Avain rauhaan

Seis rauhanneuvottelut. Hiljene Syyria, vaikene Lähi-Itä! Odottakaa kaikki maailman sotakoneet! On löytynyt ratkaisu kaikkeen. On löytynyt avain rauhaan.



Kuten kaikki parhaat asiat maailmassa, löytyi tämäkin aivan nenäni edestä. Paikasta, jota olen katsellut kerran jos toisenkin. Hienoja asioita löytyy, kunhan vain muistaa pitää silmänsä avoinna suurille ihmeille, jotka ovat ovelina verhoutuneet pieniksi asioiksi.

Niin, mistä tämä ratkaisu maailman rauhan saavuttamiseen löytyi? Pitäiskö kertoa...Noh, avasihan Pandorakin lippaansa, joten uskallan minäkin tämän paljastaa. Avain rauhaan löytyi armaan CocoVi Barin vessasta, wc-paperitelineen kannesta.

Hempeää ystävänpäivää 2012!

Olkoon jokainen päivä ystäväpäivä.

Talvinen Helsinki

Talvinen Helsinki on korkeita kinoksia ratikkapysäkillä, tukkoon aurattuja kevyenliikenteenväyliä, talvipyöräilyä vaihtelevalla menestyksellä, tuulta, viehättäviä polkuja hankien keskellä Keskuspuiston uumenissa, toppatakkiin katoava ilmaisehden jakaja aamuvarhaisella Oopperan risteyksessä, Töölönlahden häikäisevää valkoisuutta, lumikerroksen alle hautautuneita autoja, pulkkamäkeä laskevia perheitä Alppipuistossa, jälkiä jokaisessa kinoksessa innokkaiden kaupunkilumilautalijoiden jäljiltä, lumenpudottajia katoilla, pikkukoiria toppatakeissaan, joka aamu vaihtuva ja yllättävä keli, Keskuspuiston hiljainen rauha...

Helmikuun helmi ravintolapäivä

Napakkaa pakkasta uhmaten suuntasimme Annin kanssa viime launtaina kohti uusia makumaailmoja. Tämänkertaisen Ravintolapäivän lautaselta nautisikelimme ensin jälkiruoan. Pitäähän se mielen virkeänä, kun rikkoo rutiineja ja totuttuja tapoja -nurinkurisuus kunniaan! Elävän ravinnon yhdistys tarjoili pöytä notkuen kauniita ja houkuttelivia raakakakkuja. Jaoimme Annin kanssa palat kookos-suklaakakkua ja marjarahkakakkua. Kaikki kakut oli leivottu kuumentamatta, terveellisistä aineksista, raakaruoan periaatteita noudattaen. Aion lähiaikoina tehdä itsekin vadelma-sitruunaraakakkua, laitan reseptiä kokeilun jälkeen tulemaan...

Jälkiruoan jälkeen piipahdimme nopeasti moikkaamassa työkavereitani CocoVi Barilla, jonka jälkeen pienen etsinnän avulla löysimme pikku partiotyttöjen asenteella Palonin ghanalaiselle piknikille. Villasukissa, lattiatyynyjen päällä lusikoituna maistui ghanalainen ruoka ihanan lämmittävältä. Erityisesti ihastuimme paistettuhin ruokabanaaneihin, joita olenkin jo pitkään halunnut koeilla. Hauska perunamainen rakenne komppasi hienosti yhteen sopivasti tulisen papumuhennoksen kanssa.



Olihan se pakko ottaa kuva Elävän ravinnon yhdistyksen ihanista Marimekon tyynyistä. "Mustaa ja valkoista laitetaan, minun käteni maalaa maisemaa..."

Iltapäivä jatkui päivän parhaassa paikassa, yksityisessä ravintolassammeAnni&Anna&Kisut: http://miunmaut.blogspot.com/ Raakamaidosta tehtyä leipäjuustoa lämmitettynä ja hunajalla maustettuna, juustoja, itsetehtyä viikunahilloketta ja luomuvalkoviiniä Ja kuten kuvasta alla näkyy, ruokapöytäseura oli kiehtovaa!

Pekonista

Vaikken itse nyt varsinaisesti ole mikään pekonin purija, haluan jakaa tämän A.W. Yrjänän kirjoituksen. Sattuipa tuossa rusakkopannussanikin pekonia olemaan. Pekonin ongelmana itselleni on sen laatu. Olen pääsääntöisesti kasvissyöjä, mutta metsästäjä-keräilijä-periaatteella syön lihaa silloin tällöin, kun sitä hyvälaatuisena saan. Haluan nauttia lihani mahdollisimman laadukkaana ja mahdollisimman hyvää elämää eläneenä eli luomuna tai riistana. Lähikaupan pekonihyllyn äärellä joutuu hieman myymään osakkeita sielustaan, sen verran on tekstiä sisällysluetteloissa. Mutta tässä linkkin Yrjänän hyvään kirjoitukseen syyllisyydestä ja hartaasta harhaanjohtamisesta, josta jo monet sukupolviparat ovat joutuneet kärsimään. Turhaan, aivan turhaan, laulaisi Hallikaisen Joel nyt tähän. Klikatkaapas tästä: http://www.hs.fi/ruoka/artikkeli/Anteeksi+anna+pekoni/1135270307772