Havaintoja helmikuulta

-Helmikuu minne menit jo? 

-Be careful what you wish for! Toivon tälle vuodelle rauhallisempaa ajatustyötä ja kirjoittamista. Ja kuinkas kävikään, pyörittelen osan viikosta tekstejä ja tiedostoja. Jotain maistuvaa ja luettavaa tulossa tänä keväänä...

-On kätevää tehdä töitä kotona. Ikkunalaudalle illalla jätetyt paperipinkat odottavat takuuvarmasti aamulla samalla paikalla.

-Kirjoittaminen on kivaa. Näin jälkiviisaana on nokkelaa todeta, että olisin toki voinut olla avomielisempi ja kiinnostuneenpi koulussa ATK-tunneilla. Haaveilin varmaankin silloin paluusta historiaan ja aikaan, jolloin kerran vuodessa markkinoilta ostettiin kallisarvoinen lyijykynä...

-Kesän lapsi janoaa valoa! Hakukone kuumenee, kun etsin valoa maanisesti kaipaavana netistä kirkasvalolamppua. Krunan kivitalojen syliin ei paljon päivä paista ja talvi on ollut astetta liian harmaa minulle. Viimeistään ensi talveksi on saatava kirkasvalolamppu valaisemaan kotiamme. Silmäni laajenevat teevadinkokoisiksi jo, kun vain ajattelenkin sitä. Tuijotan aika ajoin kännykästäni kirkkaita, häkellyttävän valoisia kuvia, jotka otin helmikuisena hiihtoreissulla kotona Korvekylässä. Kantava hanki, aamupakkanen, edessä avautuva pelto ja auringonpaiste. Se on talvea ja vapautta parhaimmillaan.