Pizzapäivä

Helatorstai tarjosi kauan kaivatun vapaapäivän. Viikoloppuni nimittäin tuppaavat nykyään tiivistymään vain sunnuntaihin, jotka kuluvat ihanasti, mutta voi niin nopeasti. Torstai sai siis olla viikon ensimmäinen sunnuntai ja siten kokkailupäivä. Niin..jokainen päivähän on oikeastaan kokkailupäivä, koska olen aina joko Dylanin keittiössä sekoittelemassa salaatteja, väkräämässä cocktailpaloja, brownieita, pilkkomassa hedelmiä, paahtamassa kasviksia tai sitten CocoVilla pyöräyttelemässä smoothieita, raakakakkuja tai pakuriteetä.

Mutta tällä kertaa Annan omassa keittiössä valmistui jotain sellaista, mitä ei vielä reilut kuusi vuotta sitten takuulla olisi minun uunissani paistunut. Ei todellakaan. Olenhan entinen banaanivihaaja. Lapsena en kestänyt edes banaanin kuorien koskemista, en banaanin makeaa hajua tai sen pehmeää rakennetta. En nostanut banaaneja edes kaupassa liukuhihnalle paljain käsin. Inhosin banaania yli kaiken. Syy tähän saattaa olla eräs Lapinlahden lintujen sketsi, jossa perhe mussuttaa suut auki banaania...

Muistan ihan pienenä syöneeni banaania viimeeksi, kun leikimme apinoita Pekan kanssa, kyykin nojatuolin käsinojalla banaani kourassa. (Vai oliko se viime syksynä?) Sen jälkeen en koskenut noin 15 vuoteen  mihinkään missä oli edes hitunen banaania. Sitten kävi niin, että olin tilanteessa, jossa oli syötävä banaania. Totuttelin vahingon jälkeen makuun ja tällä tiellä nyt ollaan. Välillä tuntuu, että otan tuota 15 vuotta kiinni ja syömiselläni kustannetaan luultavasti yhden luomubanaaniviljelijän koko suvun elämä. Tammikuussa muut viettivät tipatonta, minä vietin banaanitonta. Pieni välimatka teki suhteellemme hyvää. Tosiaan, myrkky-Chiquitaan en koske. Luomubanaanin ja teho-Chiquitan välillä on valtava makuero!

Nostalgistista muistoista takaisin tähän päivään ja valesunnuntain pizzaan. Pizzan pohjalla perustomaattikastike eli tomaattimurskaa, sipulia, valkosipulia, hunajaa ja loraus  punaviinetikkaa kunnolla liedellä hauduteltuna. Päällä ilmakuivattua kinkkua, reilusti Sonnentorin ihanaa, makeaa curryseosta ja ystäväämme banaania. Tämä pizza ei kaipaa juustoa peitteekseen. Ennen tarjoilua päälle vain hieman hienostuneen voimakasta rucolaa. Hämmentävän hyvää. Pizza on alunperin köyhälistön ruokaa, joka tehtiin siitä vähästä mitä napolilaisen perheen ruokakaapista sattui löytymään. Keep it simple -siinä aidon pizzan salaisuus.

Pizzapohjana on maailman paras pizzapohja, vähähiilihydraattinen ja runsasproteiininen sellainen. Teen pohjan aina kikhernejauhoista, vedestä, kananmunista ja öljystä. Noin 4 dl kikhernejauhoja, 2 luomumunaa, vettä sopivasti, samoin öljyä. Seos ohuelti pellille, esipaista hieman sillä aikaa, kun valmistelet täytteitä. Helppoa, rapeaa, gluteenitonta ja menee täydestä normisyöjällekin. Kikhernejauhoja voi käyttää leivitykseen, suolaisiin leivonnaisiin, vegaani "munakkaaseen" -mihin vain! Loistava raaka-aine. Bon profit!