"Hän on täällä taas, kuinka sua kaipasin....."

"...Neiti Kevät on tullut kaupunkiin"

Kalenterissa maaliskuulle

Positiivareiden seinäkalenterista 2015.

Paahdettuja tomaatteja ja lampaankääpää

Ken syksyllä lampaankäävän löytää, saa herkkua talvella pöytään. Olen erittäin innoissani lampankäävistä. Isoja sieniä: kori täyttyy nopeasti. Helppoja tunnistaa. Monikäyttösiä.

Löysin  Ekolosta tarjouksesta hieman pehmenneitä luomu tomaatteja. Tavallisesti en talvella osta koskaan tomaatteja kaupasta, vaan odotan suomalaista satokautta. Huomaamattani olen ollut hieman fenno viime vuosina -ei ole mitään järkeä ostaa ulkomailta raahattuja ravinneköyhiä vihanneksia ja hedelmiä satokautemme ulkopuolella. Enkä edes vielä ole saanut keripukkia, kaikki hampaat tallella!

Noh, nyt kuitenkin tartuin tomaattitarjoukseen ja vesikielellä, keripukki ilmeisesti kintereillä päätin aateloida nämä luomuherkut uunissa paahtamalla.

Paahdoin tomaatteja uunissa 200 asteessa noin 15 minuuttia. Päälle hyvälaatuista suolaa, mustapippuria, oliiviöljyä ja runsaasti kuivattua lipstikkaa -tuota luonnon omaa aromivahvennetta. Paahdettuja tomaatteja voi käyttää lisukkeena monien erilaisten ruokien kanssa tai lisätä vaikkapa pasta-annoksiin tuomaan mehevyyttä, väriä ja syvempää makua.

Liotin kuivattuja lampaankääpiä ensin vedessä puolisen tuntia, jotta ne pehmenivät. Pieni, nopea freesaus pannulla voissa kera sipulin ja valkosipulin, mustapippurin ja suolan.

Pastaa tekee toisinaan mieli, joten kaivoin kaapista gluteenittoman riisifusillin. Voilà -yhdistänpä riisipastan, lampaankäävät ja uunissa paahdetut tomaatit! Pikaruoka valmis.

Havaintoja helmikuulta

-Helmikuu minne menit jo? 

-Be careful what you wish for! Toivon tälle vuodelle rauhallisempaa ajatustyötä ja kirjoittamista. Ja kuinkas kävikään, pyörittelen osan viikosta tekstejä ja tiedostoja. Jotain maistuvaa ja luettavaa tulossa tänä keväänä...

-On kätevää tehdä töitä kotona. Ikkunalaudalle illalla jätetyt paperipinkat odottavat takuuvarmasti aamulla samalla paikalla.

-Kirjoittaminen on kivaa. Näin jälkiviisaana on nokkelaa todeta, että olisin toki voinut olla avomielisempi ja kiinnostuneenpi koulussa ATK-tunneilla. Haaveilin varmaankin silloin paluusta historiaan ja aikaan, jolloin kerran vuodessa markkinoilta ostettiin kallisarvoinen lyijykynä...

-Kesän lapsi janoaa valoa! Hakukone kuumenee, kun etsin valoa maanisesti kaipaavana netistä kirkasvalolamppua. Krunan kivitalojen syliin ei paljon päivä paista ja talvi on ollut astetta liian harmaa minulle. Viimeistään ensi talveksi on saatava kirkasvalolamppu valaisemaan kotiamme. Silmäni laajenevat teevadinkokoisiksi jo, kun vain ajattelenkin sitä. Tuijotan aika ajoin kännykästäni kirkkaita, häkellyttävän valoisia kuvia, jotka otin helmikuisena hiihtoreissulla kotona Korvekylässä. Kantava hanki, aamupakkanen, edessä avautuva pelto ja auringonpaiste. Se on talvea ja vapautta parhaimmillaan.