronomia catalan, jossa kokki (hmm...kuva yllä...) piti meille demonstraation perinteisimmistä katalonialaisista ruoista. Calçots eli grillatut pienet sipulit, jotka ovat juuri tämän vuodenajan sesonkiherkkua, dipattiin tähän kastikkeeseen. Tekniikka haltuun: kuori ensimmäinen paahdettu ja luultavasti nokinen kerros sipulista, ota hyvä takakeno, pidä niska pitkänä ja tiputa käsi ojossa romescoon kastettu pitkä sipuli suuhun! Pyyhi kastike poskilta ja paidalta –ja uuden sipulin kimppuun!
Kastike on helppo valmistaa, itse vähän oikaisin alkuperäistä reseptiä, koska halusin maistaa omatekoista kastiketta heti.
Alkuperäinen resepti:
Manteleita
Hasselpähkinöitä
Tomaatteja (kypsytetty uunissa)
Kuivattua makeaa paprikaa
Oliiviöljyä
Suolaa
Valkosipulia (hieman paahdettuna tai raakana)
Viinietikkaa
Alkuperäisessä ohjeessa makeista kuivatuista paprikoista (joita oli liotettu yön yli) kaavittiin kastikkeeseen sisus, samoin kuin uunissa hieman pehmitetyistä tomaateista. Itse tosiaan poikkesin oikopolulle ja tein kastikkeen näin:
Raaka versio:
Manteleita
Hasselpähkinöitä (itse taisin käyttää saksanpähkinöitä)
Tomaatteja (ihan raakana vaan)
Punaista paprikaa
Öljyä (jotain kylmäpuristettua ja luomua, rypsi, oliivi...)
Ruususuolaa (tai muuta puhdistamatonta, laadukasta suolaa, esim. Urtekramin merisuola)
Valkosipulia
Viinietikkaa pikku loraus
Ainekset tehosekoittimessa tai tehokkaalla sauvasekoittimella sekaisin ja kastike on valmis maistettavaksi! Jos ehdit, voisi pähkinöitä liottaa ennen käyttöä. Mielellään vaikkapa yön yli, mutta myös muutama tunti on askel oikeaan suuntaan. Liottaessa pähkinät alkavat ikään kuin elää, niiden ravintoainepitoisuus kasvaa, entyymitoiminta herää ja entsyymien estäjät poistuvat, joten kroppamme käyttää pähkinät ja siemenet tehokkaammin hyödykseen.
Romesco maistuu esimerkiksi dippinä kasvisten kanssa, salaatinkastikkeena, (manteli-)leivän päällä, pastakastikkeena...ihan minä kastikkeena vain! Itse olen kokeilllut myös kastikkeen syömistä lusikalla suoraan astiasta, toimii. Mukava makeahko ja täyteläinen maku, jota voi vaihdella esim. viinietikan avulla tai ripauttaa kastikkeeseen kunnolla chiliä. Chili tehostaa kivasti ravintoaineiden imeytymistä ja saa aineenvaihdunnan hyrräämään ilosta. Tavallisesti en syö hiilihydraatteja kovinkaan paljon, joten pasta ei kuulu jokapäiväiseen (tai itse asiassa jokavuotiseen) ruokavaliooni, mutta Andorrasta ostettu luomuspagetti sai kaverikseen tämän kastikkeen höystettynä sienillä ja sipulilla. Seuraavaksi testaan spelttipastan. Joo, ei hätää, nyt loppui ruokapropaganda, hetkeksi!
P.S Kaikkien kokkien suojelupyhimys on Sant Lorenz. Ravintolakoulussa, jossa vierailimme, seisoi liesituulettimen päällä Sant Lorenzin patsas. Eli pyydäpä Lorelta suojelusta ja ala kokkailemaan, Herran –Loren- haltuun!
perjantai 12. helmikuuta 2010
torstai 11. helmikuuta 2010
Sekalaisia kuvia osa 2
"Hetkeksi en sulle RUPIA, iäksi en sulle kelepaa..." (lukeehan Lauri tätä blogia, lukeehan..)
Hei, isä, onkohan emokallio jossain lähellä? Eikös tämä näytä vähän niiltä meidän keräämiltä kiviltä?
Jaksaa, jaksaa...
Hei, isä, onkohan emokallio jossain lähellä? Eikös tämä näytä vähän niiltä meidän keräämiltä kiviltä?Sekalaisia kuvia osa 1
Sekalaisia kuvia matkan varrelta, sekalaisessa seurassa. Ylimmäisessä kuvassa opisikelijoiden päivittäistä taukojumppaa yliopistolla. No, ei vaineskaan, vaan kuvassa seisoo tukevasti castell, ihmistorni, jota opiskelijat treenasivat oikeustieteellisen aulassa. Castell on Katalonian alueella perinteeksi muodostunut tapa, johon itsekin pääsen tutustumaan varsin läheisesti.
Olin eilen castellereiden harjoituksissa Saltissa. Päälle puettiin kauluspaita, vyötärön ympärille kiedottiin tiukkaan iso musta huivi, kengät nurkkaan ja ottamaan lähikontaktia paikallisiin...onneksi niskaani ei kiivennyt Jordi, vaan noin 4-vuotias Sandra kapusi selkääni pitkin kuin pieni apina hartioille horjumaan. Koska puhun ja ymmärrän katalaania vain una mica, havahduin tilanteeseen, jossa kiipesin ilman tukea seisomaan katalaanin hartioille: katse eteen ja kädet ylös!
Alla olevassa osoitteesta löytyy kauniita kuvia torneista:
Juu.. tämä ryhmä ei kokoa noin huimia, jopa 7-kerroksisia torneja, vaan pysyttelee yksinkertaisemmissa versioissa. Ei näytä huimaavan lasten päitä, kun kapuavat pitkin kolmea selkää ylös seisomaan...
Castellereiden motto kuuluu: "Força, equilibri, valor i seny" (Strength, balance, courage and reason). Kuullostaa hyvältä!
sunnuntai 7. helmikuuta 2010
Kuukausi ja yksi päivä reissussa...
...On ihmetelty Andorran rinteitä ja alennusmyyntejä, laskeuduttu alas Pyreneiltä pitkin mutkittelevia serpentiiniteitä, ajeltu pitkin Ranskan rajaa hedelmäviljelysten ohi, ihasteltu Costa Bravan karun kauniita kalliorantoja...
...On käyskennelty Gironan vanhassa kaupungissa vailla päämäärää ja juotu kahvilassa cafe amb llet ja nautiskeltu lähikuppilassa ihana mausteinen ayurvedatee...
...On kipitetty kiireessä aamulla kaupungin toiselle puolelle kielikurssille, on raahauduttu väsyneenä kielikurssilta kulttuuriluennolle ja kaupan kautta kotiin pää valmiina räjähtämään, jos sille lastataan vielä yksikin uusi katalaanini sana...
...On opeteltu sanomaan: Sóc l'Anna, sóc de Finlandia...Què vol dir? Que pot parlar més a poc a poc, si us plau...
...On etsitty tiskiharjaa, on etsitty kookosöljyä, on kaivattu suolaamattomia ja paahtamattomia pähkinöitä, on kaivattu suomalaisia marjoja...
...On ihasteltu kauppahallin värikkäitä vihanneksia, houkuttelevia hedelmiä ja erikoisennäköisiä kaloja ja mietitty mitä niistä voisi valmistaa...
...On saatu maistuva introducció a la gastronomia catalan. On tutustuttu katalonialaisen keittiön saloihin maistelemalla botifarroja (makkaroita), truita de patata i ceba (peruna-sipuli-munakas), escalivada amb anxover (uunikasviksia ja anjovista), pa amb tomàquet (leipää, johon on hierottu tomattia, suolaa ja oliiviöljyä), calçots amb salsa romesco (ah, ihanaa...ikään kuin grillattuja/kypsytettyjä kevätsipuleita, jotka nautitaan dippaamalla romesco-kastikkeeseen)..ja on annettu jälkiruoan, crema catalanan sulaa suussa...
...On syöty katalonialaisten perheiden ihanassa vieraanvaraisessa seurassa ihania perinteisiä ruokia. On ihastuttu vuohenmaitojogurttiin, juustoihin ja ihanaan pan de figaan eli kuivattuun viikuna-manteli ”leipään”..
..On ihasteltua Onyar –joen ja värikkäiden talojen maisemaa terassilta ja nautittu tammikuun lämmittävästä auringosta...
...On kuunneltu katedraalin kelloja...aamulla...päivällä...yöllä...Katedraalin kellot olivat ennen monien ihmisten ainoa kello, joten ne soivat aina kertoen kaupunkilaisille ajan. Kuudelta kellot kumahtelevat siis kuusi kertaa ja kello seitsemältä seitsemän kertaa...Ja mikä parasta: yöllä kello kaksitoista 24 kertaa. Ensin kellot soivat 12 kertaa, ikään kuin varoitukseksi, että kello on pian tasan, ja parin minuutin päästä toiset 12 kertaa! Ja aamulla kello viisi kellot soivat jälleen. On ehkä lainattava kirjastosta Kenelle kellot soivat.
...On käyskennelty Gironan vanhassa kaupungissa vailla päämäärää ja juotu kahvilassa cafe amb llet ja nautiskeltu lähikuppilassa ihana mausteinen ayurvedatee...
...On kipitetty kiireessä aamulla kaupungin toiselle puolelle kielikurssille, on raahauduttu väsyneenä kielikurssilta kulttuuriluennolle ja kaupan kautta kotiin pää valmiina räjähtämään, jos sille lastataan vielä yksikin uusi katalaanini sana...
...On opeteltu sanomaan: Sóc l'Anna, sóc de Finlandia...Què vol dir? Que pot parlar més a poc a poc, si us plau...
...On etsitty tiskiharjaa, on etsitty kookosöljyä, on kaivattu suolaamattomia ja paahtamattomia pähkinöitä, on kaivattu suomalaisia marjoja...
...On ihasteltu kauppahallin värikkäitä vihanneksia, houkuttelevia hedelmiä ja erikoisennäköisiä kaloja ja mietitty mitä niistä voisi valmistaa...
...On saatu maistuva introducció a la gastronomia catalan. On tutustuttu katalonialaisen keittiön saloihin maistelemalla botifarroja (makkaroita), truita de patata i ceba (peruna-sipuli-munakas), escalivada amb anxover (uunikasviksia ja anjovista), pa amb tomàquet (leipää, johon on hierottu tomattia, suolaa ja oliiviöljyä), calçots amb salsa romesco (ah, ihanaa...ikään kuin grillattuja/kypsytettyjä kevätsipuleita, jotka nautitaan dippaamalla romesco-kastikkeeseen)..ja on annettu jälkiruoan, crema catalanan sulaa suussa...
...On syöty katalonialaisten perheiden ihanassa vieraanvaraisessa seurassa ihania perinteisiä ruokia. On ihastuttu vuohenmaitojogurttiin, juustoihin ja ihanaan pan de figaan eli kuivattuun viikuna-manteli ”leipään”..
..On ihasteltua Onyar –joen ja värikkäiden talojen maisemaa terassilta ja nautittu tammikuun lämmittävästä auringosta...
...On kuunneltu katedraalin kelloja...aamulla...päivällä...yöllä...Katedraalin kellot olivat ennen monien ihmisten ainoa kello, joten ne soivat aina kertoen kaupunkilaisille ajan. Kuudelta kellot kumahtelevat siis kuusi kertaa ja kello seitsemältä seitsemän kertaa...Ja mikä parasta: yöllä kello kaksitoista 24 kertaa. Ensin kellot soivat 12 kertaa, ikään kuin varoitukseksi, että kello on pian tasan, ja parin minuutin päästä toiset 12 kertaa! Ja aamulla kello viisi kellot soivat jälleen. On ehkä lainattava kirjastosta Kenelle kellot soivat.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)