Matka yliopistolta, Barri Vellin kampukselta, meille kotiin Ballesteriesille kestää noin viitisen minuuttia. Vain muutamat kiviset rappuset alas, yksi pieni aukio ja kapeaa vanhaa katua pitkin kipittämällä on kotona keltaisessa talossa l’Onyarin varrella tuossa tuokiossa. Niin...tai matka siis kestäisi viisi minuuttia, jos matkan taittaisi kuten juuri kerroin. Matkalla voi kuitenkin pysähtyä kurkistelemaan erilaisten kuppiloiden pöytiin, voi astua sisälle uusille kirjoille tuoksuvaan kirjakauppaan selailemaan hauskoja paksuja opuksia, voi seisahtua ottamaan kuvia kauniista väreistä, parvekkeista, auringonvalon leikistä portailla, kukkasista, hienoista taloista, kivirappusten juurella maukuvasta kissasta. Saattaa olla, että jokin pikku putiikki kotimatkan varrella suorastaan kuiskii nimeäni juuri sitä ohittaessani. Voi olla, että täytyy pysähtyä katselemaan tarkemmin vanhoja ovia ja, jos oikein hyvin käy, on joku noista ovista raollaan ja pääsen kurkistamaan aulaan ja portaikkoon. Kun matkalla vielä tuijottelee ylös pitkin talojen seiniä kohti sinistä taivasta, saattaa huomata auringon jo painuneen katttojen taakse ja tehneen kotimatkaa tunnin. Noh, ehkäpä vielä kurkistan minne tuo kuja vie...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti