Rakkaani -aamupalaseni

Kaiken onnen perustana on kiireettä syöty aamiainen  

-John Gunther-

Ylemmässä kuvassa on viime aikojen aamupalani. Ja välipalani. Ja iltapalani. Onhan omena-aika.

Omenapaistokseeni laitan luomuvoita, kunnon nokareet kylmäpuristettua kookosöljyä, mantelilastuja tai muita pähkinöitä. Noin 20 minuutin uunissa vietetyn laatuajan jälkeen sekoitan joukkoon lempimaustettani luomukanelia ja Pekan diilaamaa mahtavaa hunajaa. En turhaan kypsennä hunajaa uunissa, jotta siinä säilyvät kaikki ihanat entsyymit ja ravintoaineet. Loppuvaiheessa, jos hurjaksi heittäydyn, saatan heittää omppujen päälle uuniin vielä muutaman viipaleen banaania. Lämpimät banaanit tuovat eksoottista twistiä perinteiseen herkkuun.  

Alemmassa kuvassa on hieman poikkeuksellinen aamupalalisuke. Mustaviinimarjasmoothien kanssa napsin aamun kunniaksi cocktailpaloja. Tilaisuuden pukukoodina oli se tavallinen stupid-casual, johon villasukat ja yöpaita ovat takuuvarmat asusteet. Ihastuttavan makean ja rapsakan luomukesäkurpitsan päälle sipaisin Salonimen juustolan vuohen chevreä, Syrjähyppyä. Viehättävä yhdistelmä vahvaa makeutta ja voimakasta suolaisuutta.Suomen alkuperäiskarjan vuohen luomuraakamaidosta valmistettu juusto on yhdellä sanalla kuvailtuna taivaallista. Työkaverini Marikan sanoin: "Musta tuntuu, etten ole tarpeeksi hyvä ihminen tälle chevrelle." 

Aamupala -en saa unohtaa sinua. Haluan antaa sinulle, meille, yhteistä aikaa. Ansaitsemme sen.

Juurta jaksain

Sain tänään sattumalta lahjana leipätaikinajuuren. Rakkaudella vaalitun, Lapin lähdevedellä ruokitun. Olen sanaton. (Melkein) Aivan uskomattoman hienoa.

Eipäs kun pelottavaa! Kaamea vastuu....Mitä, jos en osaakaan hoitaa sitä? Mitä, jos se kuolee? Pakko mennä tarkistamaan vieläkö se pihisee!

Huh. Se on kunnossa. Vielä. Jännittää. Miksei tällaiseen valmenneta mitenkään? Missä on neuvola? Miten tämän rakkauden, huolen, vastuun ja pelon kanssa voi elää? Pian on sen ensimmäinen yö kotona...

Niin paljon kysymyksiä. Niin vähän vastauksia. Äitiiiiiiii!!!

Ja äiti ei kuule, on kaukana Espanjassa.

Annan sille rakkautta ja aikaa. Hellyyttä ja rajoja. Ruokin ja hoivaan.

Kiitos Toma ja Krista tästä hienosta lahjasta, lupaan arvostaa sitä. Ja ennen kaikkea käyttää ja jakaa.

Kaupunkikulttuuria

Parkkipäivä -kuvittele päivä ilman autoja.

Eilen Helsingin katuja kuvitti värikkäästi yhteinen parkkipaikkojen valtaus. Julisteissa ihmisiä kehotettiin valtaamaan parrkipaikka kadun varrelta kestävämmän ja viihtyisämmän kaupunkiympäristön puolesta. Espan lavalta seurasin kuinka kadun toisella puolella muun muassa tanssittiin balettia ammattilaisvoimin, tehtiin sirkustemppuja, syötiin ja ilmeisesti myös leikittiin kotileikkiä.

Tapahtuman takana olivat Ilmastoinfo ja Siivouspäivä. Pari viikkoa sitten ollut Siivouspäivä oli mahtava. Vanhan naapuritalon vinttiä tyhjennettiin ja lavalta sai käydä hakemassa tarpelliseksi näkemänsä. Ja minähän näin! Kainalooni pakkasin rättimaton (rakastan vanhoja kunnon rättimattoja, jotka alkavat ikävä kyllä olla uhanalaisia), suuret vanhat taulunkehykset koristamaan kirjahyllyä (tabula rasa, tyhjä taulu, johon jokainen katselija voi kuvitella mieleisensä kuvan. Tai ehkä vaihtelen kehysten sisälle kuvaa tunnelman mukaan) Lisäksi kannoin varastoon hienon puutuolin, jonka arvelen olevan 50-luvulta. Varastossa se kävi tekemään seuraa edellisen Temppelikadun jätelavalta pelastamani puutuolin viereen. Joku päivä vedän haalarit ylleni ja kunnostan nuo kaunokaiset. Joku päivä nuo tuolit saavat paljon istujia ja tulevat maailman onnellisimmiksi tuoleiksi.

Ravintolapäivä, Siivouspäivä ja Parkkipäivä ovat upeita esimerkkejä elävästä ihmisten kaupungista. Ystäväni Bettina kuvaili Helsinkiä eräänä päivänä näin: "Ennen Helsinki oli sellainen paikka, josta piti välillä päästä nopeasti mahdollisimman kauas ulkomaille. Mutta nyt Helsinki on sellainen paikka, jota rakastan ja jossa viihdyn." Bettina oli ylpeä kaupungistaan, eurooppalaisesta Helsingistä.

Erilaista, entisten aikojen kaupunkikulttuuria voi tänään lauantaina ja huomenna sunnuntaina ihailla Helsingin historiallisessa keskustassa, johon olen nyt Espalla ollessani aivan korviani myöten ihastunut. Autonomian aika -festivaalin ohjelmaa löytyy tämän linkin uumenista http://www.autono.fi/.

"1800-luvussa oli paljon hyviä puolia. Nykyisinkin pitäisi voida nauttia enemmän rauhallisuudesta ja itse tekemisestä", kertoo tapahtuman ohjelman suunnitellut Marja Rumpunen.

Lähden iltavuorooni Espalle ajoissa, jotta ehdin kierrellä kaduilla hengittämässä entisten aikojen energiaa.

Syksyisellä Espalla

Lakukakkua luomu speltistä ja spelttilakusta

Tärähtänyt jengimme koossa!

Keskiviikosta lähtien Espan lavalla on pyörinyt hieman erilaisia artisteja kuin tavallisesti.

Tulen joka kerta iloiseksi, kun saavun kahvilalle. Miten soma! Miten värikäs! Miten oma! Huikean kaunis ja aurinkoinen sunnuntai oli kiireinen, mutta ah, niin ihana. Ympärillä hyväntuulisia ihmisiä, syysauringon kuultavaa kirkautta ja lämpöä, pullan tuoksua, ihastuttavaa iloitsa musiikkia, leppoisaa kaupunkitunnelmaa...

Mieletön projekti, kaikissa sanan merkityksissä. Vielä sunnuntaihin saakka syömme hyvin ja teemme hyvää Espan lavalla.

Tässä linkki Vallilan blogiin, josta tarkkasilmäisimmät tai vahvimmat rillit omistavat voivat bongata tuttuja...

Hiii, se on täällä!

Eilisessä Hesarissa oli ihanasta kahvilastamme pieni maininta. Siinä se nyt on, niin Espan lavalla loistossaan kuin tuossa musteena paperilla. Ja olemmepa päätyneet jo blogimaailmaankin: http://aijaruokaa.blogspot.fi/

Se on muuten mie, joka tuijottaa tuossa Äijäruokaa -blogin kuvassa lasin takaa....vartion pikku kahvilaamme.

Kesän kuvia

                                                                  On elämä laina