Viimeisiä päiviä viedään! Tiistaista keskiviikkoon olimme valloittamassa Pyreneitä. Vaelsimme kahden päivän ajan uskomattoman kauniissa maisemissa. Parhaimmillaan kapusimme 2800 metrissä ja yöksi laskeuduimme telttailemaan Vall de Nùriaan. Matkaa taivaltaessamme saimme ihailla vesiputouksia, vapaana laiduntavia hevosia, kirmailevia varsoja, heinää rauhallisesti mussuttavia lehmiä vasikoineen, vehreitä laaksoja, lunta...Kuten kuvista näkyy, ajattelin ensin kävellä koko matkan puolialasti ("koska on kesäkuun loppu Espanjassa, niin minähän en laita takkia enää päälle"), mutta huipulla myönnyin pukeutumaan, kun vastaan alkoi tulla vaeltajia kokovartalo-GoreTexissa...Mitkä maisemat, mikä ilma, mitkä värit ja mikä kirkkaus! Mitkä rakkulat jaloissa, mikä auringon paahde, mikä jano, mikä jumitus pohkeissa! Toisena pävänä jopa minusta, Anna the Auringonpalvojasta, auringon paahde vuorilla yhdistettynä 8 tunnin vaellukseen meinasi viedä voiton. Mutta tulipahan vuoret valloitettua!

Ensi keskiviikkona lentomme nousee jo aamuvarhaisella kohti pohjoista, joten kolkuttelen kotiovella näillä näkymin keskiviikkoiltana, viimeistään torstaina. Merivesi ja etelän aurinko ovat vaalentaneet hiuksia, mutta ehkä äänestä tunnistatte!

Està plovent...

...eli sataa vettä.

Seuraava linkki, katalaaniksi laulavan Els Pets -yhtyeen kappale Està plovent, on sateisen päivän pelastaja. Vapaasti ja ah, täysin mielivaltaisesti, käännettynä kappaleen sanat menevät jotakuinkin tähän suuntaan: Sataa vettä, vaan minulla ei ole kiire mihinkään, sataa vettä, ei näy aurinkoa ollenkaan. Minulla ei ole sateenvarjoa, mutta se ei haittaa. Sataa ja haluan kastua. Mieleni tarvitsee raikasta vettä, joka puhdistaa ajatukseni. En kaipaa ratkaisuja, en syitä, ei enää tunteiden ongelmia. Tunnen märän maan tuoksun, se kirkastaa mieleni...Sataa, haluan kastua.



http://www.youtube.com/watch?v=lkRw26y259w

Temps de Flors

Kuukausi sitten Girona kätkeytyi kukkasiin. Joka vuosi, toukokuun alussa kaupungissa juhlistetaan kukkien aikaa. Kaupungin lukuisat kirkot, tavallisesti suljetut yksityiset sisäpihat, kadut ja puistot täyttyvät viikon ajaksi toinen toistaan kauniimmiista ja taitavimmista kukkataideteoksista. Tässä hieman maistiaisia silmänilosta:

Juhla minun makuuni! Saa kierrellä armaan kameran kera pitkin kivistä Gironaa etsimässä kukkia...Ehkä jonakin vuonna uudestaan?

Pieni pala paratiisia

Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin? Mitä on tämä hiljaisuus? Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,tää suuri ja outo ja uus?

Minä kuulen, kuink' kukkaset kasvavat ja metsässä puhuvat puut. Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat ja toivot ja tou'ot muut.

Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,kaikk' on niin hellää ja hyvää.Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin ja tuoksuvat rauhaa syvää.

Eino Leino

Blogi-rukka on saanut elellä hiljaiseloa, sillä aikaa kun oikealla rintamalla on ollut oikeaa vilskettä ja vilinää. Olen tallustellut Katalonian mantuja yhdessä Annin "1,11", Miran "0,78" ja Jussin "0,83" ja Mikon "0,69"kanssa. Kellunut merellä, selvitynyt Barcelonan vilskeessä, vaellellut Gironassa...

"Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää, kun maailma lainaa kaikkein kauneintaan..." Suurlähettiläiden pojat tiesivät, mistä lauloivat. Aika täällä alkaa käydä vähiin ja kesäkuun viimeinen päivä nousee lento kohti koti-Suomea. Sitä ennen ehdin vielä moneen otteeseen kierrellä tunteikkaana Gironan kaduilla, istuskella kivimuureilla lempipuistossani Sant Feliun kirkon takana, uida suurissa suolaisissa aalloissa Välimeressä, kerätä rosmariinia rantakallioilta, kavuta Torroellan linnalle, tutustua uusiin kivisiin lahtiin ja rantoihin, tutkia ja kuvata uusia kukkia, kokeilla niitä Gironan ravintoloita, joihin vielä en ole ehtinyt, kuunnella katedraalin kellojen lyövän, lyövän ja lyövän....Niitä en halua seisauttaa.

Kauppojen kauppa

Askeleet kuljettivat Barcelonan laitakaduilla kuin varkain houkuttelevaan lpikku liikkeeseen. Seinät ja katot täynnä ihastuttavia riippukeinuja: romanttisia pitsimattoja, joissa voi haaveilla lukien kirjaa, eksoottisia keinuja, jotka kutsuvat vaipumaan värikkäsiiin päiväuniin...
Oikea Riippumattoajattelijan kauppa.

Mix-mix-mix....

Ihanaa! Katsokaa minkälainen ystävyys löytyi meidän parvekkeelta:



Kis-kis-kis eli katalaaniksi mix-mix-mix!

Mmmmm..myrkkyä..mmmm

Isän ja Johannan tänne jättämästä Iltsikasta tarttui silmiini yllättävä pikku-uutinen. Itsellenihän ei tulisi mieleenkään laittaa suuhuni mitään kaupan valmisleivonnaisia, kransseja, keksejä, patukoita... Kaupan muoviin pakatuissa, leivonnaisten nimellä kulkevissa ikituotteissa kun tuppaa olemaan niin pitkä sisällysluettelo, etten jaksa lukea niitä loppuun. Dostojevskitkin kalpenevat noiden listojen rinnalla.

Tämä pieni juttu sai minut toiveikkaalle tuulelle. Suurlevikkisestä iltapäivälehdestä sen bongaavat monet sellaiset ihmiset, joilta tieto olisi muuten jäänyt saamatta. Ja olisivat ostaneet tuon myrkkypitkon ja luulleet sitä vahingossa pullaksi! Heh, tuolla pitkolla kun ei ole mitään tekemistä äitin leipoman pullan kanssa. Itseasiassa sillä ei ole mitään tekemistä syötävän kanssa.