Raindrops on roses...

On yksi asia, josta pidän täällä ylitse muiden asioiden. Rakastan vanhaa kaupunkia ja sen kapeilla kivisillä kujilla kuljeskelemista. On ihanaa vain vaellella ikivanhoilla sokkeloisilla kujilla. Olen varmasti hassu näky: kädet taskuissa, hullunkurisen tyytyväinen hymy huulilla käppäilen Barri Vellin kaduilla, tiirailen ylöspäin katoille ja parvekkeille, kurkistelen sisälle pikku putiikkeihin ja tarkkailen sivusilmällä katujen kulkijoita. Välillä katselen jalkoihini ja ihmettelen ikivanhoja pehmeänpyöreiksi kuluneita kiviä tennareideni alla. Millaiset kengät ovatkaan niillä astelleet...

Kuin olisi siirtynyt ajassa taaksepäin.

Harmaat kivet, vanhat parvekkeet, koristeelliset kuviot seinissä, lohkeilleet seinät, pienet kasveja pursuilevat parvekkeet, sitruunapuut ruukuissa, rautaiset portit, kaariholvit, kapeat mutkittelevat kivirappuset, jykevät kuluneet puiset ovet, lämpimän vihreän ja punaisen sävyiset talot, katedraalin majesteetillisen pitkät ja leveät portaat, vanha kaupungin muuri, pienet aukiot kahvilatuoleineen... Voisin vain loputtomasti tarkkailla niitä.

Kaupungin kadut elävät: iltaisin naapurusto täyttyy kaiken ikäisistä ihmisistä. Vanhat pariskunnat käsikynkässä kulkien, perheet pienine lapsineen ja kaveriporukat, collat, saavat vanhan kaupungin sydämen sykkimään. Iltaisin kuppilat ja ravintolat hohtavat lämmintä valoa ja herkullisia tuoksuja kadulle. Ihmiset poikkeavat kapeilta kaduilta pöytiin viettämään aikaa, pienen creps-leipomon eteen muodostuu nopeasti jonoa, kynttilät pöydillä houkuttelevat luokseen istumaan. Erilaisista ravintoiloista kantautuvat äänet kaduille, astioiden kilinää, naurua...

Lauantaiaamuna la Ramblalla vilisee ihmisiä -ja kaikenkokoisia ja kaikennäköisiä koiria- tavallista enemmän. Kojut myyvät ohi hiljalleen kuljeskeleville ihmisille juustoja, hunajaa, makkaroita ja kukkia, ja kauppahallissa on oikea hyörinä päällä. Koira haukahtelee, lapset nauravat, vanha nainen ostaa kimpun keltaisia ruusuja kukkakauppiaalta, villapaitaan pukeutunut mies jakaa lappusiaan kivisillan kupeella. Kaikkien äänien taustalla kuuluu tuttu rauhoittava ääni – katedraalin kellot kumahtelevat puolta päivää.