lauantai 11. helmikuuta 2017

Kaukokaipuu

Olen kalpea. Niin kalpea, että rautakaupassa sekoitetaan minun naamani mukaan maalarinvalkoista.

Kun viettää ensimmäistä talveaan kymmeneen vuoteen, jolloin ei käy ulkomailla aurinkoenergian tankkauksessa, voi kiduttaa itseään harmaana helmikuisena lauantaina katselemalla vanhoja reissukuvia. Kuvia, joissa on ruskettunut ja merivettä hiuksissa. Kuvia, joissa on aurinkoa, lämpöä ja iloa. Sinistä taivasta, merituulen voimaa. Kauneutta ja valoa.

Saint-Maxime, Ranska
Cannes, Ranska
Saint-Maxime
Nerja, Espanja

Trinidad, Kuuba
Fuengirola, Espanja

Wanderlust, kaukokaipuu. Mikä kaunis sana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti