Malagaan

"Meen Malagaan, tai mihin vaan. Elämän kevääseen, elämän kevääseen!"

Näihin säveliin, näihin tunnelmiin! Tavataan kahden viikon päästä.

Blue Congo, Blå Kongo, Korvenkylän Sininen

Kesäkuussa Korvenkylän multiin istutettujen sini-violettejen Blue Congo -perunoiden taivalta seurattiin huolella ja rakkaudella. Kauniin vaalean sinisen kukinnan jälkeen perunat kohtasivat kuitenkin kaamean tragedian. Rutto!

Olin vakuttunut, että suloisiin pieniin perunoihini oli viereisen rivin tavallisista perunoista tarttunut hirvittävä perunarutto. Noh, syyskuussa syytökseni osoittautuivat vääriksi ja mullan suojista paljastui täydellisiä pieniä Blue Congo -perunoita! Mikä ilo. Ja asianosaisille pahoittelut ruttosyytöksistä.


Kuvia sinisten perunoiden matkan varrelta:

Innokkat apulaiset istuttivat jokainen myös omat perunansa. Kuvassa kastematojen tarhausta.

Onnen suukko joka perunalle.

Alkukesän valosta syksyyn ja keittiöön:

Kongot säilyttävät värinsä melko hyvin, kun ne paahtaa uunissa. Peruna saa värinsä muuten samoista antosyaaniväreistä kuin metsiemme terveyspommi mustikka. Täytyypä kokeilla seuraavaksi sinistä perunamuussia.

Clippakioski

Kiasman ja Kansalaistorin välissä sijaitsevalla Kansalaistorilla on vielä 26.9. asti ihastuttava ja suloinen Clippakioski, joka tarjoilee teetä. Eikä mitä tahansa teetä, vaan Clipperin luomu teetä.

Tässä Clipperin kioskissa erikoista on myös se, että maksuvälineenä ei käy raha, vaan hyvät teot ja hyvä mieli!

Pyörämatkallani Baanaa pitkin pysähdyin isolle kupillisellä höyryävän kuumaan ja huikean punaista marjahauduketta. Kuinka hyvä mieli tuli jo pikku kioskia katsellessa ja seuratessa ihmisten iloa.

Kaunis idea, kaunis toteutus. Kaunis syksy!

Terveyden avaimet -kuuntele itsesi iloiseksi ja terveeksi

Kuin olisin tavannut hyvän ystävän vuosien takaa. Paula Heinosen Terveyden Avaimet -ohjelma, kiva törmätä jälleen! Ei, en ole unohtanut, jotenkin vain kuuntelemisesi on jäänyt. Nyt onkin kiinni otettavaa, vaihdetaan kuulumiset!

Paula Heinosen, tuon uskomattoman teräsnaisen, luotsaama radio-ohjelmaa Terveyden Avaimet voi kuunnella Iskelmältä torstaisin klo 21.00 ja sunnuntaisin klo 09.00, mutta kätevämpää on kuunnella ohjelmaa missä vain ja milloin vain Iskelmän nettissivuilta http://www.iskelma.fi/radio/terveydenavaimet .

Pitkä bussimatkani Helsingistä Pomarkkuun muuttui suorastaan liian lyhyeksi näitä puolituntisia kuunnellessani. Ohjelmassaan Heinonen vastaa kuuntelijoiden lähettämiiin terveys- ja ravintoaiheisiin kysymyksiin. Studio pursuilee tiedon ja vinkkien lisäksi niin paljon huumoria ja naurua, että tunsin takaraivossani kanssamatkustajien kysyvät katseet naurunpyrskähdyksilleni.

Jos Paula Heinonen luennoi lähiseudullasi, mene kuuntelemaan. Parempaa aikaa et voi itsellesi suoda.

Kuuntele, opi, naura ja inspiroidu!

Taas mennään! Jälleen kerran Riippumattoajattelija työntää laiskasti jalallaan lisää vauhtia reunan yli, ei kirjoita itse, vaan jakaa linkin ja antaa riipumaton keinuttaa. Jälleen kerran riippumaton uumenista kuuluu naurun pyrskahdyksiä. Jälleen kerran tätäkin kolumnia lukiessaan keinuja nauraa itselleen.

Yksi lempikolumnisteistani, Helsingin Sanomien Joonas Konstig, on kirjoittanut hykerryttävän jutun, tällä kertaa otsikolla Tein kasvissyönnistä kaikkien ongelman.

Vaikka tunnistan itseni tekstistä, on puolustuksekseni sanottava, etten mielestäni ole koskaan tehnyt ruokailutottumuksistani kenellekään ongelmaa, en edes itselleni. Mutta joidenkin mielestä olen kenties Konstigin sanoin ruokavaikeilija.

Oma terveysintoiluni ja ruokavalveutuneisuuteni on nimittäin tehnyt minusta itselleni päin vastoin ruokahelppoilijan. Kaupassa käynti on helppoa ja sujuvaa, koska minulla on päässäni selkeä kartta ja tietokirja siitä mikä on syötävää ja mikä ei. Akikin taisi mainita, että kaupassa on helppo käydä nykyään, koska on vain pari hyllyä, joiden kohdalla voi pysähtyä. Eineshyllyt ja margariinitiskit on nopea ohittaa matkalla oikeile elintarvikkeille.

Joskus ystävät ovat tuskan hiki otsallaan kysyneet minulta ennen vierailuani: "Mitä sä sitten syöt?" Siihen on helppo vastata, että pärjään kyllä, tee sellaista ruokaa mitä tekisit muulloinkin.

Ruokavaikeilijana osaan nimittäin tulkita tilannetta ja toimia sen mukaisesti. Joskus ei ole muuta mahdollisuutta kuin kohteliaisuudesta syötävä se mitä tarjotaan. Mummon leipoman omenapiirakan ja jäätelöpallon syön hymyillen ja santsaankin vielä suurieleisesti, koska olisi äärimmäisen epäkohteliasta olla tekemättä niin. Teen peräkylän mummon onnelliseksi. Mietin sitä sitten lohdutukseksi, kun mahaani koskee kammottavasti kotimatkalla.


Joskus ruokavaikeilijan on kätevä hyödyntää kumppaniaan. Ota vain kahvipöydässä tarjottu herkuksi kutsuttu, mutta sitä vain kaukaisesti muistuttava asia omalle lautasellesi.  Kahvipöytäkeskustelun lomassa siirrä pikku hiljaa lautastasi kohti vieressä istuvaa miestäsi, katso häntä merkitsevästi, vaihtakaa lautasianne ja syötä "herkku" salaa hänelle.  Kuinka kätevää!

Ja kyllä, on aivan perusteltua ja hyväksyttävää sanoa "Ei, kiitos".  Sen enempää selittelemättä. Koska olemme sen arvoisia.

Koirakaverit

Minulla on tänä kesänä ollut onni saada muutamalle juna- ja automatkalleni kaksi extrakaveria, Sulo ja Tuhtis. Sulo ja Tuhtis ovat silloin matkalla Imatralle "mummolaan".

Näiden hyväntuulisten, hauskan näköisten tuhisijoiden kanssa matka ei käy pitkäksi. Osakseen nämä ranskanbulldogit saavat muilta matkustajilta aina hymyjä ja rapsutuksia. Ja samalla minäkin pääsen osalliseksi! Hymyistä, siis.

Kuinka hyväkäytöksisiä pikku koiria he ovatkaan! Automatkan ja metroreissun jälkeen suuntasimme Tervasaareen kävelylle ja koirapuistoon juoksentelemaan. Sadekuuron jaloista juoksimme kotiin ja veden piristäminä koirat jaksoivat vielä ottaa pienen riekkumisleikin olohuoneessa. Nyt pikkuiset kuorsaavat lattialla. Ja haisevat. Hieman.

Onpa hauskaa saada koiravieraita ja vielä ihan yökylään! Paitsi, jos tuo kuorsaaminen jatkuu...