Kuvaruno

Rakkautta etsien

Tähtiä seuraten

Totuutta kysyen

Elämää ihmetellen

Kellot soivat jälleen

Nelisen vuotta sitten hengitin Gironan ikiaikaisen kaupungin henkeä ja imin itseeni  Gironan katedraalin kellojen kuminan voimaa. 

Kenelle kellot soivat, mietin.  

Kuubassa katselin samaa voimaa antavaa merta, jota Hemingway aikoinaan on katsellaan tutkinut. Sattumalta päädyin kuuntelemaan tämän kappaleen tänä auronkoisena maaliskuun aamuna. Katedraalin kellojen kumina palaa korviini. 

Ei kukaan ole saari, mietin.

Kuubalaista ruokaa

Jo ennen matkaa odotin vesikielellä riisiä ja papuja. Moros y cristianos, muslimeja ja kristittyjä kuten kuubalaiset tyypillistä ruokalajiaan kutsuvat. Enkä joutunut paikan päällä pettymään, vaan melkeinpä joka ateriaa täydensi annos riisiä ja mustia papuja.

Yöpymispaikoissa, casa particulareissa, nautittu kuubalainen aamupala noudatteli joka aamu samanlaista, sanoisinko toimivaa ja herkullista kaavaa: kahvia, munakas, vaaleaa leipää, voita, marmeladia tai hilloa, hedelmiä ja guava-pirtelö. Havannan vanhassa kaupungissa aamupalaa etsivän kannattaa suunnata askeleensa Cafe Santo Domingoon. Siellä kaupunkiin tutustuva matkailija saa takuulla edullisesti vatsansa täyteen herkkuja, täytettyjä sämpylöitä, guava-smoothieta ja kahvia.

Kuubalaisen keskivartalon salaisuuus piilee luultavasti leivonnaisissa. Tasaisella tahdilla nautitut sokeri-jauho-leivonnaiset siirtynevät samanlaisella tahdilla tukevoittamaan vatsanseutua muodostaen sanoisinko tyypillisen paikallisen vartalomallin....

Viikon aikana söimme enemmän hummeria ja katkarapuja kuin tavalliseti koko vuoden aikana. Ruoan kanssa tarjotut friteeratut ruokabanaanilastut veivät kielen mennessään.

Houkuttelisi perustaa Helsinkiin havannalainen baari. Tiski ja baarikaapit tiskin takana olisivat aivat tyhjt lukuun ottamatta kolmea rommipulloa. Kuubalainen ravintola puolestaan antaisi kokille mahdollisuuden improvisointiin: annetaan menu asiakkaan eteen ja vasta tilausta tehdessä asiakkaalle selviää, ettei mitään listalla olevia annoksia ole saatavilla, on vain yksi annos. Tadaa, eipähän tarvitse tehdä vaikeita valintoja.

En ole häävi ruokakuvaaja. Tai tiedä vaikka olisinkin, mutta kun ehdin aina syödä ruokani ennen kuin muistan ikuistaa sen. Harjoittelen sitä seuraavalla reissulla.

Joskus matkalla pitää hieman tinkiä periaateistaan.

Taustalla vahtikoira Tukobell.

Topes de Collantes

Vain Kuubassa voi ajaa natisevalla Ladalla lähes kilometrin korkeuteen. Menomatkalla tiukoissa ylämäissä tulee aavistusenomaisesti mieleen, että täältähän on tultava tällä samalla kirkuvan vihreällä Ladalla myös alas. Paras olla ajattelematta jarruja. Ja Ladasta kuuluvia ääniä.

 Perillä Topes de Collantesin luonnonsuojelualueella vaelsimme polkua myöten läpi metsän alas Caburnin vesiputoukselle, jossa pulahdimme raikkaaseen (eli liian kylmään) veteen uimaan. Paluumatkalla olisimme voineet pysähtyä Lada-kuskin kanssa kahviviljelyksillä, mutta koska vuorilla sateessa kastuneet vaatteemme kaipasivat vaihtamista, laskettelimme nitisten ja rämisten takaisin Trinidadiin. 

Kappale Karibian merta: Playa del Este, La Boca ja Playa Ancón

Hei, Jorge järjestää! De donde es? You like coco? Es 100% natural! Un poco ron?? Yhtä pesoa vastaan Jorge katoaa hetkeksi. Pian kuuluu pientä rytinää. No Jorgehan se siellä järjestää pari kaveriaan kiipeämään tien toisella puolella olevaan kookospalmuun tiputtamaan alas pari pähkinää. Jorge kaivaa luoja ties mistä kaksi pilliä ja tuo juoman rannalle. Ei kiitos, ei rommia sekaan tällä kertaa. Jorge järjestää! Jorge on saattanut myös juoda rommia hieman. Pitkin aamua. Päivää. Elämää. Lopuksi Jorge vielä valtavalla veitsellään halkaisee kookospähkinän, jotta voimme syödä kookoslihan. Harvahampainen Jorge on todellinen asiakaspalvelija. 

Havannan Playa del Este tarjoaa pikamatkan kaupungin sykkeestä meren aaltoihin. Lyhen bussimatkan päässä turkoosit aallot lyövät rantaan ja lepoa kaipaava matkailija voi ripustaa riippumaton puiden katveeseen.

La Boca on pieni sympaattinen asutus Trinidadin kupeella. Tusina pikkuisia taloja, rauhallinen hiekkaranta ja varjoaan tarjoavia puita perfecto! 

Playa Ancónille voi pyöräillä La Bocasta, pysähtyä snorklailemaan matkalla, uppotua meren pinnan alla piilevään elämään, ihastella kimeltäviä värikkäitä kaloja. Perillä voi todeta sen, että onneksi emme kuunnelleet Trinidadin turisti-infon naista, joka suositteli Playa Ancónia La Bocan asemesta. La Bocamme on paljon sympaattisempi kuin suurempi hotellien läheisyydessä oleva Ancón.

Tässä vielä kuva reissun persoonallisimmasta vessasta:

Ei sittenkään ollut ihan niin kova hätä.

Havanna

Havanna. Tuo yli kahden miljoonan asukkaan värikäs cocktail. Havanna Viejassa voi mielikuvituksen siivin nähdä sen millainen kaupunki on loistossaan 1800-luvulla ollut. Nyt ränsistyneet talot, sortuneet raput ja lahonneet ovet kuiskivat tarinoita menneiltä ajoilta.

Vihreän, punaisen ja keltaisen eri sävyissä vilkkuvat talot, meri ja vanhat jenkkiautot sekä Ladat ovat Havannan kasvot. Myös joka kadun kulmassa turistin kanssa juttusille pyrkivät fikserit tulevat Havannan matkailijalle tutuiksi -vähän liiankin tutuiksi. Tarjolla on sikareita, takseja, yöpaikkoja -ihan mitä vain.

Lämpö, aurinko, minttuinen mojito, seiniä värittävät vallankumuoslauseet. Niistä ovat Havannan kadut tehty.