Tärkein aina mukana

"Sul on matkalippu toiseen maailmaan", laulaisi Jukka-Poika meille nyt. Meillä on matkalippu myös kuuhun. Riippumattoajattelija sai täydellisen lahjan Akilta ennen reissuun lähtöä: Ticket to the moon -merkkinen riippumatto. Laskuvarjokankaasta valmistettu kahden hengen riippumatto painaa vain 600g, sen saa kätevästi pakattua pieneen puolikuun muotoiseen pakettiin ja napattua mukaan niin rantakoivun kuin rantapalmunkin alle! Hengittävä kangas kuivuu nopeasti ja tukee makoilijaa täydellisesti koko lekottelevan vartalon mitalta.

Kaunis puna-keltainen riippumatto kestää 180kg painoa, joten Kuubassa saa syödä riisiä ja papuja ja siemailla mojitoja kaikessa rauhassa, ja vielä kesälläkin maton pitäisi jaksaa meitä kannatella.

Hasta luego amigos!

Tulevan viikon ohjelmaa:

Haaveile matkustamisesta.
Opiskele espanjaa.
Muista käydä välillä töissä.
Lueskele kirjoja. Erityisesti matka-aiheista kirjallisuutta.
Lue Hemingwayn koko Kuubassa kirjoitettu tuotanto.
Lue Cecilia Samartinin kirjat.
Etsi jotain kevyttä päälle pantavaa.
Matkusta perjantaina Kuubaan viikoksi.

Ystävänpäiväksi 2014

Osa kritisoi ystävänpäivää amerikkalaiseksi kulutusjuhlaksi, krääsän ja kliseiden alttariksi, materialismin synnyttämäksi paheeksi.

Seis.

Mietitäänpä hetki ystävänpäivää. Päivä, joka on tehty juhlistamaan ystävyyttä ja rakkautta. Päivä, joka kehottaa muistamaan läheisiä, ystäviä, kavereita, rakkaintaan. Päivä, joka kuullostaa juhlapäivältä satumaailmasta, jossa Hyvyyden maan diktaattori on määrännyt kaikille vapaapäivän ja rajattomasti vaahtokarkkeja Ystävänpäivän kunniaksi, yksisarviset kirmaavat kedolla ja aurinko paistaa koko vuorokauden pilvettömältä taivaalta ja hymyilee.

Nautitaan rohkeasti Ystävänpäivän ajatuksesta ja heittäydytään hattaran, hyvyyden ja ystävällisyyden kannateltaviksi.

"...mutta aina kaikki rakastavat, sillä rakkaus on se voimavara, jonka varassa tunnemme olevamme elossa" (Tuula-Liina Varis: Että tuntisin eläväni)

Lempeä ja hymyjä ystävänpäivääsi 2014!

Kirjajulkkarit

Vihdoinkin. Vuonna 2009, kun kirjoitin graduani kääntäjä Kai Kailasta, minua pyydettiin kirjoittamaan hänestä artikkeli erääseen käännöstieteen julkaisuun. Tartuin tilaisuuteen ja graduilun ohella, unettomina, loputtoman pitkinä aamuyön tunteina, kokosin artikkelia Kailan elämästä. Vuosien varrella olen silloin tällöin hieman harmitellut sitä, ettei kirjaa koskaan julkaistukaan. 

Nyt se on täällä! Oma pieni tiiliskiveni odotti minua kirjoittajan kappaleena postissa: Suomennetun tietokirjallisuuden historia 1800-luvulta 2000-luvulle (Toim. Outi Paloposki ja H.K.Riikonen, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2013) 

Sivulta 640 alkaa Anna Ikävalkon kirjoittama teksti. Onpa kiva nimi kirjoittajalla. Ei kun sehän olenkin minä! Huikea tunne nähdä oma nimensä käännöstieteen isojen heppujen nimien vierellä. 

Kiitos Akille julkkarijuhlistamme, jossa avasimme kirjan postipaketista ja kiitos ilon jakamisesta kanssani. Pakistanilaista luomu ruokaa ja lasilliset vienosti kuohuvaa cavaa. Erittäin tulisen ruokani chilin nostattama hiki ja puna peittivät kätevästi kirjan avaamisen aiheuttaman jännityksen. 

Nyt kaikki kirjastoon, nähdään sivulla 640!

Kesällä kerran