Kaukokaipuu

Olen kalpea. Niin kalpea, että rautakaupassa sekoitetaan minun naamani mukaan maalarinvalkoista.

Kun viettää ensimmäistä talveaan kymmeneen vuoteen, jolloin ei käy ulkomailla aurinkoenergian tankkauksessa, voi kiduttaa itseään harmaana helmikuisena lauantaina katselemalla vanhoja reissukuvia. Kuvia, joissa on ruskettunut ja merivettä hiuksissa. Kuvia, joissa on aurinkoa, lämpöä ja iloa. Sinistä taivasta, merituulen voimaa. Kauneutta ja valoa.

Saint-Maxime, Ranska

Cannes, Ranska

Saint-Maxime

Nerja, Espanja

Trinidad, Kuuba

Fuengirola, Espanja

Wanderlust, kaukokaipuu. Mikä kaunis sana.

Vanhanajan malliin

Matkustin tänään ajassa taakse päin. Aikaan paljon ennen minun aikaani.

Kävin nimittäin kauppa-autolla. 

Pakkasin laukkuun käteistä ja kangaskassin ja kävelin Liisanpuiston viereen odottelemaan MunaEggsPress-auton saapumista. Tunnelma oli rauhallinen, utelias ja odottava. Jonossa oli kymmenkunta ihmistä ja muutama koirankin. Ihan niin rohkea en sentään ole, että olisin ottanut kananmunien ostosreissulle omat koirani mukaan. En usko, että kovin moni 30:stä kananmunasta olisi selvinnyt ehjin kuorin kotiin. (Ja kas, onnistuin ujuttamaan koirat mukaan jopa kauppa-autosta kertovaan juttuun. Kerran hullu koiramama, aina hullu koiramama.)

Auton kurvattua paikalleen jonotimme tummissa talvitakeissamme harmaan helmikuun ja yllättävän lempeän merituulen ympäröimänä omaa ostovuoroa. Melkeinpä kaikkien ostajien mukaan lähti kenno kananmunia, mutta myös jäätelöä, piirakoita ja lihapaketteja.

Yrityksen motto on minun makuuni:

"Kaikessa mitä teemme on johtavana ajatuksena eläinten hyvinvointi ja tuotannon eettisyys." 

Tästä voit tehdä aikahypyn nykyaikaan ja tutustua yritykseen: https://www.munaeggspress.fi/TietoaMeista

Kuten kuvasta näkyy oli jonossa mukava tunnelma.