Pakinan poikanen

Ah. Pian tuo ihana aika Suomessa jälleen koittaa. Kokonaisen vuoden piinallisen odotuksen jälkeen. Aika vuodesta, jolloin lumet sulavat teiden varsilta, pienet purot lorisevat iloisesti ja ilmassa leijuu kostean maan tuoksu. Tyyntä myrskyn edellä. Shhh.

Pian paikallislehtien tekstiviestipalstat täyttyvät sanataituruuden mestarinäytteistä, mielipiteiden ja älykkyyden uskomattomasta ilotulituksesta. Viikkojen ajan mielipidesivut pursuilevat toinen toistaan nokkelampia ja sisällökkäämpiä mielipiteitä paskasta. Koiran paskasta. Oikea sivistysvaltion riemuvoitto.

Ainoa aika vuodesta, jolloin on yleisesti sallittua tai suorastaan suotavaa, puhua koirista Suomessa. Luonnollisestikin se tapahtuu mahdollisimman pahansuovasti ja pessimistisesti.

Gironan kaduilla näkee paljon koiria. Kaikenlaisia kadun tallaajia – koko eläinmaailman väreissä ja karvoissa. Moni kulkija kantaa mukanaan pienen pientä, enemmän tai vähemmän rottaa tai lattialuuttua muistuttavaa koristetta, mutta katukuvassa vilisee myös suurempia otuksia kuten labradorinnoutajia, saksanpaimenkoiria ja näyttääpä jossakin lähistöllä asustelevan paksuturkkinen siperianhuskykin.

Kuten koko arkeen ja elämään, suhtaudutaan täällä myös koiriin rennolla eteläeurooppalaisella mentaliteetilla. Koirat eivät suinkaan aina kulje remmissä, vaan astelevat boheemisti jossain emännän tai isännän lähettyvillä. Karvaturkki saa tulla mukaan kahvilaan tai tarvittaessa astella emännän perässä vaikkapa apteekkiin ostoksille.

Suomessa tämä ei kävisi päinsä. Asiakkaat kaivaisivat kiireesti, ihan varmuuden vuoksi, astmapiiput esille ja alkaisivat paniikin vallassa vetää henkosia kuin viimeistä päivää. Entäs myyjät? Hullunkiilto silmissä myyjät desinfioisivat kattoja ja lattioita ja jakaisivat varastosta laatikkokaupalla käsidesiä ja hengityssuojaimia. Siis saatuaan järkytykseltään toimintakykynsä takasin.

Suomesta voidaan alkaa järjestää tutustumismatkoja Espanjaan. Keihäsmatkojen hengessä lentokoneellisia kadulla kulkevista koirista (ja paskasta) tuohtuneita suomalaisia lennätettäisiin Espanjaan ottamaan oppia. Ensin ohjelmassa olisi kaduilla kulkemista ja tarkkailua. Myöhemmin siestan aikaan kokoonnuttaisiin kaikki yhdessä puhisemaan kahvilaan ja käymään kriisiä läpi: Jos kadulta löytyy ruskea yllätys, se kierretään, sen yli harpataan. Kyllä! Ei siihen mikään pakko ole tunkea kenkäänsä. Tai uhkailla koko naapurustoa, jos kerran lehden hakumatkalla on sattunut näkemään naapurin koiran vapaana. Koirasta ei hyökkää kimppuun kirppuarmeijaa, ja hei, saatatkin huomata, ettei allergia iskekään, vaikka koira sattuu istahtamaan viereesi. Omistajansa kanssa vaatekaupassa pyörähtävä mopsi ei sittenkään järsinyt vaatteita, tai käsivarttasi, riekaleiksi. Mikä yllätys.

Ehkä mielipidesivuille mahtuu jonakin keväänä muutakin. Saattaa olla, että ensi vuonna parjataan kissoja.