Epäilijöille tiedoksi....

http://www.ts.fi/teemat/luonto/1074240041/Luomuruoan+terveellisyys+todistettu

Usko, toivo ja rakkaus puhdasta luomuruokaa kohtaan. Tämän jutun luettuani luotan taas siihen, että kyllä maailmasta löytyy viisautta sittenkin. La revolució comença a la cuina, vallankumous alkaa keittiöstä !

Banaanileipä

4	dl	spelttijauhoja (täysjyvää, totta kai)
1 ½	dl	inkkarisokeria, kookossokeria, hunajaa, fariinisokeria..
½ -1	tl	suolaa
1	tl	soodaa
1	dl	piimää
1	dl	tai voisulaa (100 g)
2		munaa
3		banaania

Sekoita ensin kuivat aineet keskenään ja lisää sitten muut aineet. Sekoitus!
Kaada voideltuun vuokaan ja anna paistua175-asteisen uunin alatasolla vajaa tunti. Tähä reseptiin voi oikein hyvin käyttää ne hedelmäkorin pohjilta löytyneet herkullisiksi tummuneet kypsät banaanit.

Banaanileipä tai banaanikakku on muheva, kostea ja pehmeä. Se muistuttaa tuoksultaan lapsuuden piimäpannaria, jota rakastin. Itseasiassa hetkinen! Nyt vasta huomasin, että tämähän taitaa olla piimäpannari banaanilla. En tosin pienempänä ole ollut mitenkään erityisen kiinnostunut leipomisesta, joten en tiedä yhtään mitä juuri tuohon äitin leipomaan piimäpannariin tuli. Äiti hoi, ensi kerralla tehdään kotona piimäpannaria! 

Banaanileivän voi nautiskella sellaisenaan tai voisulan kanssa, makeana jälkiruokaherkkuna vaikkapa mansikkakermavaahdon kanssa tai luomu tummasuklaa-manteli-kirsikka-levitteen kanssa kuten tällä alppilalaisella sisäpihalla tuomien tuoksussa ja tulppaanien väriloiston keskellä tehdään. Tätä kirjoittaessani istun auringon paisteessa keittiön ikkunan alla. Ikkunalla olevasta parvekeruukusta minua kohti kurottelevat ruohosipuli, sitruunamelissa, persilja ja basilika. Vähän erilaiset kukat kuin naapureilla. Eilen poljimme vihreän paratiisin eli Keskuspuiston läpi ostamaan uuden perheenjäsenen. 30 kilometrin ja kauniiden metsäreittien tuomisina oven pieleen saapui kaunis pelargonia toivottamaan kaikki tervetulleiksi. Kirjoittamista tässä pihapöydän ääressä muuten hieman häiritsee se, etten kirkkaudelta näe oikeastaan mitään mitä näytöllä on ja mitä sille kirjoitan. Vaan eihän näin kesällä voi sisällä olla, jos vaan on mahdollisuus olla jo paljain jaloin pihalla...

Nyt, kun olen vihdoin tullut pois keittiön kaapista tämän banaaniasiani kanssa, voin jakaa kanssanne muutamia banaanireseptejä. Tämän helpon banaanileivän jälkeen minulla on vielä muutama banaaniohje jemmassa...

Pizzapäivä

Helatorstai tarjosi kauan kaivatun vapaapäivän. Viikoloppuni nimittäin tuppaavat nykyään tiivistymään vain sunnuntaihin, jotka kuluvat ihanasti, mutta voi niin nopeasti. Torstai sai siis olla viikon ensimmäinen sunnuntai ja siten kokkailupäivä. Niin..jokainen päivähän on oikeastaan kokkailupäivä, koska olen aina joko Dylanin keittiössä sekoittelemassa salaatteja, väkräämässä cocktailpaloja, brownieita, pilkkomassa hedelmiä, paahtamassa kasviksia tai sitten CocoVilla pyöräyttelemässä smoothieita, raakakakkuja tai pakuriteetä.

Mutta tällä kertaa Annan omassa keittiössä valmistui jotain sellaista, mitä ei vielä reilut kuusi vuotta sitten takuulla olisi minun uunissani paistunut. Ei todellakaan. Olenhan entinen banaanivihaaja. Lapsena en kestänyt edes banaanin kuorien koskemista, en banaanin makeaa hajua tai sen pehmeää rakennetta. En nostanut banaaneja edes kaupassa liukuhihnalle paljain käsin. Inhosin banaania yli kaiken. Syy tähän saattaa olla eräs Lapinlahden lintujen sketsi, jossa perhe mussuttaa suut auki banaania...

Muistan ihan pienenä syöneeni banaania viimeeksi, kun leikimme apinoita Pekan kanssa, kyykin nojatuolin käsinojalla banaani kourassa. (Vai oliko se viime syksynä?) Sen jälkeen en koskenut noin 15 vuoteen  mihinkään missä oli edes hitunen banaania. Sitten kävi niin, että olin tilanteessa, jossa oli syötävä banaania. Totuttelin vahingon jälkeen makuun ja tällä tiellä nyt ollaan. Välillä tuntuu, että otan tuota 15 vuotta kiinni ja syömiselläni kustannetaan luultavasti yhden luomubanaaniviljelijän koko suvun elämä. Tammikuussa muut viettivät tipatonta, minä vietin banaanitonta. Pieni välimatka teki suhteellemme hyvää. Tosiaan, myrkky-Chiquitaan en koske. Luomubanaanin ja teho-Chiquitan välillä on valtava makuero!

Nostalgistista muistoista takaisin tähän päivään ja valesunnuntain pizzaan. Pizzan pohjalla perustomaattikastike eli tomaattimurskaa, sipulia, valkosipulia, hunajaa ja loraus  punaviinetikkaa kunnolla liedellä hauduteltuna. Päällä ilmakuivattua kinkkua, reilusti Sonnentorin ihanaa, makeaa curryseosta ja ystäväämme banaania. Tämä pizza ei kaipaa juustoa peitteekseen. Ennen tarjoilua päälle vain hieman hienostuneen voimakasta rucolaa. Hämmentävän hyvää. Pizza on alunperin köyhälistön ruokaa, joka tehtiin siitä vähästä mitä napolilaisen perheen ruokakaapista sattui löytymään. Keep it simple -siinä aidon pizzan salaisuus.

Pizzapohjana on maailman paras pizzapohja, vähähiilihydraattinen ja runsasproteiininen sellainen. Teen pohjan aina kikhernejauhoista, vedestä, kananmunista ja öljystä. Noin 4 dl kikhernejauhoja, 2 luomumunaa, vettä sopivasti, samoin öljyä. Seos ohuelti pellille, esipaista hieman sillä aikaa, kun valmistelet täytteitä. Helppoa, rapeaa, gluteenitonta ja menee täydestä normisyöjällekin. Kikhernejauhoja voi käyttää leivitykseen, suolaisiin leivonnaisiin, vegaani "munakkaaseen" -mihin vain! Loistava raaka-aine. Bon profit!

Sempre que et...

La Terrassa Gironassa se tiedetään: "Aina silloin, kun tunnet itsesi surulliseksi, katso taivaalle ja huomaa kuinka kuu nousee sinulle joka ilta"

Myöhästyneet äitienpäiväonnittelut Muumilaakson viisaiden asukkaiden ajatuksista:

"Minä en halua semmoisia ystäviä,
jotka ovat kilttejä mutta eivät yhtään välitä toisista,
enkä semmoisia jotka ovat sen takia kilttejä ettei heidän tarvitsisi tuntea itseään epämiellyttäviksi.
Enkä semmoisia jotka pelkäävät.
Minä haluan jonkun, joka ei ikinä pelkää ja joka välittää toisista,
minä haluan äidin!"
(Homssu Tuhto)

Kiltti ystäväni Kevät

Hei rakas kevät! Ihanaa, kun olet taas täällä, mutta voisitko vähän hidastaa vauhtiasi? Tulet niin kiireellä, etten pysy perässäsi. Haluaisin nauttia jokaisesta lämpimästä auringonsäteestä, jokaisesta aukeavasta uudesta silmusta, haluaisin ehtiä nähdä kaikki valkovuokot, sinivuokot ja mullan seasta vahvoina nousevat versot. Haluaisin ehtiä nähdä auringon valon, joka siivilöityy hennosti vihertävien oksien lävitse metsässä, haluaisin kuunnella lintujen riemukasta konserttia, haluan ehtiä istuamaan auringon kuivattamilla kallioilla.  Haluan nähdä kauas, haluan tuntea kevään ihmeen ja kaiken uuden, haluan säilyttää tämän tunteen siitä, että kaikki on vasta edessä. Kiltti kevät, odota vähän!