Maanantaina suuntasimme Lauran kanssa kohti Barcelonaa vesisateesta huolimatta. Optimisteja kun olemme. ("Hei, sehän on etelämpänä...") Ensimmäiseksi päädyimme kuivattelemaan Barcelonan katujen kastelemia sukkiamme lounaalle Barri Goticin tuntumaan. Maittavan lounaan jälkeen tuntui säästä huolimatta ihan hyvältä idealta lähteä katsomaan Gaudin Sargada Familiaa. ("Kun kerran nyt ollaan Barcelonassa..") Metrotunnelista noustessamme vastaamme alkoi kävellä lumella kuorrutettuja ihmisiä. Siinä vaiheessa näky tuntui vielä niin epätodelliselta, ettemme kiinnittäneet siihen liiemmin huomioita (Erittäin onnistunut kieltoreaktio). Ulkona maisema oli uskomaton: loskaa ja lunta kaikkialla. Tai pikemminkin "maisema". Sillä itseasiassa ei näkynyt paljon mitään...Noh, onneksi kirkon minun mielestäni komein puoli oli hieman tuulelta suojassa, joten Laura saattoi nähdä osan siitä. Ehkä. Toisella puolella tuuli niin voimakkaasti ja taivaalta puski painavaa märkää lunta vasten kasvoja, joten oli mahdoton edes kuvitella katsovansa korkeuksiin. Jes, siinä oli nähtävyyksiä tarpeeksi sille päivälle. Suuntasimme siis lämpimään kahvilaan. Pehmeä nojatuoli alla, lämmin kuppi kaakaota kämmenten välissä ja ikkuna vuosikymmenen lumimyrskyn ja meidän välissämme -elämä näyttää heti paremmalta. Sää pysäytti junaliikenteen, joten etsimme La Ramblalta hostellin. Kiva, ettemme jääneet ensimmäiseen hostelliin , josta kyselimme hintoja: Vanha korkea talo, pitkät loputtomalta tutnuvat rappuset, aivan hiljaista, tyhjää...sotkuista..likaisella sohvalla istuu bulldog..tuijottaen sinua kieli hampaisen välistä roikkuen. Jostain kuuluu epämääräinen rääkäisy..(huh, se olikin vain nurkassa istuva papukaija). Valtavan iso, psykoottisen häijysti hymyilevä hostellin pitäjä tarjoaa maireasti virnistellen huonetta...Ei ketään muita missään. Huh, kiva elää pätkä kauhuelokuvan alkua. ("Hei Laura, haluatko jäädä tänne..." En voi uskoa, että nuo sanat tulivat siellä suustani) Kannatti kierrellä (ei vain oman henkensä tähden), sillä löysimme oikein mukavan hostellin. Iltapalaksi hostellin lämmössä taisin syödä puolet Lauran luomusuklaalevystä katsellen kadulla hiljenevässä sateessa kulkevia ihmisiä.
Aamulla Lauran lento lähti -juuri aamuauringon kohotessa taivaalle. Mikä tuuri! Ja mikä muutos! Koko seuraavan päivän ihana lämmin aurinko helli Barcelonaa taivaan täydeltä. Aikaisin aamulla selvisi, että poikkeuksellinen sää on pysäyttänyt
kaiken liikenteen pohjoiseen. Kiertelin luukulta luukulle ympäri kaupunkia saaden aina vastaukseksi "No se tai no renfe, no autobus" Eli joko kukaan ei tiennyt mitään tai sitten vain vastasi, etteivät junat ja bussit kulje tänään Gironaan. Saatuani rahat takasin jo ostamastani lipusta (kiitos thaimaalaiselle naiselle, jonka kanssa aamuvarhaisella selvittelin yhdessä mahdollisuuksia päästä Gironaan, tai edes vähän lähemmäksi. Hän puhui thai-korostuksella espanjaa ja minä suomi-aksentilla katalaania...kommunikaation riemuvoitto) päätin viettää päivän kierrellen Barcelonaa. Mitäpäs muutakaan olisin voinut tehdä! Mieluummin täysillä ilo irti päivästä, kuin että olisin masentunut asemalla odottaen tietoja junista ja hautonut terrori-iskua. Ennen kuin söin aamupalaksi asemalla laukustani löytyneen avokadon (ja tällä kertaa oman Barcelonan tuliaisiksi ostamani luomusuklaalevyn...hätä ei lue lakia tai hyviä tapoja) harkitsin myös jälkimmäistä vahvasti. Hyvä ruoka, parempi mieli! Aurinko paistoi, kiertelin Barri Goticin pieniä putiikkeja, ihmettelin ostoskadun valtavia liikkeitä, keskustelin Greenpeacen feissareiden kanssa, löysin mahtavan kirjakaupan, ostin eväät luomukaupasta, söin hyvin salaattibuffetissa ja istuin Plaça Cataluynalla auringossa... Illalla alkoi kyllä oma koti ja sänky houkutella, joten olin todella iloinen löytäessäni vihdoin ja viimein junan korvaavan linja-auton.
Lehtien otsikot pursuilevat hämmennystä ja lumisia kuvia: "Tällaista ei ole ollut 25 vuoteen".
Nyt on keskiviikko ja Gironassa yliopiston opetus on yhä peruttu poikkeuksellisten olosuhteiden takia. Himppasen liioteltua sanoisin. Ok, ulkona on vielä lunta, mutta muuten sää mitä mainioin. Kävin aamulla pienellä lenkillä ja huomasin, että ihmiset katsoivat minua kuin itsemurhakandidattia ("Varo, siellä voi olla jäätä!") Tosin kyllä minulle kelpaa tällainenkin järjestely: nyt alkoi siis Annan katalonialainen viikonloppu!
Lisää Lauran reissusta myöhemmin, halusin vain jakaa nämä parhaat palat ensin!
Minun veneeni. Ecologic Anna!
