Elämässä pitää olla runoutta

Ken uskovi toteen

ken unelmaan

viis siitä, kun täysin sa uskot vaan

sun uskos se suurin on totuutes

-usko poikani unehes!

(Eino Leino)

Yksi lempirunoistani ja lempirunoilijoistani. Oikea voimavärssy elämänuskon nostattamiseen. 

On lempivuodenaikani. Ja kevään ensimmäiset leskenlehdet. Ne, jos mitkä, muistuttavat elämänilosta ja tulevasta kesästä. Niin, eivät nuo kukkien pioneerit täällä Suomessa ihan vielä loista keltaista onneaan, mutta Välimeren rannalla ne jo kukkivat kilpaa.

Annal' oli karitsa...

...ja se karitsa oli herkullinen.

Ostin Kluuvin Eat&Joy Maatilatorilta pakasteena luomukaritsan entrecoteen. Sulamisen jälkeen jätin Pikku-Päkän kaikessa rauhassa marinoitumaan jääkaappiin yön yli. Marinadiin laitoin oliiviöljyä, hieman suolaa, runsaasti Kataloniasta keräämääni kuivattua rosmariinia, muutaman teelusikallisen hunajaa, kaksi valkosipulinkynttä ja puolikkaan appelsiinin mehun.

Vaatimattomuus ei todellakaan kaunista, joten todettakoon, että maistui mainiolle! Karitsan oma maku säilyi ja marinadi, varsinkin sen runsas rosmariini ja appelsiini, suorastaan tukivat sen luonnostaan hienoa makua.

Bääääää!