Hyvää mieltä

Kahvi 6 mk. Tästä mainoksesta tulee hyvä mieli. Niin hyvä mieli, että hymyilen joka kerta pyöräillessäni sen ohi.

Frankensteinin leipomiskoulu

Löysin jotain hulvatonta. Aivan käsittämättömän hauskaa.

Eipäs kun kamalaa. Jotain surullista. En oikein tiedä kumpaa se on. Jostain minulle vielä tuntemattomasta syystä se löytyi keittiöstäni.

Se on tarina:

Olipa kerran mummo. Mummo tykkäsi leipoa. Se oli hänelle mieluisaa ja rentouttavaa ajanvietettä ja olihan hänestä hirmuisen mukavaa tarjota läheisilleen itsetehtyjä lämpimäisiä. Erityisen paljon mummo piti pikkuleipien leipomisesta. Oikein perinteisten pikkuleipien pyörittelystä! Mummo oli saanut tämän perinteisten pikkuleipien reseptin äidiltään, joka taasen oli aikoinaan jo pikkutyttönä leiponut niitä yhdessä äitinsä ja suvun naisten kanssa lauantaiehtoina. Aloittaessaan leipomisen mummo aina kaivoi nurkista kuluneen reseptivihkosensa esille ja siellä ihan ensimmäisellä sivulla, kunniapaikalla oli perinnepikkuleipien ohje. Ensin mummo otti esille vehnäjauhot ja sokerin. Sitten hän kurotti kylmäkaapin ylähyllyltä purkin, jossa oli kasviöljyä, kasvirasvaa, vettä, suolaa, emulgointiainetta E471 ja toki myös E322, väriaineita E160b ja E160a ja hyppysellinen aromia. Sitä kutsuttiin kasvimargariiniksi. Sitten mummo lisäsi taikinaan soijapapuöljyä, totta kai. Tuo perinnepikkuleipien salainen ainesosa! Hiljaa iloisesti laulellen mummo sekoitti joukkooon vielä tomusokeria, vanilijasokeria, kaakaota ja vitivalkoista vanilija-aromia purkista, jonka kyljessä oli pääkallon kuva. Juuri ennen kuin suklaapikkuleivät olivat menossa uunin lempeään lämpöön ruskistumaan mummo huomasi jotain ja naurahti: "Hupsista, olinpa minä hajamielinen! Vallan unohdin taikinasta jo isoäidinkin tunteman tärkeimmän ainesosan. Ajatuksissani unohdin laittaa taikinaan aineet E500 ja E450, voi minua höppänää!" Niinpä mummo otti hyllyltä vanhan posliinipurkin, jossa hän aina säilytti E500 ja E450 ja sekoitteli rakkaudella nuo taikinan joukkoon. Ja niin valmistuivat kunnon mummon vanhanajan aidot perinteiset perinnepikkuleivät.



.

Oman elämänsä turisti

Elämään tulisi suhtautua kuin olisi koko ajan matkalla. Matkustellessa muistaa havainnoida ympäristöään ja kiinnittää huomiota kauniisiin pieniin asioihin, koska muistaa katsella ympärilleen avoimin mielin. Onnen hiluja, joista aikoinaan Kataloniassakin kirjoitin, löytyy itseasiassa joka puolelta. Ne ovat valmiina näyttäytymään meille kaikille, jotka ovat valmiita hengähtämään hetkeksi, keskittymään, avaamaan silmänsä pienille asioille ympärillämme, kiinnittämään ajatuksensa johonkin. Luopumaan hetkeksi kiireestä, seuraavan hetken ajattelemisesta. Kotikaupungissaankin kannattaa suunnata katse kohti kattoja, puistoja, porttikonkeja ja patsaita -voi kohdata pieniä onnen hiluja.

Sanoihan jo suuri viisas filosofi, suuresti ihailemani filosofi Muumipappa: Maailma on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan.

Kataloniassa minulla oli aina mukanani laukussa pieni kukallinen kirjanen. Siihen kirjoitin asioita, jotka ilahduttavat minua, asioita joiden huomaaminen saa minut tuntemaan hyvyyttä ja onnea. Tähän pieneen Onnen kirjaseen kirjoitin muistiin myös lukemistani kirjoista löytyviä oivallisia sitaatteja ja mieleeni tulleita ajatuksia elämästä. Nyt huomasin, että vallan turhaan tämä kaunis pieni opus on hyllyllä käyttämättömänä! Se ansaitsee tulla käyteytyksi, luetuksi ja ennen kaikkea kirjoitetuksi aivan täyteen! Jokainen päivä on kuin lomamatka -täynnä huomionarvoisia asioita. Tiedän, että kirjasen sivuille löytyy kirjoitettavaa, missä tahansa olenkin -vaikkapa täällä koti-Suomessa turistina omassa elämässäni.

Onnen hiluja.., jotka ovat viime aikoina saaneet hymyn huulilleni:

...Raitiovaunupysäkki, jonka nimi on "Kaupunginpuutarha". Kuinka herttaista, kuinka romanttista! Kaunista kuin kesäinen päivä Suomi Filmissä.
...Pehmeät neulegraffitit julistamassa lempeää anarkiaansa
...Keskuspuiston lumivaipan alla nuokkuvat harmaat kalliot
...Pakkaspäivän aurinko
...Teen siemailu kaikessa rauhassa
...Hevoset aitauksissaan Keskuspuiston tarhoissaan
...Luomukahvin keittämien espanjalaisella mutteripannulla
...Ratsastajan kohtaaminen lenkillä Keskuspuistossa
...Sen huomaaminen, että on aikaa kirjoitella juttuja blogiin

Kauden kasvisruokaa

Sarjassamme helppoa&herkkua kasvisruokaa tapaamme tällä kertaa Punajuuripastan. Reseptin bongasin Perhon kirjastossa, Marttojen julkaisemasta uudesta kasviruokakirjasta. Tehtävänämme koulun keittiötunnilla oli laatia kolmen ruokalajin kasvismenu, tausta-ajatuksena lounasruoan vaatimukset. Pääruoaksi ryhmämme valmisti tätä punajuuripastaa, onhan punajuuri nyt talven keskella mainiota kotimaista ruokaa. Halusimme tehdä ruoasta gluteenittoman ja välttää turhaa vehnämöllöä, joten teimme pastataikinan itse tattarijauhoista. Sitkoa taikinaan ei tullut yhtä hyvin kuin peruspastamassaan eli mitään kolme metrin tagliatelleja ei taikinastamme saanut venyteltyä, mutta lyhyemmät pastanauhat kelpasivat vallan mainiosti. Pastakone siis pyörimään kotonakin!

Okei, okei, jos pastakone on päässyt kellarissa peittymään pölyyn, saa kaupoistakin nykyään kelpoa vaihtoehtopastaa. Luultavasti lähimarketista voi löytyä hyvällä onnella esimerkiksi tattaripastaa. Itse keitin itsetehdyn peston kaveriksi eräs sunnuntai luomu tattari-bataattipastaa, jonka löysin Kampin K-Kaupasta. Jos lähikaupasta ei löydy sopivaa, kannattaa siitä vinkata kauppiaalle. Niin meidän kuluttajien toiveet kulkeutuvat eteenpäin, hyvää pitää itse vaatia, eikä tyytyä siihen mitä meille yritetään syöttää.

Punajuuripasta 4:lle henkilölle

noin 4 keskikokoista punajuurta
pari valkosipulinkynttä
2-3 dl kermaa
2 rkl balsamiviinietikkaa
1 rkl hunajaa
1/2-1 dl saksanpähkinöitä rouhittuna
basilikaa, kuivattua 2 tl tai tuoretta hakattuna
mustapippuria
suolaa
parmesaania, sinihomejuustoa, rucolaa

Raasta punajuuret, hienonna valkosipulinkynnet. Paista hyvällä pannulla (heitä myrkkyteflon paniikissa roskikseen ja juokse hellan jo ollessa päällä ostamaan valurautapannu tai teräspannu) voissa punajuuriraastetta ja valkosipulia, kunnes punajuuret kypsyvät. Lisää mausteet ja kerma ja anna hautua vielä hetki miedolla lämmöllä. Lisää lopussa basilika ja pähkinärouhe. Sekoita ja nostele tattaripasta joukkoon. Päälle hieman raastettua parmesaania, sinihomejuustoa ja rucolaa.

p.s
Tattari ja hirssi ovat parempia vaihtoehtoja muun muassa siksi, että ne emäksisöivät kehoamme. Ne ovat luonnostaan gluteenittomia ja siksi meille monelle parempi vaihtoehto hyvän olon saavuttamiseksi. Tämä linkki kannattaa katsoa, Antti Heikkilä puhuu taas fiksuja.
Lopussa hyvä kommentti lisäainekeskustelusta, johon en raivoltani pysty vielä ottamaan kantaa. En vaan kestä tuota väittelyä, jossa kaivetaan aina joku korruptoitunut aivoton tutkija, jolla on hienolta kalskahtava tutkinto robottimaisesti väittämään, että lisäaineet on ok ja tarpeellisia. Syö vaan lisäaineita sitten, jos kerta huvittaa, minä en. Etkä sinäkään, jos minä saan päättää.