Sunnuntain kielletty soittolista

On aika kääriytyä vilttiin, nostaa jalat syliin, käpertyä. Lämmin kaakaokuppi kämmenten välissä on hyvä tuijottaa paljaaseenm sumuiseen syysmaisemaan, joka avautuu ikkunan takana. Tämän hetken kruunaa seuraavanlainen soittolista, jota ei todellakaan pitäisi kuunnella. Ei, ei, ei, tämä on juuri se tunnetila, jossa ei todellakaan pitäisi kuunnella näitä kappaleita. Tämä soittolista musertaa sydämen. Mutta ei se mitään, sydämen palaset eivät putoa kauas, koska ne on helppo löytää viltin uumenista. Kun sydän on taas jotenkuten kasassa voi jättää viltin lämmön hetkeksi ja mennä ikkunasta kurkistamaan, josko Prinssi Rohkea valkoisella ratsullaan olisi karauttanut ikkunan alle ja laulu ei olisikaan kuulunut Youtubesta, vaan ulkoa.

Ei näy. Tällä kertaa. Kuuntelen siis vielä kerran tuon Kuulut unelmiin ja lämmitän lisää kaakaota.

Reino and the Rhinos Kuulut unelmiin Sietämättömän söpö kappale. Ei voi olla. Ei voi olla tuollaisia sanoja. Huokaus.

Egotrippi Mestaripiirros No just. Ei ole todellista. Ei muuta lisättävää.

Juha Tapio Mä tykkään susta niin että halkeen No just. Kun luulit, ettei Juha Tapio enää voi tehdä hellempää kappaletta, niin sitten tämä tapahtui. Just.

Jätän tuon vilttiin käpertymisen sittenkin illan huviksi ja nyt suuntaan pyöräilemään märkien, keltaisten vaahteran lehtien peittämille kaduille päämääränäni jokin lämmin kahvila keskustassa ja hyvä ystävä. Kuullostaa muuten ihan sunnuntailta. Oi sunnuntai, sinä päivien aatelinen.

Kookosöljyä, kiitos

Tätä tekstiä kun klikkaa pääsee lukemaan lyhen ja ytimekkään tekstin kylmäpuristetun kookosöljyn puolesta. Hetki sitten tätä rasvaa nimittäin parjattiin isoin otsikoin Hesarin artikkelissa. Itseasiassa siitä artikkelista en edes vaivautunut lukemaan kuin otsikon. Sen verran kalkkeutunutta tekstiä (kuten epäilemättä kirjoittajansa verisuonet) se oli, että jo pelkkä vilkaisu riitti. Tässä kuitenkin fiksu vastine sille.

Tänään olen itse laittanut aimo lusikallisen kookosöljyä töissä kahvini sekaan ja ilalla laitan sitä vielä omenapaistokseen. Kahvin seassa kookosöljy suojaa herkkää vatsaa tujulta kahvilta. Illalla saunan jälkeen käytän kookosöljyä vielä vartalovoiteena. Jos minulta kysytään lempi elintarvikettani, on vastaus ehdottomasti kookosöljy, tuo keittiö monipuolisin lasipurkki. Juomaan, niin suolaisten kuin makeiden ruokien paistamiseen, lettujen päälle, leivontaan, hiuksiin hoitoaineeksi, vartalovoiteeksi, meikin poistamiseen...Vaihtelua vartalovoiteeseen saa, kun lisää kookosöljyyn eteeristä öljyä. Joku päivä käyn ostamassa Neroli -öljyn, joka on applesiininkukkaöljyä ja laitan sitä kosmetiikkakäytössä olevan kookosöljyni sekaan. Sitten ei muuta kuin Yölintu laulamaan tätä kappaletta: Appelsiinilehtoon.

Alla oleva kuva liittyy erittäin kiinteästi aiheeseen, sillä kookosöljyä voi käyttää myös kevyenä aurinkovoiteena ja luulen, että postikortin henkilö on käyttänyt juurikin kookosöljyä keholleen... Kookosöljyssä on luonnollinen suojakerroin 3-4.

Ensi kesää ja aurinkoa odotellessa...

Merta edemmäs lounaalle

Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa....Viro ja Tallinna nimittäin.

Kävimme eilen päiväreissulla Tallinnassa Alppilan naapureideni kanssa. Ravintola Sfäär lähellä satamaa oli kaunis, välitön ja viihtyisä paikka nauttia erinomaisen makuinen ja häkellyttävän edullinen tasokas lauantailounas.

Alukupalaksi nautiskelin acai-marjasorbetin, joka kylläkin oli oikeasti jälkiruoka, mutta sain onneksi hymyileväisen tarjoilijamme tilaamaan sen minulle alkuun. Täyteläisesti acaille maistuva sorbetti, joka sopi alku- tai väliruokaksi erinomaisesti, koska maistui aidosti acaille eikä ollut liian makea. Pääruokaksi söin todella maistuvan klassisen äyriäispastan, joka liemi oli todella vahva ja vivahteikas -täydellisen makuinen.

Jälkiruokamme, tuo kaunis valkoinen pavlova kuin kesähäiden morsian, vietteli minut ja Katin täysin.

Katille kiitos valokuvista!

Annan kirjallisuuskerho

Minulla on kirjallisuuskerho. Siihen kuuluu minä ja kirjani.

Omistan vain vähän tavaroita, maallinen omaisuuteni siirtyy paikasta toiseen muutamassa laatikossa henkilöauton takapenkillä. Mutta itseasiassa omistan paljon kirjoja. Kirjojeni kanssa minulla on kuitenkin etäsuhde, he nimittäin elävät elämäänsä hyllyssä Korvenkylän huoneessani ja osa tällä hetkellä laukkuihin pakattuna täällä Helsingissä.

Fuengirolassa ollessani perinteisiini kuuluu etsiä käsiini englannin kielistä luettavaa. Kaupungissa asuu paljon brittejä, joten minua on onnistanut. Tänä vuonna olen lukenut kaksi mukaansa tempaavaa romaania: Denyse Devilin Hopscotch ja Jojo Moyersin Me before you. Aloitin tällaisten romanttisten Rom-Com-kirjojen lukemisen aikoinaan L'Estartissa, josta ostin myöskin paikallisilta brittiläisiltä asukkailta Karen Quinnin Sisters Diaries -kirjan. Cecilia Ahernin kirjat haluan myös lukea englanniksi. Selitän itselleni näiden kirjojen lukemisen sillä, että opin samalla englantia. Hienoa itsepetosta!

Vaikka eihän lukemiseni selittelyjä kaipaa, sillä itseasiassa puolustan näitä kevyiksi viihdekirjoiksi luokiteltuja kirjoja. Ne kätkevät sisälleen enemmän kuin takakansi antaa ymmärtää, niiden maine on kevyempi kuin luonne. Ihmiset pitävät tällaisia kirjoja helppoina aivot-narikkaan-kirjoina, mutta voin kertoa, että Me before you:n 500 sivua neliraajahalvautuneen nuoren miehen ja hänen hoitajansa elämästä eivät olleet aivotonta luettavaa, vaan laittoivat miettimään siinä missä klassikotkin. On väärin arvottaa kirjoja genren perusteella.

Cafe Frescon työntekijä lainasi minulle viime viikolla Cecilia Samartinin romaanin Nora&Alicia. (Hän halusi pelastaa minut tuolta edellä mainitsemaltani kirjallisuudelta. Kun kerroin itse Frescon pitäjälle millaisen tunneryöpyn kirja sai minusa aikaan, hän myös muistutti minua siitä, että "Anna, it's just a book, you now. You should go out more" )

Ehdottomasti haluan lukea Samartinin muutkin kirjat. Samartin loihti Kuuban tuoksut, värit ja hengen niin elävästi sivuilleen, että tuntui kuin olisin itse seisonut hiekkarannalla, jalat pehmeässä hiekassa ja valtameren lempeä, mutta vahva tuuli kasvoillani. Nora&Alicia laittoi miettimään perheiden, ystävien ja rakastavaisten kohtaloita yhteiskunnan myllerryksessä. Kuinka paljon ihmisten elämät voivatkaan muuttua yhteiskunnallisten olojen ja ristiriitojen takia.

Samartin on nähtävissä Bettina S:n haastateltavana tämän linkin takaa. Kannattaa lukea ja katsoa.

Ja okei, kyllä siihen tavaroideni siirtämiseen tarvitaan myös se auton takakontti. En minäkään ihan niin antimaterialisti enää ole.

Parhaat asiat eivät noudata suunnitelmia

Lempi tapahtumiani tämän vuoden Espanjan reissulla ovat olleet:

-Viime maaliskuussa Benalmadenassa järjestetty koirakävely. Emme kylläkään nähneet yhtään koiraa.
-Viime viikolla järjestetty näyttävä feria-kulkue kirkolta feria-alueelle. Emme kylläkään nähneet siitä vilaustakaan.
-Eilen Feria-viikon alkamisen kunniaksi esitettiin Espanjan kansallishymni Plaza de la Pazilla. Emme kylläkään kuulleet hymnistä säveltäkään.

Tämän syksyn Fugea

Käyty Malagan Picasso-museon viileissä saleissa tutkimassa Picasson kädenjälkeä ja valokuvia hänen perheestään.
Syöty etanoita suuri kulhollinen.
Rannalla makoiltu, merelle tuijoteltu, uitu ja luotu kaihoisa katse vuorille.
Luettu riipaisevan rakastettava Jojo Moyersin Me Before you, jonka lainasin Cafe Frescon hyllystä ja tavallaan luettu myös Pitkät kihlajaiset, vaikka nimenä voisi mielestäni olla myös Pitkästyttävät kihlajaiset.
Katsottu valloittava kokoelma Tauno Palo -elokuvia. Paras: Isän vanha ja uusi.
Nautittu aamupala Cafe Frescossa, cappuccino, cafe mocha, cafe con leche, porkkanakakku, suklaa-kahvikakkua, applesiini-inkiväärimehu ja täytettty sämpylä. Eri syöjillä kaikki tosin.
Paskahousu-korttipelin voi hävitä kädessään kolme ässää ja neljä kakkosta. Testattu.