Yöpymispaikoissa, casa particulareissa, nautittu kuubalainen aamupala noudatteli joka aamu samanlaista, sanoisinko toimivaa ja herkullista kaavaa: kahvia, munakas, vaaleaa leipää, voita, marmeladia tai hilloa, hedelmiä ja guava-pirtelö. Havannan vanhassa kaupungissa aamupalaa etsivän kannattaa suunnata askeleensa Cafe Santo Domingoon. Siellä kaupunkiin tutustuva matkailija saa takuulla edullisesti vatsansa täyteen herkkuja, täytettyjä sämpylöitä, guava-smoothieta ja kahvia.
Kuubalaisen keskivartalon salaisuuus piilee luultavasti leivonnaisissa. Tasaisella tahdilla nautitut sokeri-jauho-leivonnaiset siirtynevät samanlaisella tahdilla tukevoittamaan vatsanseutua muodostaen sanoisinko tyypillisen paikallisen vartalomallin....
Viikon aikana söimme enemmän hummeria ja katkarapuja kuin tavalliseti koko vuoden aikana. Ruoan kanssa tarjotut friteeratut ruokabanaanilastut veivät kielen mennessään.
Houkuttelisi perustaa Helsinkiin havannalainen baari. Tiski ja baarikaapit tiskin takana olisivat aivat tyhjt lukuun ottamatta kolmea rommipulloa. Kuubalainen ravintola puolestaan antaisi kokille mahdollisuuden improvisointiin: annetaan menu asiakkaan eteen ja vasta tilausta tehdessä asiakkaalle selviää, ettei mitään listalla olevia annoksia ole saatavilla, on vain yksi annos. Tadaa, eipähän tarvitse tehdä vaikeita valintoja.
En ole häävi ruokakuvaaja. Tai tiedä vaikka olisinkin, mutta kun ehdin aina syödä ruokani ennen kuin muistan ikuistaa sen. Harjoittelen sitä seuraavalla reissulla.
 |
| Joskus matkalla pitää hieman tinkiä periaateistaan. |
 |
| Taustalla vahtikoira Tukobell. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti