Kristallikruunun uusi elämä

Eräänä hieman pilvisenä lauanaina tyttö löysi fuengirolalaiselta kirpputorilta kristallikruunun. Vain 12 euroa piti etsiä rahapussista ja tuon välkehtivän kaunokaisen sai hymy huulilla kuljettaa kotiin. Myyjä katseli kateellisena tuota löytöä, samoin kuin eräs rouva, joka oli tullut myös katsomaan ostaisiko tuon kaunottaren tänään itselleen. Helpotin hänen päätöstään viemällä sen mukanani. 

Ihana kristallikruunu. Olen haaveillut sellaisen sopivan löytymisestä. Enää tarvitsee löytää katto, johon sen ripustaa. Olen vakaasti päättänyt löytää itselleni tammikuusta alkaen miellyttävän kodin, johon tuon ripustan. Kotini olkoon viihtyisä, hiljainen, rauhallisella paikalla, ympärillä kauneutta ja persoonallisuutta. Kodissa pitää olla hyvä henki. Kotini löytyköön Töölöstä, Kalliosta, Kruununhaasta tai Puu-Vallilasta. Hieman olen nyt kranttu. Oli se sitten missä tahansa niin iltojani valaisee espanjalaisen kattokruunun iloinen välke.

Asunnon vuokraajan opas

Hei, tässä pieni opas asunnon vuokraajalle. Mitä kannattaisi ottaa huomioon ENNEN KUIN vuokraa itselleen kämpän?

1. Pakastin. Jos elät pääosin pakastemarjoilla, ota selvää minkä kokoinen pakastin asunnossa on. Voi olla, että käytössäsi on jääpalakuution kokoinen pakastin.

2. Sänky. Ei aikuista ihmistä ole tehty nukkumaan 80cm leveällä sängyllä. Se ei ole sänky, se on sohva.

3. Äänimaailma. Kun on vahingossa vuokrannut huoneen Helsingin kenties vilkkaimmin liikennöidyn tien varrelta, voi huomata ettei päähän mahdu enää ajatuksia. Rummmm, hrrrrr, koli koli, rummmm. Korvatulpat ovat petikaverini seuraavat neljä kuukautta. Noh, ei siihen kapealle sängylle muita mahtuisikaan.

4. Palvelut. Varmista ovatko palvelut lähellä. Vankila on onneksi ihan lyhyen kävelymatkan päässä. Alakerrassa kokoontuu päihdekuntoutus. Seinänaapurina seurakunta. Check, check, check!

5. Kulkuyhteydet. Äänimaailmasta päätellen raitiovaunulinjat 8 ja 6 sekä kaikki pääkaupunkiseudun ja ehkä myös etelä-Lapin bussit kulkevat huoneeni läpi. Kätevää, hyvien kulkuyhteyksien päässä!

6. Asunnon lämmitys. Lämpeneekö uusi asuntosi kenties aurinkoenergialla, joka paistaa ikkunasi läpi ihan koko päivän tehden makuuhuoneestasi hikisen pätsin vielä syyskuussakin? Jippijei miten ekologista, seuraavaksi ostan hamppupaidan ja muutan metsään.

7. Syyt. Ja seuraukset. Mieti mitkä syyt ovat saaneet sinut vuokraamaan tämän asunnon. Vaikuttivatko päätökseesi kenties vuokranantajan musta-valko-raidalliset verhot, jotka olivat sinusta tyylikkäät? Kyllä, hyvä syy päätökseen! Savonlinnassa kävin kerran katsomassa erästä asuntoa, josta en jälkikäteen muistanut mitään muuta kuin keittiön sympaattisen pirttipöydän ja penkit. Koska keittiön pöydän ympärillä on kotona ollut aina penkit, olivat ne minusta kodikkaat. Olin valmis vuokraaman asunnon, vaikken muistanut edes seinien väriä tai kylppärin kaakeleita..


Summa summarum, onneksi sentään sitoutumiskammoisuudessani olen tehnyt vuokrasopimuksen vain joulukuun loppuun. Ja nyt on hyvä viettää seuraavat kaksi viikkoa Andalusian kuuman auringon alla.

Viesti mereltä

Uusi lenkkeilyreittini kulkee merenlahtea pitkin Arabianrannassa pitkin Vanhankaupunginlahtea. Juoksin eilen ennen illan pimeää ensimmäistä kertaa tuota rantatietä. Askeleeni pysähtyivät rannalla veden rajassa olevan suuren kiven kohdalle, johon joku on kirjoittanut mustin kirjaimin:

"Joskus sydän vielä rauhoittuu
rakastuu ja täyttyy.
Tietää, ettei juoksemalla pääse perille eikä karkuun."

Kiitos tuntemattomalle kirjoittajalle viisaista sanoista. Vaikka juoksemista kyllä jatkoin.

Skonssit

It's tea time!

Pehmoisen pimeät syysillat, pihamaan peittävät keltaiset lehdet, varpaita lämmittävät värikkäät villasukat, syysleimukukan ja kypsyvien omenoiden tuoksu viekoittelevat vannoutuneimmankin kesänlapsen ihastumaan hieman myös syksyyn. Tunnustan, minulla on tukahdutettuja, salattuja tunteita myös syksyä kohtaan! Oi syksyni, olemme kuin Ridge ja Brooke...

Olen eläinhoroskoopiltani ehdottomasti vilukissa, tuo tähtitaivaan ikuinen palelija. Siksi aamuni alkavat, ja iltani päättyvät kupillisella teetä. Englantilaiset teeleivät eli skonssit sopivat teehetkeen täydellisesti. Ihastuin skonsseihin Eat&Joy Maatilatorilla, jonne Leipomo Limbbu toimitti kerran viikossa tuoksuvan korillisen skonsseja. Tuo makean ja happaman koukuttava yhdistelmä! Etelä-Ranskan matkalla luin vanhaa Glorian keittiö&viini -lehteä (ah, tuo ihana lehti), josta onnekseni löysin tämän kaipaamani Limbun skonssien ohjeen.

Mielestäni skonssin kanssa maistuu parhaimmalle kuohkea stevialla makeutettu kermavaahto ja vadelmahillo tai pelkkä juokseva luomuhunaja. Nyt omena-ajan kunniaksi skonssien kanssa söimme omena-inkivääri-hilloa ja kesän muistoksi mesiangervo-vanilijakastiketta.

Mesiangervokastike syntyy samoin kuin aiemmin kuvailemani ruusu-vanilijakastike. Kuivasin kesällä mesiangervon kukintoja ja laitoin nyt kattilaan 4 dl kermaa, 1 muna, 1 rkl perunajauhoja, kourallisen pohja kuivattuja mesiangervon kukkia. Jos et kerännyt alkukesästä mesiangervoa, niin enpä tiedä yhtään mistä sitä voisit saada. Hah, pahoittelut! Jos vaihtokaupasta sovitaan, niin minulta löytyy...

Reseptin alku kuuluu siis: Odota 9 pitkää talvikuukautta ja kerää sitten metsästä mesiangervonkukkia ja... Olen Anna -todellinen Slow Food -kokki.

Koska luultavasti pääset kokeilemaan tätä kastiketta vasta ensi kesänä, kerron nyt, että mesiangervon kukat antavat kastikkeelle ihastuttavan hienostuneet kukkaisan ja hunajaisen makean maun! Metsän keijut juovat takuulla mesiangervonkukkamehua aamulla...

Nopea omenahillo syntyy pehmentämällä omenalohkoja kattilassa, jonka pohjalla porisee vesitilkka. Kun omenat ovat mukavasti pehmennet ja hieman sekoittaessa muussaantuvat, lisää joukkoon haluamasi määrä hunajaa ja inkiväärijauhetta tai raastettua inkiväärijuurta.

Skonssit Leipomo Limbun ohjeella. Melkein.

9,5 dl luomu vehnäjauhoja
270 g voita
1,5 tl soodaa
1 tl suolaa
1 dl sokeria
4 dl piimää

Sekoita kulhossa kuiva-aineet keskenään. Nypi kylmä, kuutioiksi leikattu voi ja kuiva-aineseos murumaiseksi taikinaksi. Lisää joukkoon piimä kevyesti käännellen ja sekoittaen. Alkuperäisessä ohjeessa taikinasta muotoillaan paksu kaulittava levy, josta skonssit nostellaan pyöreällä muotilla pellille. Itse kuitenkin oikaisin ja nostelin taikinasta lusikalla isohkoja nokareita pellille ja muotoilin hieman öljytyin käsin. Myös muffinssivuoat sopisivat tähän.

Paista 200 astetta, 10-12 min.

Testattu vinkki: Kannattaa sekoittaa sooda kunnolla kuiviin aineksiin, ettei vahingossa soodamyrkytä rakasta kälyään, joka pahaa aavistamatta nauttii soodamöykkyskonssin aamupalaksi...

Bonjour!

Oui, huikeat kahdeksan päivää fransmannien maassa takana. Ihana Riviera helli minua ja Tarua paahtavalla auringon paisteella, viilentävällä turkoosilla merellä, raikkaalla viinillä, simpukoilla, herkullisilla hedelmillä. Asuimme somassa pikku kodissa Sante-Maximen kylässä ylhäällä rinteellä, makuuhuoneen parvekkeelta aukesi eteemme niin kaunis maisema, ettemme meinanneet iltaisin raaskia nukahtaa. Vaan onneksi aukinaisista parvekkeen ovista maisema kaappasi meidät syleilyynsä heti herättyämme auringon säteisiin. Nautiskelimme kilokaupalla täyteläisiä ja maistuvia juustoja,  haukkasimme rapeita patonkeja, kävelimme kuin beduiinit, hoimme sanaa "ihanaa, ihanaa", kuuntelimme pimentyvässä illassa kukkuloilla tuikkivien valojen hehkussa Kirkaa, veneilimme lahden toiselle puolelle viehättävään St. Tropeziin ja luimme kirjoja.

Pariisi, oi Pariisi! Kaunis kiehtova kaupunki. Hanhenmaksaa ja viikunahilloa, täydellisen kahvilan metsästystä pohkeet hellinä, samppanjaa, rakkauden lukkoja, hiiri hotellihuoneessa, jälkiruokia, croissant aamukahvin kanssa, ravintola, johon ei kannata mennä, ravitoloita, joihin kannattaa mennä, liian lyhyitä hameita(allekirjoittaneen päällä), picnic Versaillesin puistossa sinfonian ja tanssivien suhkulähteiden ympäröimänä, ruuhkaa metrossa, kodittomien patjoja kaduilla.

Opimmepa senkin, että cafe gourmand, jota tarjoilija kuvailee sanoilla "coffee, little sweet" on ihastuttava miniatyyrilajitelma jälkiruokia kera espresson. Little sweet, endeed! Olen ylpeä siitä miten reippaana tyttönä söin koko matkan jälkiruokia, vaikken tavallisesti tyrkin pikkulusikalla jälkiruokia lautasella kunnes joku tarjoutuu syömään sen puolestani. Niin, ja maanantain aamupalani Pariisissa oli kävelymatkalla leipomosta ostettu pullataikinasta ja suklaapaloista leivottu patonki....Ah, taivas. Ei hätää, en syönyt ainoastaan sitä, vaan kiltisti söin tuolla päivän tärkeimmäksi tituleeratulla aterialla myös croissantin.

Matkallamme meitä siunattiin myös todella hauskoilla ja hyväntuulisilla stuerteilla, jotka nauroivat ja vitsailivat, vaikka saavuimmekin lennolle ruhtinaalliset 5 minuuttia ennen koneen nousua. Pääsimmepä myös henkilökunnan vierelle kiittämään ja hyvästelemään koneesta poistuvia kanssamatkustajia. Oeln aina miettinyt kuinka ihmeessä matkustajia joudutaan kuuluttamaan kentällä, kuinka on mahdollista melkeinpä myöhästyä lennolta. Noh, tiedänpähän nyt siihenkin ainakin kolme syytä, yhtä monta kuin oli lentoja matkallamme!

(Kuvat ovat Tarun otamia, sillä oma siirtopiuhani on yhä siellä jossain missä lie...)