Nelisen vuotta sitten hengitin Gironan ikiaikaisen kaupungin henkeä ja imin itseeni Gironan katedraalin kellojen kuminan voimaa.
Kenelle kellot soivat, mietin.
Kuubassa katselin samaa voimaa antavaa merta, jota Hemingway aikoinaan on katsellaan tutkinut. Sattumalta päädyin kuuntelemaan tämän kappaleen tänä auronkoisena maaliskuun aamuna. Katedraalin kellojen kumina palaa korviini.
Ei kukaan ole saari, mietin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti