Eviiivaaa Españaaa...

Tervehdys kuvien kera! Olinkin jo unohtanut kuinka kadut ja koko kaupunki heräävät eloon iltaisin. Parvekkeemme alta kantautuu naurahduksia, astioiden kilinää, pikku koirien haukahtelua, kaukaista musiikkia... Rantakadulla, Paseo Maritimolla, ihmiset vaeltelevat ihaillen vuoroin merta ja vuoroin loputtomalta tuntuvien ravintoloiden ja kahviloiden tarjontaa.

Tunnelmallisen illan jälkeen pirtsakan aamunavauksen saa kipaisemalla oveltamme paljain jaloin suoraan kadun yli rannalle. Talomme marmorirappuset vaihtuvat hetkessä hienoksi vaaleksi hiekaksi...

Hola!

Viikko takana -monta edessä!

Tiivistelmä tapahtuneesta:

-hiekkarantaa, merta, aurinkoa
-lenkkeilyä rannalla (kyllä vain, kaikki kolme)
-kirimoijaa aamupalaksi
-cappuccinovertailua
-lämpöä..siis kuumuutta.
-somia pikkulapsia (ja hämmentävän paljon kaksosia, mitä näillä oikein on juomavedessä?)
-hauskoja pikkukoiria
-käppäilyä rantakadulla illan hämärtyessä ja kaupungin herätessä yöelämään
-melonia aamupalaksi, välipalaksi, iltapalaksi...


Kuvia luvassa myöhemmin!

Kuuntele tästä terveiset:


www.youtube.com/watch?v=8iiQUNbgOYY

"Vielä on kesää jäljellä..."

Aion paeta maasta! Kuin Trappin laulava perhe karkasi musiikin pauhatessa, suuntaamme pakoreittimme Helsingin kautta kohti Costa del Solia heti varhaisesta torstaiaamusta. Tulevan kuukauden aion pyhittää aamulenkeille paljain jaloin loputtomalla hiekkarannalla, lukemiselle, auringon palvontamenoille, tuoreille kasviksille ja hedelmille, laadukkaan luomuoliiviöljyn holtittomalle lotraamiselle, kirjoittamiselle, omien kokkauksieni pakkosyöttämiselle äidille ja isälle, luomukahviloiden metsästykselle ja ennen kaikkea tulevaisuuden kuvien maalailulle ja unelmoinnille! Vaihdoin blogini kuvankin juuri uudeksi. Totes direccions kuvaa Riippumattoajattelijan elämää nyt parhaiten: luvassa uusia suuntia, uusia reittejä. Vanhat opinnot ovat historiaa (öhöm..ainakin siis melkein) ja uudet jännittävät ja kiinnostavat polut odottavat!

Travel light,
live light,
spread the light,
be the light.

Muuttolintujen perässä

Ennen kuin karkaan muuttolintujen perässä etelän rannoille on pohdittava erästä asiaa. Tai oikeastaan tunnustettava jotain. Viime aikoina olen miettinyt mistä johtuu se, että ainoa lehti, jota jaksan lukea on Maaseudun Tulevaisuus. Olenko a) asunut liian kauan Korvenkylässä b)olenko mahdollisesti vanhentunut huomaamattani 30:llä vuodella c) saat ehdottaa vastausta

Muut lehdet ovat täynnä sitä samaa. Ottipa käteensä aamuteen seuraksi melkeinpä minkä tahansa aamulehden koristavat sen sivuja täysin samat uutiset kuin televisiossa pitkin päivää. Uutisten yhdenmukaisuus ja yksipuolisuus on puuduttavaa. Vaan toisin on suosikkini Maaseudun Tulevaisuuden kanssa! Lehti tarjoilee luettavaksi asioita, joiden ulkopuolelle auttamattomasti jää, jos luottaa ainoastaan päälehtien tai -kanavien tarjontaan. Viime viikkojen aikana olen voinut lukea kiinnostavia kirjoituksia muun muassa eduskunnan kannasta eläinsuojelurikoksiin, reilunkaupan tuotteista, luomun tilanteesta, turpeen käytöstä, D-vitamiinista...

Tässä esimerkiksi mainio (ja surkuhupaisan totuudenmukainen) kirjoitus lukijan kynästä:

www.maaseuduntulevaisuus.fi/uutiset/lukijalta/viestit/09/fi_FI/taasko_lahiruokaa/

Naisten lehtien puolelta suosikkejani ovat uutukainen Evita ja vanhempi konkari Voi Hyvin. Lehdet poikkeavat piristävällä tavalla naistenlehtien tavanomaisesta, hyvinkin yksipuolisesta tyylistä. Molemmissa lehdissä on mukana mukavia tarinoita erilaisista ihmisistä, reseptejä (hämmentävän usein jopa oikeasti terveellisiä, sillä usein naistenlehtien reseptit ovat oikeaa Frankenstein-ruokaa) ja usein juttuja luonnonkosmetiikasta. Liian usein nimittäin suuret kosmetiikkafirmat jyllävät naisille suunnattujen lehtien mainoksissa ja testeissä kemikaalipommeillaan. Luvaten ikuista nuoruutta, totta kai!

Nyt keräämään viimeiset omenat, ruusunmarjat ja aroniat talven varalle! Katse kohti horisonttia ja suunnaksi lintuauran näyttämä tie.

La revolució comença a la cuina!

Luin maanantain Maaseudun Tulevaisuudesta, että Ruotsissa, Malmön kouluissa, luomun osuus kouluruoassa on 43 prosenttia. Suolaksi haavoihini lehtijuttu ripottelee tiedon siitä, että ruoka valmistetaan samalla budjetilla kuin ennenkin. Jos minulla olisi lapsia, lähettäisin heidät välittömästi lappukaulassa sotalapsiksi Ruotsiin. Täällä Suomessa ruokavallankumous on vasta alkamassa, parempi olisi pilttien olla Malmössä syömässä turvallisempaa ruokaa, kunnes Suomi saa asiansa kuntoon.

"Kauppa määrittelee luomun erikoistuotteeksi. Siitä seuraa korkeampi katevaatimus", toteaa KKK-vihannes Oy:n toimitusjohtaja Esa Kivioja Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa. Kiviojan mielestä Suomen keskusliikevetoinen kaupan rakenne aiheuttaa luomutuotteiden hinnoiteluongelman.

Kaupungeilla ja kunnilla olisi kaikki valta taivaassa ja maanpäällä lisätä puhtaiden luomutuotteiden käyttöä julkisissa ruokavalinnoissa. Kyse on arvoista ja yksinkertaisesta valinnasta. Palvelukotien, sairaaloiden, koulujen ja päiväkotien asukkaat haukkaavat päivittäin ison haukun ruoasta, jonka laadusta ei tällä hetkellä tunnu Suomessa piittaavan kukaan. Lapset kouluissa ja hoitopaikoissa saisivat hyvän alun elämälle ja kunnon esimerkin oikeista ruokailutottumuksista varhaisessa vaiheessa, jos ruoan alkuperään ja laatuun alettaisiin vihdoin kiinnittää huomiota.

La revolució comenca a la cuina -vallankumous alkaa keittiöstä!