HUHTIKUU On väsynyt ja harmaa maa. Ja märkää lunta putoaa. Ja yli meren aution soi tuulen laulu lohduton. On huhtikuu. On vaikein aika maan. Nyt kevät itkee luomistuskassaan. Oi, tiedänhän, se voittain taistelun taas nostaa valtikkansa lumotun. Ja kyyneleissään hymyy huhtikuu, - käy päivä esiin, multa kirkastuu, ja yli mullan kuultaa vihreys, soi ihmeellisen tuulen hengitys. Oi, tiedänhän, ei kevät hyljätä voi ketään, joll' on kevään ikävä. Ja kuitenkin: se säikkyvä, se uusi, hento elämä, se, joka puissa, mullassa nyt sykkii kohti valoa, ja jolle viima ulapan on niinkuin viesti kuoleman, se vieno, joka palelee ja värisee ja vapisee, - oi, jaksaako se yhä odottaa, siks' kunnes auringossa herää maa? Oi, tietääkö se kaikkein viluisin sen vapahtavan, minkä minäkin? Oi, se arka, vaalea: ei kevään rakkaus voi sammua. Ei yhtään ikävöivää päällä maan voi kevät jättää, oi, ei milloinkaan! Ei ketään, joka kaipaa kylliksi, sen tiedän - enkö sitä tietäisi!(Saima Harmaja 1931)
keskiviikko 29. huhtikuuta 2015
Huhtikuusta
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti