"Jostain ihmeen kaupalla löydän onnen hiluja"

”... Jostain ihmeen kaupalla löydän onnen hiluja...”

Pieniä ihania asioita. Niitä jotka saavat sinut hetkeksi hymyilemään, saavat sydämesi hykertelemään, oivaltamaan kuinka lähellä onnen hilut ovatkaan.

...sympaattinen teekannu täynnä lempeästi tuoksuvaa jasmiiniteetä
...lentoon pyrähtävä vitivalkoinen kyyhkynen muiden harmaiden joukossa
...koiran tassun jälki rantahietikolla
...oma valtava kulhollinen lämmintä teetä kotona
...iloisesti hymyilevä tarjoilija
...satamat
...ripaus tuoksuvaa kanelia valkoisella lautasella
...vaahtopäiset aallot
...erilainen, kaunis teekupponen kämmenten välissä
...valettuun betoniin tai asvalttiin vahingossa tallattu jalanjälki
...parvekkeen pinnojen välistä alas kadulle kurkkiva koira
...Yogi-teen pussista löytyvät mietelauseet
...herääminen virkeänä ihan aikaisin aamulla ennen ketään muuta
...aivan pienen pienet kukkaset
...teekaupan tuoksu
...pilvetön taivas

... ... ... ...

Mitä vielä...?

Linkkejä pukkaa

Hei, tässä muutama linkki Helsingin Sanomien sivuille. Mahtavaa, A.W. Yrjänä puhuu asiaa. Tällaista tarvitaan kipeästi lisää: katu-uskottavat ihmiset kirjoittavat viisaita, maalaisjärjellä varustettuja asioita ruoasta. Myönnän nimittäin, että liian usein tästä aiheesta kiihkoilevat suuren yleisön mielestä perin epäilyttävän näköiset ituhippeilijät...Tässäpä siis muusikkorentun rehtejä ajatuksia:

http://www.hs.fi/juttusarja/ruokarayha/artikkeli/Siin%C3%A4+on+kuituja/1135254774073

http://www.hs.fi/juttusarja/ruokarayha/artikkeli/El%C3%A4+keve%C3%A4mmin+nopeammin+pitemp%C3%A4%C3%A4n/1135252289417

Ilahdun aina suunnattomasti löytäessäni kiinnostavasti ja hauskasti kirjoitetun tekstin. Kuin kaupanpäällisiksi vielä lempiaiheestani: ihmisille ruoan muodossa kirjaimellisesti syötetyistä valheista.

Itse elelen vielä muutaman päivän maantieteen opiskelija kiireistä elämää! Viime viikolla bussi kuljetteli meidän kansainvälisen kirjavaa ryhmäämme pitkin ja poikin Kataloniaa. Näimme niin vuoret, meren ulapan kuin ihmisen valloittaman alangonkin. Perjantaina esittelemme työmme, (Sant Feliu de Guíxols ja sen maisemissa tapahtuneet muutokset) ja sitten kurssi on ohi ja kesäloma, se virallinen, alkakoon! Tänään oli nimittäin katalaanin kielen suullinen tentti, joten hyvästit kielikurssille on heitetty. Tenttituloksia jännityksellä odotellessa...

Jos metsään haluat mennä nyt...

...niin takuulla yllätyt! Tähän aikaan keväästä Katalonian metsissä nimittäin hiippailee erikoisen oloista väkeä. Ovatko kyseessä metsien menninkäiset vai tontut? Ei, vaan metsissä vilisee toinen toistaan viekkaamman näköisiä katalaaneja. Ovela ilme kasvoillaan, mutta kuitenkin yrittäen näyttää mahdollisimman viattomalta, katalaanin samoilevat mäntymetsässä katse kiinni maassa kuin etsien jotakin. Puun takana kyykki yksi, toinen vilahtaa piikkipensaikon taa kädessään vihreä nippu. Nippu villiparsaa!

Mitä katalaanit edellä sitä me perässä. On villiparsan aika. Siellä täällä metsikössä huojuu hentoisia, mutta maukkaita parsoja. Perinteisesti täällä parsoista valmistetaan munakas, truita, jota mekin toki kokeilimme. Koska parsat maistuivat meistä raakanakin herkullisen makealle, lisäsimme niitä salaattiin hörytettyjen porkkanoiden kaveriksi. Rakastan picnicejä (koska jokaisen retken syvin tarkoitus on vietää eväshetki, eikös)mutta ulkona tuuli auringon paisteesta huolimatta aika kovaa. Niinpä levitin viltin lattialle parvekkeen eteen aurinkoiseen läikkään -ja picnic on valmis!

Pakinan poikanen

Ah. Pian tuo ihana aika Suomessa jälleen koittaa. Kokonaisen vuoden piinallisen odotuksen jälkeen. Aika vuodesta, jolloin lumet sulavat teiden varsilta, pienet purot lorisevat iloisesti ja ilmassa leijuu kostean maan tuoksu. Tyyntä myrskyn edellä. Shhh.

Pian paikallislehtien tekstiviestipalstat täyttyvät sanataituruuden mestarinäytteistä, mielipiteiden ja älykkyyden uskomattomasta ilotulituksesta. Viikkojen ajan mielipidesivut pursuilevat toinen toistaan nokkelampia ja sisällökkäämpiä mielipiteitä paskasta. Koiran paskasta. Oikea sivistysvaltion riemuvoitto.

Ainoa aika vuodesta, jolloin on yleisesti sallittua tai suorastaan suotavaa, puhua koirista Suomessa. Luonnollisestikin se tapahtuu mahdollisimman pahansuovasti ja pessimistisesti.

Gironan kaduilla näkee paljon koiria. Kaikenlaisia kadun tallaajia – koko eläinmaailman väreissä ja karvoissa. Moni kulkija kantaa mukanaan pienen pientä, enemmän tai vähemmän rottaa tai lattialuuttua muistuttavaa koristetta, mutta katukuvassa vilisee myös suurempia otuksia kuten labradorinnoutajia, saksanpaimenkoiria ja näyttääpä jossakin lähistöllä asustelevan paksuturkkinen siperianhuskykin.

Kuten koko arkeen ja elämään, suhtaudutaan täällä myös koiriin rennolla eteläeurooppalaisella mentaliteetilla. Koirat eivät suinkaan aina kulje remmissä, vaan astelevat boheemisti jossain emännän tai isännän lähettyvillä. Karvaturkki saa tulla mukaan kahvilaan tai tarvittaessa astella emännän perässä vaikkapa apteekkiin ostoksille.

Suomessa tämä ei kävisi päinsä. Asiakkaat kaivaisivat kiireesti, ihan varmuuden vuoksi, astmapiiput esille ja alkaisivat paniikin vallassa vetää henkosia kuin viimeistä päivää. Entäs myyjät? Hullunkiilto silmissä myyjät desinfioisivat kattoja ja lattioita ja jakaisivat varastosta laatikkokaupalla käsidesiä ja hengityssuojaimia. Siis saatuaan järkytykseltään toimintakykynsä takasin.

Suomesta voidaan alkaa järjestää tutustumismatkoja Espanjaan. Keihäsmatkojen hengessä lentokoneellisia kadulla kulkevista koirista (ja paskasta) tuohtuneita suomalaisia lennätettäisiin Espanjaan ottamaan oppia. Ensin ohjelmassa olisi kaduilla kulkemista ja tarkkailua. Myöhemmin siestan aikaan kokoonnuttaisiin kaikki yhdessä puhisemaan kahvilaan ja käymään kriisiä läpi: Jos kadulta löytyy ruskea yllätys, se kierretään, sen yli harpataan. Kyllä! Ei siihen mikään pakko ole tunkea kenkäänsä. Tai uhkailla koko naapurustoa, jos kerran lehden hakumatkalla on sattunut näkemään naapurin koiran vapaana. Koirasta ei hyökkää kimppuun kirppuarmeijaa, ja hei, saatatkin huomata, ettei allergia iskekään, vaikka koira sattuu istahtamaan viereesi. Omistajansa kanssa vaatekaupassa pyörähtävä mopsi ei sittenkään järsinyt vaatteita, tai käsivarttasi, riekaleiksi. Mikä yllätys.

Ehkä mielipidesivuille mahtuu jonakin keväänä muutakin. Saattaa olla, että ensi vuonna parjataan kissoja.

Alinalle!

Ja muutkin saavat katsoa! Tänä pääsiäisenä en voinut olla virvottavana enkä ole tarpeeksi lähellä ojentaakseni palkaksi suklaayllätystä. Tässä Alinalle kummilta kuvia katalonialaisista pääsiäissuklaista.

Herkkua, herkkua

Muutamia herkkujuttuja:

Brie-juusto, jonka kaverina kypsä, makea persimon. Herkullinen yhdistelmä, jälkiruoka, alkuruoka, välipala. Persimon tunnetaan myös nimillä kaki ja sharon. Mukana myös luomuviini ja pähkinät. Tämä on suunnattu erityisesti Johannalle.

Mössö salaatin kupeella ei ehkä ole kauniimmasta päästä, mutta onkin kuin ruma ankanpoikanen ja paljastuu syödessä kaunottareksi. Tosin en muista yhtään mitä tuo mössö oli...Hehee..hyvää ja ruokaisaa se oli kuitenkin. Ehkä sillä oli jotain tekemistä punaisten linssien kanssa...

Tomaattikeitosta yli jääneet vihreät linssit saivat uuden elämän levitteenä. Keitetyt linssit, sipuli, pinaatti, mustapippuri, ruususuola, kurkuma ja hirvittävän suuri määrä öljyä sekaisin survimella ja levite uunibataateille on valmis!